Mua ihan huvittaa kun lueskelin monia kommentteja. Me ollaan miehen kaa oltu yli 5 vuotta yhes, meil on myös muksu, kissat ja mitä vielä... Rakastamme toisiamme.
En todellakaan rupee vaatii äijältä naimisiin menoo - kaikki tapahtuu omal painollaan. Niin ja mikä se sormus on todistamaan mitään rakkautta? On harhaluulo luottaa sormuksen sitoavuuteen. Mitä se loppujen lopuksi elämässä muuttaa?
Okei, jos itse haluaisin mennä naimisiin, menisin vain, koska haluaisin sukulaisten ja ystävien kesken juhlia suhdettamme - ei muuta.
Mun mielestä on naivia luottaa sormukseen, niin että nyt se ko.henkilö on varmasti mun. Miksi? Koska itsestään on huolehdittava joka tapauksessa - ei voi juuttua sohvaperunaksi, kuka tahansa kyllästyy sellaiseen elämään. Varsinkin naiset antavat itsensä rupsahtaa liian helposti. Itse koin tuon kantapään kautta lihoin raskauden aikana 30kg ja olen sen jälkeen laihtunut 36kg. Kukaan, paitsi minä ei tiedä kuinka tuskanen olo mulla oli - mies ei koskaan haukkunut minua. Voin kuulostaa hyvin pinnalliselta, mutta totuus mielestäni on korvien välissä ei sormuksessa.
Kihlauksesta sen verran, että kihloihin en mene ennen kuin hääpäivä on sovittu. Jos ko.pvä tulee ni tulee, jos ei tuu, ni so what? Sitä paitsi tälläsen opiskelijamammalla ei ois ees varaa mennä naimisiin tällä hetkel :)
T. Strawberry girl
En todellakaan rupee vaatii äijältä naimisiin menoo - kaikki tapahtuu omal painollaan. Niin ja mikä se sormus on todistamaan mitään rakkautta? On harhaluulo luottaa sormuksen sitoavuuteen. Mitä se loppujen lopuksi elämässä muuttaa?
Okei, jos itse haluaisin mennä naimisiin, menisin vain, koska haluaisin sukulaisten ja ystävien kesken juhlia suhdettamme - ei muuta.
Mun mielestä on naivia luottaa sormukseen, niin että nyt se ko.henkilö on varmasti mun. Miksi? Koska itsestään on huolehdittava joka tapauksessa - ei voi juuttua sohvaperunaksi, kuka tahansa kyllästyy sellaiseen elämään. Varsinkin naiset antavat itsensä rupsahtaa liian helposti. Itse koin tuon kantapään kautta lihoin raskauden aikana 30kg ja olen sen jälkeen laihtunut 36kg. Kukaan, paitsi minä ei tiedä kuinka tuskanen olo mulla oli - mies ei koskaan haukkunut minua. Voin kuulostaa hyvin pinnalliselta, mutta totuus mielestäni on korvien välissä ei sormuksessa.
Kihlauksesta sen verran, että kihloihin en mene ennen kuin hääpäivä on sovittu. Jos ko.pvä tulee ni tulee, jos ei tuu, ni so what? Sitä paitsi tälläsen opiskelijamammalla ei ois ees varaa mennä naimisiin tällä hetkel :)
T. Strawberry girl
Vastaukset 3
Vanhimmat
käteen, tituleeraat itseäs mammaksi, joten teillä on nähtävästi lapsia. mitä teette jos jompikumpi kuolee vaikka kolarissa, kun ei ole naimisissa ei saa lesken eläkettä. entä onko omaisuutta? kannattaisi tehdä yhdessä edes testamentit toistenne hyväksi jne. laki ja rakkaus kulkee eri reittejä, jos naimisiin haluaa voihan sitä vain vihityttää itsensä ja pitää sitten vaikka 5v päästä isot juhlat ja pyytää siunaus liitolle. asiat voi tehdä monella tapaa, mutta vanhempien tulisi ajatella lasten etua ensin.
Mielestäni en maininnut mitään juridisista asioista, joten et voi olettaa, etten ajattelisi niiden suhteen lapseni etua! Oikeudellisesti avioliittohan on lakisääteinen instituutio, joka helpottaa ko.asioiden hoitoa.
Mutta pointtinahan oli avioliiton/kihlauksen henkinen merkitys suhteelle - ei se, miten asioiden hoito helpottuu.
Toiseksi olit ilmeisesti vain lukenut tekstini osittain, koska jo alussa sanoin, että meillä on muksu.
sitten naimisiin jos lapsen asema on teille tärkeä. juridiikka kun on muuta kuin toiveajattelua.