Mitä pitäisi tehdä riiviöetisten kanssa . Murehdin jo viikkoa etukäteen järjestelyjä, kun kumppanin lapset ovat tulossa viikonlopuksi. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä tule. Omani ovat maailmalla, tämä on minun ja koirani kotini, mihin mies muutti.
Pojat ovat 3- ja 5-vuotiata ja viimeisen puolen vuoden aikana lapsiviikonloput ovat menneet ihan hulinaksi. Mies ei uskalla jäädä heidän kanssaan yksin, koska ei saa tappelua ja riehumista loppumaan. Ulkoiluihin tarvitaan myös kaksi aikuista. Minua ne jotenkin uskovat, mutta jos kysyn, ymmärrätkö mitä sanoin tai kiellän painokkaammin, varsinkin isompi alkaa ulvomaan "Liisa-mummuu, haluun Liisa-mummuu". He tönivät ja huiskivat toisiaan jatkuvasti ja kantelevat toisistaan: toi otti mun kädestäää, toi tönii, toi löi mua. Lelut ovat seinien hakkaamista varten ja petivaatteet lattialla laahaamista ja pussilakanoihin piiloudutaan niin, että ne repeilevät. Pojille laitetaankin kaikista vanhimpia lakanoita sänkyyn. Ruokailut menee jotenkin kun on tarpeeksi ketsuppia eikä pöydässä ole mitään ylimääräistä sotkettavaksi tai kaadettavaksi.
Lähistöllä on useita leikkipuistoja, ja siellä selviää aina tunnin, joskus enemmänkin. Useimmiten kyllä saamme pitää leikkipuiston itsellämme, toiset yleensä häipyvät kun poikien meno on senverran rajua. Kun toruin isompaa hänen tönittyään erästä toista lasta, hän heittäytyi maahan ja ulvoi täyttä kurkkua mummuansa, äitiänsä ja isäänsä. Leikkipuistoon lähdöt ja sieltä paluut ovat huutoa ja tappelua. Usein pojat saa kantaa sieltä pois ja he painavat aika lailla.
Koiraa he kiusaavat niin, että se on varmaan vietävä tyttärelle hoitoon, vaikka siitäkin tulee huuto, kun se ei ole paikalla. Kaikki tavarat heitellään huonekalujen päältä alas ja keräänkin vaatehuoneeseen satsin ja laitan oven lukkoon. Käytävään ulko-ovi on pidettävä takalukossa, koska muuten he karkaavat ja huuto siirtyy rappukäytävään.
Hyvinä hetkinä he ovat ihan mukavia lapsia ja ilmeisti haluavat tulla isänsä luo ja isä haluaa heitä tavata. Hyvät hetket ovat vaan olleet aika vähissä. Miehen äitikin sanoi, että ei ota poikia enää hoitoon "ilman vahtia".
Kaipaan hyviä neuvoja, mitä tehdä, koska viikonloppu tuntuu kovin pitkältä. Kaikki kyläpaikat, kauppakäynnit sun muut on täysin mahdottomia näiden kanssa.
Pojat ovat 3- ja 5-vuotiata ja viimeisen puolen vuoden aikana lapsiviikonloput ovat menneet ihan hulinaksi. Mies ei uskalla jäädä heidän kanssaan yksin, koska ei saa tappelua ja riehumista loppumaan. Ulkoiluihin tarvitaan myös kaksi aikuista. Minua ne jotenkin uskovat, mutta jos kysyn, ymmärrätkö mitä sanoin tai kiellän painokkaammin, varsinkin isompi alkaa ulvomaan "Liisa-mummuu, haluun Liisa-mummuu". He tönivät ja huiskivat toisiaan jatkuvasti ja kantelevat toisistaan: toi otti mun kädestäää, toi tönii, toi löi mua. Lelut ovat seinien hakkaamista varten ja petivaatteet lattialla laahaamista ja pussilakanoihin piiloudutaan niin, että ne repeilevät. Pojille laitetaankin kaikista vanhimpia lakanoita sänkyyn. Ruokailut menee jotenkin kun on tarpeeksi ketsuppia eikä pöydässä ole mitään ylimääräistä sotkettavaksi tai kaadettavaksi.
Lähistöllä on useita leikkipuistoja, ja siellä selviää aina tunnin, joskus enemmänkin. Useimmiten kyllä saamme pitää leikkipuiston itsellämme, toiset yleensä häipyvät kun poikien meno on senverran rajua. Kun toruin isompaa hänen tönittyään erästä toista lasta, hän heittäytyi maahan ja ulvoi täyttä kurkkua mummuansa, äitiänsä ja isäänsä. Leikkipuistoon lähdöt ja sieltä paluut ovat huutoa ja tappelua. Usein pojat saa kantaa sieltä pois ja he painavat aika lailla.
