Kun olin 14-vuotias, sain aina tuoda kavereitani meille kylään,koska vanhempani - aivan oikein - ajattelivat, että on parempi että tapaan heitä kotona kuin kadulla tai ties missä,ja samalla he näkevät millaisessa seurassa liikun.
Olen soveltanut samaa linjaa oman lapseni suhteen. Hän saa tuoda meille kavereitaan, ja samoin perustein.
Yksi ero on olemassa:
Kun aikoinani toin kavereita kotiini, me menimme minun huoneeseeni. Nautin siitä että minulla sentään OLI oma huone johon mennä. Kaikilla ei ollut. joskus saatoimme istuksia myös keittiössä, mutta enimmäkseen minun huoneessani. Olohuoneeseen emme menneet.
Kun 14-vuotias poikani tuo meille kaveretaan, he valtaavat olohuoneen, avaavat telkun ja pitävät sellaista meteliä ettei kukaan muu kestä olla. Pojan huoneessa he eivät käväisekään. Minulle poikani viestittää selväti että olisi parempi kun menisin kokonaan kotoa pois, tai ainakin pysyisin omassa huoneessani etten häiritse heitä läsnäolollani.
Saan pojaltani tarkat määräykset siitä miten minun kuuluu kotonani olla silloin kun kaverit ovat meillä. Olen saanut sapiskaa mm. siitä että tervehdin poikani kavereita - se on kuulemma noloa, en saisi puhua heille mitään. Minun kuuluisi kohdella heitä kuin pelkkääilmaa, tai pikemminkin itse olla pelkkää ilmaa eli näkymätön, kuulumaton, hajuton ja mauton.
Olen soveltanut samaa linjaa oman lapseni suhteen. Hän saa tuoda meille kavereitaan, ja samoin perustein.
Yksi ero on olemassa:
Kun aikoinani toin kavereita kotiini, me menimme minun huoneeseeni. Nautin siitä että minulla sentään OLI oma huone johon mennä. Kaikilla ei ollut. joskus saatoimme istuksia myös keittiössä, mutta enimmäkseen minun huoneessani. Olohuoneeseen emme menneet.
Kun 14-vuotias poikani tuo meille kaveretaan, he valtaavat olohuoneen, avaavat telkun ja pitävät sellaista meteliä ettei kukaan muu kestä olla. Pojan huoneessa he eivät käväisekään. Minulle poikani viestittää selväti että olisi parempi kun menisin kokonaan kotoa pois, tai ainakin pysyisin omassa huoneessani etten häiritse heitä läsnäolollani.
Saan pojaltani tarkat määräykset siitä miten minun kuuluu kotonani olla silloin kun kaverit ovat meillä. Olen saanut sapiskaa mm. siitä että tervehdin poikani kavereita - se on kuulemma noloa, en saisi puhua heille mitään. Minun kuuluisi kohdella heitä kuin pelkkääilmaa, tai pikemminkin itse olla pelkkää ilmaa eli näkymätön, kuulumaton, hajuton ja mauton.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sinähän kai olet aikuinen teidän huushollista, miksi olet antanut vallan lapselle joka ei osaa sitä käyttää?
Vanhemman tehtävä ei ole olla lastensa kaveri vaan suoraselkäinen aikuinen.
kyllä meillä lauma lasten kavereita kuitenkin käyttäytyy ihan ihmisiksi. Vaadi kaverilta enemmän.
Aseta rajat ja määräykset.
Sun kotishan se on.
kaljan kanssa,sitten vasta ku*sessa olet,turpiisi saat pahimmassa tapauksessa! Nyt äkkiä uusi kurssi!
Kuulosti tutulta .Nyt teet niin , että rähähdät kunnolla ja pistät koko sakille säännöt , poikasi saa kunnolla hävetä silmät päästään aiheestakin, se tepsii. Et hyssyttele omassa kodissasi ollenkaan, ja sanot,e ttä sinä puhut kun haluat , ja kotisi on sinun! Sen jälkeen ilmoitat pojallesi , että avoimet ovet ovat loppu ennenkuin osaa olla ihmisiksi ja kunnioittaa sinua.
Itse tulin kerran norm aikaisemmin töistä kotiin, poikani oli samanikäinen: koko huusholli täynnä poikia, olivat vallanneet koko kodin, pari oli leivän teko puuhissa ja yksi keksien kimpussa , yksi makasi videoita katsoen. Sotkua lisäksi joka puolella. Silloin rähähdin, huusin kurkku suorana , että nyt ulos koko sakki, tämä ei ole yleinen viihdepaikka , johon tullaan sotkemaan, menkää sellaiseen kotiin, jossa voitte
porsastella ja majailla tervehtimättä ja olla ylimielisiä, omalle pojalleni sanoin, että sinä lähdet etsimään sellaista paikkaa ensimmäisenä.
No illalla herra saapui hiljaisena, ýlimielisyys oli tipoteissään ja meilla rauha monena viikkona.
Vähitellen oikeat kaverit tulivat ja lähtivät koteihinsa heti kun sanoin.
Mulkoilevia silmäyksiä näin näiden muiden naamasta , kun törmäiltiin.
Nyt jälkeenpäin yksi poika otti puheeksi ( on 27 v) ja sanoi, että muistaa aina ja olin rohkea ja jämäkkä.
