Kuinka moni on samassa tilanteessa, ettei mies ole oikein innostunut tulemaan mukaan synnytykseen?
Olemme keskustelleet ja olen koko ajan toivonut, että no kaipa se tuosta mielensä muuttaa, kun h-hetki lähenee. Mutta kovasti kyllä edelleen väittää vastaan, että miksi hänen täytyy väkisin sinne tulla. En tietenkään voi häntä siihen pakottaa, mutta kun ymmärtäisin sen pohjimmaisen syyn. Olen yrittänyt kysellä, mistä johtuu eli onko se ne eritteet vai se, että ei kestä katsoa, kun olen tuskissani vai mikä? Mutta hän ei itsekään osaa sanoa, mistä johtuu...ahdistuu vaan, kun kyselen siitä.
Olen hänelle jopa sanonut, että ei sun tarvi olla itse h-hetkellä paikalla, mutta olisit edes sen avautumisvaiheen ajan ja sitten menisit synnytyksen ajaksi pois. Mutta jotenkin hän siitäkin jo ahdistuu ja heittää vaan jotakin, että haluan puhelinsoiton kotiin....
No, älkää nyt ymmärtäkö väärin, hän on aivan ihana mies minulle kaikin puolin, mutta joskus hänestä on vaikea saada selkoa.
Minkäslaisia kokemuksia muilla on?
Olemme keskustelleet ja olen koko ajan toivonut, että no kaipa se tuosta mielensä muuttaa, kun h-hetki lähenee. Mutta kovasti kyllä edelleen väittää vastaan, että miksi hänen täytyy väkisin sinne tulla. En tietenkään voi häntä siihen pakottaa, mutta kun ymmärtäisin sen pohjimmaisen syyn. Olen yrittänyt kysellä, mistä johtuu eli onko se ne eritteet vai se, että ei kestä katsoa, kun olen tuskissani vai mikä? Mutta hän ei itsekään osaa sanoa, mistä johtuu...ahdistuu vaan, kun kyselen siitä.
Olen hänelle jopa sanonut, että ei sun tarvi olla itse h-hetkellä paikalla, mutta olisit edes sen avautumisvaiheen ajan ja sitten menisit synnytyksen ajaksi pois. Mutta jotenkin hän siitäkin jo ahdistuu ja heittää vaan jotakin, että haluan puhelinsoiton kotiin....
No, älkää nyt ymmärtäkö väärin, hän on aivan ihana mies minulle kaikin puolin, mutta joskus hänestä on vaikea saada selkoa.
Minkäslaisia kokemuksia muilla on?
Vastaukset 8
Vanhimmat
taitaa miestäs vähän pelottaa, kuin myös tääläki monet kerrat ollan puhuttu tästä oman ukon kanssa taitaa sitä pelottaa hieman tuo synnytys kun ei vertakaan oikein kesta mut on kuitenkin luvannut tulla tueksi synnytykseen josta olen kiitollinen ja eihän se ole helppoa vierestä katsoa kun toisella on tuskia eikä voi oikein auttaakkaan, toivottovasti miehesi ymmärtää kuinka tärkeätä se olisi sulle että tulisi synnytykseen mukaan sehän on kuitenki kerran elämässä tilanne jota ei koe joka päivä varsinki kun sitten pienokainen tupsahtaa maailmaan:) onnea sinne
Eli sama tilanne, muuten ihana ja todella kiinnostunut ja innostunut vaavista, mutta synnytykseen ei haluaisi tulla. Olen nyt jättänyt koko aiheen, etten enää kysele. oon selittänyt oman mielipiteeni ja sanonut että toivon että tulisi. Meillä kyllä on luvannut tulla sairaalaan mukaan ja tueksi mutta ei itse synnytykseen. Toisalta ymmärrän miestäni enkä aio pakottaa, ja voihan se mieli muuttua vielä. Itseäni harmittaa vaan kun toivoisin että itse synnytyksessä olisi joku tukena enkä tiedä ketä voisin pyytää mukaan. Omaa äitiäni en välttämättä halua mukaan ja kellään läheisellä ystävälläni ei ole lapsia (en halua mukaan ketään joka ei ole itse synnyttänyt ettei tule traumoja. Olenko siis pyytämättä ketään?..