Koiraa he kiusaavat niin, että se on varmaan vietävä tyttärelle hoitoon, vaikka siitäkin tulee huuto, kun se ei ole paikalla. Kaikki tavarat heitellään huonekalujen päältä alas ja keräänkin vaatehuoneeseen satsin ja laitan oven lukkoon. Käytävään ulko-ovi on pidettävä takalukossa, koska muuten he karkaavat ja huuto siirtyy rappukäytävään.
Hyvinä hetkinä he ovat ihan mukavia lapsia ja ilmeisti haluavat tulla isänsä luo ja isä haluaa heitä tavata. Hyvät hetket ovat vaan olleet aika vähissä. Miehen äitikin sanoi, että ei ota poikia enää hoitoon "ilman vahtia".
Kaipaan hyviä neuvoja, mitä tehdä, koska viikonloppu tuntuu kovin pitkältä. Kaikki kyläpaikat, kauppakäynnit sun muut on täysin mahdottomia näiden kanssa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
nykyään. En käsitä, mikseivät vanhemmat osaa laittaa kuria lapsillensa. Sinun asemassasi en suostuisi ottamaan riiviöitä kotiin. Olethan jo omasi kasvattanut.
Tällä palstalla on hämmästelty ja kummasteltu usein sitä, että toinen on täysin sydämetön, ellei jaksa "ylivilkkaita" lapsia. Herranjestas, jos on omansa hyvin kasvattanut ja toiset eivät vaivaudu, miksi niitä katselisi.
Olen itse TODELLA lapsirakas, mutta riiviöiksi päästetyt eivät todellakaan elämääni mahdu. Siihen kun voi itse vaikuttaa. Lapsi ei pohjimmiltaan ole tuollainen ja vanhempiensa tehtävä on panna heihin kuria. Kertakaikkiaan seuraus jokaisesta rikkeestää, eikä mitään erolässytyksiä. Hehän vievät aikusia kun pässit narussa. Sinulla on kiusallinen tilanne siinä olla olemassa. Kotiin äitinsä kasvatettaviksi ja kunnes osaavat käyttäytyä, voivat tulla kotiisi. Näin tekisin vaikka kuinka olisi jonkun mielestä kylmää. Hehän pilaavat puolet elämästäsi stressin ja muun takia eikä kyse ole muusta kun siitä, ettei heitä ole kasvatettu kunnolla. jos ollenkaan.
nimimerkillä, viisi kasvattanut
En usko, että olet TODELLA lapsirakas, kuten väität. Asia ei ole noin yksinkertainen kuin väität. "Sinun asemassasi en suostuisi ottamaan riiviöitä kotiin. Olethan jo omasi kasvattanut", "Kotiin äitinsä kasvatettaviksi ja kunnes osaavat käyttäytyä, voivat tulla kotiisi", "Hehän pilaavat elämäsi..." jne.
Etkö ymmärrä, että on kysymys avo(avio)parista ja miehen entisistä lapsista. Kyllä kai nyt aikaihmisen pitäisi tietää kenen kanssa yhteen menee. Sydämetöntä olisi sanoa, että "meille ette tule ennen kuin äitinne on kasvattanut". Eikö se kasvatusvastuu kuulu isällekkin. Vielä kun lapset haluavat isällään käydä.
Toki ymmärrän että ap-kirjoittaja kärsii tilanteesta. Jos tilanne on noinkin hankala, niin ihmettelen että miehen on pitänyt muuttaa naisen luokse asumaan, jos kerran lapset eivät sinne tervetulleita ole. Se ei ainakaan pitäisi olla mikään syy, ettei isä voisi lapsiaan nähdä.
Lapsia ei kuitenkaan pidä mennä mollaamaan. Jos ei ko. tilannetta kestä pitää erota miehestä, eikä erottaa lapsia isästään.
Eiköhän nyt ole niin että kun on laittanut hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla on lapsia niin sitten myös on ottanut nuo lapset mukaan perhe-elämäänsä elleivät ole jotakin muuta sopineet. Tuosta vaan nyt on selvittävä tavalla tai toisella mutta ratkaisu ei ole se että lapset eivät voisi isän luokse tulla.
Voisiko näihin kirjoituksiin laittaa jotain sisältöä myös eikä vain edellä olevia typeryyksiä
Lapset luultavasti reagoivat vanhempiensa eroon ja uuteen elämäntilanteeseen noin. Lapset elävät kaaoksessa, jossa siirrytään kodista A kotiin B mahdollisesti ennalta arvaamattomasti. Reppanathan ovat ihan kriisissä. Luultavasti ovat jääneet ilman aikuisten huomiota aikuisten tehdessä eroa ja aloittaessa uusia ihmissuhdekuvioita. Varmaan liitto on ollut riitaisa, ja lasten tarpeita ei ole ehtinyt kukaan noteerata. Paska juttu.
Lasten tekemisessä on se jännä juttu, että heistä on sitten vastuussa. Kuka on vastuussa siitä, että lasten kanssa käydään läpi elämänmuutoksia? Kuka on vastuussa siitä, että lapset tuntevat olevansa arvokkaita ja tärkeitä? Käyttäytyvätkö itsensä arvokkaiksi ja tärkeiksi tuntevat lapset kuvaamallasi tavalla?
Olet mennyt yhteen sellaisen miehen kanssa, joka ei osaltaan ole osannut huolehtia velvollisuuksistaan lastensa suhteen. Toivottavasti sinusta on hänelle jotain apua, ilmeisesti ex-vaimosta ei ollut.
Itse päätät, haluatko tuollaisen paketin ottaa vastaan. Ilman jonkunlaista apua tai puuttumista tilanteeseen lapset tuskin tokenevat, ja tilanne tulee kärjistymään entisestään. Miehesi ei kuitenkaan voi vältellä vastuuta, ja lapset tulevat olemaan riesananne tai ilonanne säännöllisesti.
edellä kirjoittaneen kanssa, että lapset vain reagoivat tilanteeseen. Heillä ei ole muuta tapaa ilmaista pahaa oloaan. Lapset kaipaavat varmasti isänsä huomiota ja nyt heidän pitääkin jakaa se huomio myös sinun kanssa.
Kannattaisi keskustella miehen kanssa, mitä asialle voisi tehdä.
Meillä oli aiemmin saman tyylistä.
Vaikka on ottanut miehen, jolla on edellisestä liitosta lapsia ja vaikka he kuinka reagoivat eroon ja tilanteisiin, ei se silti ole syy, että tarvitsee sivusta katsoa lasten älytöntä käytöstä. En sitä hyväksyisi omaltakaan. Meidän koti on meidän koti ja siellä on meidän säännöt, tehköön omassa kotonaan mitä haluaa.
Todennäköisesti lapsille ei vain ole opetettu käytöstapoja, eikä ole komennettu ja laitettu rajoja elämään.
Eli meillä laitettiin yksinkertaisesti tiukat rajat ja säännöt, sekä tehtiin selkeä päivärytmi, eikä näistä asioista tingitty. Kyllä sitä huutoa ja vastustamista oli enemmän kuin hermo olisi kestänyt, mutta nyt siitä kiitos seisoo, sillä uskoo jo viimeistään toisella sanomisella ja voi jopa liikkua ihmisten ilmoilla. Alkuun, jos ei uskonut kun sanottiin, niin ei muuta kuin vaikka huudon kanssa samantien kotiin ja jäähylle tai nukkumaan. Käytettiin laskukaavaa, että lasken kolmeen ja sen jälkeen "rangaistus" eli se jäähy tai jos se ei auttanut, niin sitten nukkumaan.
Vielä nykyisinkin saattaa joskus käyttää vielä sitä, että komennettaessa alkaa huutamaan, että haluaa takaisin äitinsä luo, mutta siitä ei kannata välittää. Me ollaan sanottu, että meitä ei tuolla kiristetä, ja sen jälkeen palataan siihen asiaan mistä oli kyse, eikä anneta periksi.
ja sano että opettaa kuten koiraa,palkkio taskussa! Jos.....niin....saatte....
Elä laita lakoanoita ennekuin opivat olemaan,ruokapöydästä poistat jos riekkuvat jne...napakasti vaan!
Jos ei muuten niin ukko vaihtoon.
Selvä viesti, ettei nämä pienet lapset ole hyväksyneet aikuisten ratkaisuja! Ja vielä tämän ikäiset kun joutuu käymään läpi isän lähdön ja tulemaan vieraasen paikkaan olemaan ilman äitiä, niin ei ihme, että lapset kapinoi. Aina aikuisten oma onni menee edelle, ja vähät pienistä lapsista, heiltä kukaan ei kysy, mitä he haluavat.