Jos mies ei halua mukaan, ei minusta häntä kannata pakottaa. Koittakaa kuitenkin saada joku toinen mukaan. Itsellä synnytys eteni niin yllättävällä vauhdilla, että kätilö ei ollut paikalla kun ponnistusvaihe alkoi. Onneksi oli mies mukana painamassa kutsunappia, sillä itse en olisi sitä kyennyt löytämään ja painamaan, kun piti keskittyä vastustamaan ponnistustarvetta. Jos ette saa ketään seuraksi niin muistakaa pyytää kutsunappi ulottuville varmuuden vuoksi, jos kätilö poistuu salista.
Ei se ensin luvannut tulla mukaan, mutta mietittyään
asiaa sanoi tulevansa. En ole painostanut mitenkään.
Ei sitä väkisin kannata jos ei halua.
Vakavien keskustelujen jälkeen tuleva veri- ja eritekammoinen, kaikkea sisuskalujen kopeloimista inhoava tuleva isukki on luvannut tulla paikalle ja pysyä siellä niin kauan kuin kantti kestää.
Mielestäni on turha pakottaa häntä tiiraamaan alapäätäni, että joko näkyy tai leikkelemään jotain napanuoraa jos ei inspiroi (eihän minunkaan tarvi sellasta tehdä, kovissa tuskissa varmaan ei tajua edes että onko mies siinä vieressä lainkaan, vai jossain muualla :D) ja ne kyllä lukee synnytystoivomuslistassakin. Mieluiten informoidaan häntä siitä kun on ponnistusvaihe alkanut, voi sitten itse päättää haluaako olla salissa vaiko ulkopuolella.
No juu, ensisynnytystä odotellessa on sen verran pelokas fiilis, että mielellään kyllä itsekin istuis kotona turvassa vaan odottelemassa puhelinsoittoa jotta nyt se tuli.. heh heh.
Aivan, meillä kans tilanne että mies on ihastuksissaan esikoisen odotuksesta ja kaikki muuten hienosti, mutta synnytykseen ei haluaisi tulla. Ihana kuulla että Suomesta vielä löytyy muitakin perheitä joissa tän asian kanssa painitaan, mediasta ja jo lisääntyneistä perhetutusta saa sen kuvan ettei kukaan edes enää kyseenalaista tätä. Meillä mies pelkää varmaankin eritteitä, kipua, avuttomuutta, ihan vain pelkkää sairaalaa ja lääkäreitä ;-) ja kaikkea aiheeseen liittyvää - ja vetää kaiken sen alle "etteihän meidän kummankaan isätkään olleett aikoinaan mukana"... Uumoilen että tosipaikan tullen en päästä miestä kynsistäni kipujen kanssa, mutta tottakai pitää varautua henkisesti myös siihen että hän ei ole paikalla. Yksi synnyttänyt ystävä on lupautunut tulemaan mukaan, koska yksin ei laitoksella kuulemma kannata yrittää ähistä, ei siinä juuri ehdi puoliaan pitää kaikessa kiireessä. Ja nyt (rv 26) olen päässyt siihen henkiseen pisteeseen että yhtään huonompi isä mies ei ole vaikkei todistaisikaan tapahtumaa - vaikka hänen puolestaan tosin toivonkin mielen muuttuvan. Hyvää jatkoa kaikille!
laittaa nainen yksin kokemaan kaikki se mitä synnytyksessä tapahtuu. Lapsi on miehenkin lapsi ja nainen tarvitsee tukea, ja turvaa. Kuka muu olisi sopivin, kuin oma "kumppani"? Mieshän on lähiomainen, jonka kuuluu kantaa huolta omasta perheestään, silloin kun he sitä tarvitsevat. Tein ensimmäisen lapseni äitini tukemana, koska mies jätti minut kun aloin odottamaan. Nyt odotan toista lasta 7 vuotta myöhemmin ja uusi mieheni ei jäisi pois mistään hinnasta tyttärensä syntymähetkestä. Hän tahtoo tukea ja olla turvana minulle, kun synnytys pelottaa, ja totta kai tahtoo olla päättämässä puolestani, jos jokin menee vikaan. Ensimmäisessä synnytyksessäni kun menin tajuttomaksi, ja melkein kuolimme vauvani kanssa.
En kyllä itse pystyisi omaa rakastani päästämään yksin sellaiseen koettelemukseen, jos mies olisin, enkä edes tahtoisi olla poissa paikalta.
Mieti tunnetko ketään miestä, joka voisi tulla mukaasi synnytykseen, esim. joku eronnut mies jolla on jo lapsia. Kun kerrot miehellesi aikovasi pyytää tämän kaverin tueksesi synnytykseen, niin taitaa muuttua ääni kellossa!