Ja sinä vaan syytät heitä! Katso itseäsi, mitä
olet tehnyt. Mutta ajattelet vain itseäsi ja koiraasi
Aikuiset kuvittelevat että lapset kyllä hyväksyvät kaiken, muttei se niin ole. Onneksi omani ovat saaneet kasvaa hyvässä perheessä, omassa perheessä.
En syytä lapsia. Mietin keinoja hoitaa tilanteen ja tuntuu, kuin olisin näiden lapsukaisten elämässä ainoa aikuinen joka mm.
-kieltää hyppimästä pöydillä
-nostaa pois ruokapöydästä kun pelleillään ja sotketaan
-ei anna huudolla periksi
-ei anna leikkiä tyyny- eikä muutakaan sotaa kodissaan
-ei anna riehua hikipäähän ja riisua nakusilleen
Mahdollisuuteni kasvattaa näitä lapsia ovat mielestäni olemattomat, mutta olen heille sanonut, että meillä on tälläinen sääntö. Kun lapsi kysyy, että kuka muka niin määrää, olen sanonut että minä.
Lasten isä on kertonut, että vanhempaa lasta hankittiin vuosi, ja kun lapsi saatiin, lapsen tarpeet tuli asettaa ensisijalle ja lasta ei saanut kiusata. Lasten äiti teki myös muut kotia ja kasvatusta koskevat päätökset. Pienemmän lapsen kanssa mies ei ole asunut koskaan samassa taloudessa. Me olemme asuneet kohta 2 vuotta yhdessä. Lasten tapaamiset hoidettiin aluksi mummolassa lasten kotipaikkakunnalla ja noin vuosi sitten he alkoivat käydä meillä.
Mies on neuvoton lasten kieltämisen ja komentamisen suhteen, koska heti tulee huutoa ja tahtomista syliin, jos "pahoittaa lapsen mielen". Hän pelkää suunnattomasti toimivansa väärin, jos lapset vahingoittavat toisiaan tai itseään eikä tiedä kumpaa lapsista pitää uskoa tai hyvitellä kantelu- ja tappelutilanteissa. Olen huomannut, että minun pitää olla se ikävä aikuinen. On vaan tosi tylsää itsellekin olla ei-pois-alas-automaatti.
"kasvattaa" näitä lapsia! Sinun asia on olla isän tukena, puuttumatta hänen ja ex vaimon välisiin asioihin! JOS tunget siihen väliin, huomaat pian, mitä olet saanut aikaan, ei vain ex vaimossa, mutta myös hänen lapsissaan! Jos alat komentelemaan ja vääntämään miljoonia sääntöjä 3 vuotiaaseen, jolla ei aisat ole hallussa vielä aikohin, niin toiminnallasi karkotat lapset isän luota hyvin hätään! Lapset eivät tule paikkaan, jossa joku vieras ihminen haukkuu ja säätää sääntöjä sellaseen tahtiin, ettei aikuinenkaan pysy perässä!
Suurenteletkin asioita, en ole koskaan nähnyt kenenkään lapen hyppimässä pöydillä ym vastaavaa, ja pienet lapset riehuvat luonnostaan.
Miksi otit ihmisen,jolla on lapsia. Jos sulla ei ole lapsista kokemusta, niin en todellakaan ymmärrä. Kiusa se on sulta pienikin kiusa.
Ahaa, että kun ei ole omat lapset niin ei saa komentaa?? Älä nyt viitsi naurattaa. Tottakai noita lapsia on kasvatettava. Siinä tehdään lasten tulevaa elämää kohtaan iso virhe, jos heidän annetaan käyttäytyä kuten he haluavat. En kyllä katsois päivääkään tommosia villejä mitä tuo uusioäiti lapsista kirjoittaa. Säännöt on oltava. Minun kodissa komennetaan vieraidenkin lapset jos he ei osaa käyttäytyä kunnolla meillä käydessään enkä taatusti kysele lupaa lasten vanhemmilta silloin. Hyvät tavat kunniaan. Siksi nämä nykylapset oireileekin, kun ei viitsitä ottaa vastuuta lasten kasvatuksesta ja kaikkea poikkeavaa käyttäytymistäkin tulisi vain ymmärtää.
Huuda suureen ääneen voi voi voi kun ne on kauheita!!!! Naurettavaa.
Ei mun ole tarvinnut valittaakaan, sillä meillä totellaan ja käyttäydytään kuten kuuluukin :).
Älä vaan ikinä usko näitä ihmisiä, jotka on sitä mieltä, että lasta ei saa komentaa tai käskeä. Lapsi tarvitsee rajat ja aikuisen niitä valvomaan. Ikävää on, jos lapsen omat vanhemmat eivät siihen kykene ja sinä olet se ainut aikuinen lasten elämässä, joka uskaltaa ottaa ja ottaa vastuun lapsista.
Hellanlettas sentään, ei meidän pikkuisia kullamuruja saa komentaa, niille voi tulla traumoja...
Miks mies tulee sun luo niiten lasten kanssa?Eikö ne vois viettää isä-lapsi-viikonloppunsa keskenään,jossain muualla.Ei ole tarkoitus loukata,mutta en oikeesti ymmärrä miks siedät tollasia lapsia.Eikä se ees oo sun velvollisuus mitenkää huolehtia niistä.Sanoudu irti koko hommasta.Sen verran pitää olla itsekunnioitusta.
Hauskaa vappua!(toivottavasti)
Sinulla ei ole mitään syytä muuttaa asumisjärjestelyjäsi - mies on vastuussa lapsistaan ja isäänsä lapset tulevat tapaamaan. Isä ottakoon hotellin eikä vaivaa enää sinua asialla.
sinä todellakin pistät rajat SINUN omassa kodissasi, antaa äidin itse huomata mitä tapahtuu kun pojat kasvaa, ja meininki on mikä on..silloin ei voi syyttää kun itseään!! ei ole sinun tehtäväsi todellakaan!! voimia toivottelen!
aivan yksinkertainen ratkaisu, miten ei ole tullut mieleesi! Ilmoitat miehellesi, että hänen on tavattava lapsiaan jossain muualla kuin sinun kodissasi.
Kyllä naiset ovat sitten avuttomia!!
Kuule ei todellakaan tommosia sopimuksia pidä tehdä. Siinä annetaan lapsille periksi, jos mennään heidän ehdoilla eteenpäin. Sillä tavoin lapset ei tule ikinä oppimaan mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Kyllä tossa perheessä pitää käydä se keskustelu jossa sovitaan yhteiset pelisäännöt. Kuria lapsille siinä on ratkaisu.
ei ole opettaa toisten lapsille mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, vaan elää omassa kodissaan rauhassa ja miellyttävästi, stressaamatta ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi.
Jollei partneri kykene pitämään lapsilleen kuria, nin pitäköön lapset poissa syyttömän osapuolen elämää painamasta. Aloituksesta päätellen kyseessä on keski-ikäinen nainen, joka on omille lapsilleen jo kurit pitänyt. Hänellä ei ole mitään syytä aloittaa rumbaa uudestaan vaan nauttia uudesta, vapaasta elämästään.
"Pitäköön lapset poissa SYYTTÖMÄN OSAPUOLEN elämää painamasta?"
"Vaan nauttia UUDESTA VAPAASTA elämästä?"
Onkohan nyt menneet puurot ja vellit sekaisin?
On OMA valinta, mennä suhteeseen, jossa toisella osapuolella on lapsia. Silloin myös on punnittava, pystyykö ITSE oman roolinsa perheessä tekemään. Ei ratkaisu ole se, että perhe "erotetaan" parin viikon välein eri osoitteisiin, koska joku ei kestä suhteeseen vääjäämättä kuuluvia osapuolia. Eihän se silloin ole mikään toimiva suhde eikä niiden lasten perhe. Se on itsekkään vapautta ja helppoa elämää kaipaavan aikuisen pelikenttä!
Käsitykseni mukaan tässä kuviossa helpoa elämää ja vastuustaan lusmuilemista edustaa tarinan setä.
Tästä pienestä tarinasta luin asian siten, että keski-ikäinen nainen on omaan kotiinsa ottanut poispotkitun sedän, joka nössönä ihmisenä ei osaa itselleen elämää rakentaa vaan odottaa että mami passaa niin kuin aina ennenkin.
Eikä tietystikään tämä nössö setä osaa lapsiaankaan hoitaa, vaan "pelkää jäädä yksin" niiden kanssa. Ja mami hoitaa. Lapset sekä sedän.
Toisin sanoen tämä keski-ikäinen nainen ei ole mikään itsekäs eikä helppoa elämää etsivä henkilö, vaan yksinkertaisesti itsekin nössö sekä törkeästi hyväksikäytetty. Hän tarvitsee potkun takapuoleensa ryhdistäytyäkseen antamaan potkun nössön, siipeilevän sedän takapuoleen.