Minä olen ollut sen verran rohkea ja jämäkkä, että kuvauksen kaltaista tilannetta ei koskaan voisi EDES tulla.
Teinit saavat tuoda OMIIN huoneisiinsa vieraita ja luvalla ottaa ruokaa vieraillekin. Lauseet alkavat, "voiko" ja "saisinko" jne. Että tällaista jämäkkyyttä meillä.
Mikä tuollaisesta itsekehun tarkoituksena on? Viestisi on hyödytön, et esitä neuvoja etkä kerro mitään konkreettista. Toteat vain oman erinomaisuutesi. Kuka tahansa voi väittää olevansa suurenmoinen vanhempi, mutta mitä merkitystä sellaisella väitteellä on, ja millä lailla tämä väite - VAIKKA pitäisikin paikkansa - auttaa muita vanhempia?
mitään ongelmaa kun ei anna lapsensa hyppiä silmille. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että lapsi valloittaa SINUN asuntosi.
Neuvoa varmaankin hän tahtoo, että ota ohjakset omiin käsiisi. Eihän lapsi voi sanella kodin ehtoja. Tässä on hyvä neuvo ainakin muille, joilla on vielä HYVÄ MAHDOLLISUUS vaikuttaa lastensa edesottamuksiin; ÄLKÄÄ ANTAKO PERIKSI KOKO AIKAA, VAAN OLKAA ITSE AIKUISIA. OPETTAKAA LAPSET SELLAISIKSI ,ETTÄ HE KUNNIOITTAVAT AIKUISIA KOTONA JA MUUALLA. JO YKSI VUOTIAASTA LÄHTIEN VOI LAITTAA RAJOJA VASTAAN, KOSKA JOS SEN ALOITTAA VASTA 14V, ON TOO LATE.
Juuri tuota tarkoitin! On minusta käsittämätöntä, että kuvauksen kaltainen tilanne edes pääsee syntymään.
Koti on toki lasten ja aikuisten yhteinen, mutta kyllä pelisäännöt on alusta pitäen sanellut aikuinen. Ja oikeassa olet, että myöhäistä uikuttaa, kun lapsi on teini.
Sori sarkastinen otteeni, mutta jotenkin ärsytti koko aloitus. Tuollaista avuttomuutta en ole tuttavapiirissäni kohdannut.
meillä pari vuotta sitten. kotiin tullessa kaverit oli valloittaneeet oloshuoneen pleikkareineen ja piuhat vedetty toiseen kerrokseen. ilmoitin että peliaikaa on tietyyn kellon aikaan asti. Kwvwrit alkoi itse muistuttaa meidän poikaa että nyt pitää lopettaa. Tosin kerran ei tapahtunut mitään ja kello käy. lopulta vetäisin pelikoneen töpselin irti seinästä. Mutta kyllä niitä tyyppejä meillä edelleekin käy mutta ihan tavalliseen tapaan.
meininkiä!Omat lapseni ovast vasta 11- ja 8-vuotiaat mutta on heillä toki kavereita joille kotini ovi on aina auki.Kyllä nämä lapset ja varhaisteinit osaavat tervehtiä ja muutenkin käyttäytyä ihan mallikkaasti,ihmetyttääkin tuo etteivät poikasi kaverit edes tervehdi sinua.Millaisen kasvatuksen ovat saaneet kun eivät osaa edes tervehtiä...
Aikansa he pääosin viettävät poikani/tyttöni huoneissa,mutta jos kersani haluavat välipalaa niin kysyvät kyllä saako kaverillekin antaa.Tai jos minulla on ruoka valmiina niin toki kavereilta kysytään syövätkö.
Muutamia kertoja on käynyt niin että täällä on ollut lapsilauma pöperöllä kun olen tullut töistä mutta ei mitään kaaosta aikaansaatu.Ja osaavat kiittää myös.Tosin olen tehnyt lapsilleni selväksi ettei tämä mikään yleinen ruokala ole.
Uskon että tilanne pysyy samanlaisena lasteni kasvettuakin koska etuna on se että olemme lasteni kavereiden kanssa tuttuja jo nyt ja varmaan suurin osa jatkaa samalle yläasteellekin.Ja jos ei jatku vaan menee hullummaksi niin osaan kyllä ajoissa ilmoittaa kuka tästä luukusta vuokran maksaa...
Kun poika on oli ala-asteella, kaverikyläilyt olivat meilläkin juuri tuollaisia, siis että ei mitään ongelmaa. Nämä nykyiset kaverit ovat uusia ja saatu yläasteella.
Oman poikani käytös minua kohtaan on muuttunut murrosiän myötä. Ei hän ala-asteella yrittänyt kavereiden silmissä päteä olemalla röyhkeä minua kohtaan, eikä hän nykyäänkään ole sellainen jos kavereita ei ole paikalla. Päinvastoin, hän on mukava ja iloinen ja jopa hellä. On ihan selvää että hän lällättelee minulle ja on ivallinen ja epäkohtelias tehdäkseen vaikutuksen kavereihinsa - sitä en tiedä, tehoaako kavereihin pojan toivomalla tavalla vai ei.
Minua on täällä moitittu uusavuttomaksi kasvattajaksi, ja totta kai olen samaa mieltä siitä ettei tuollaista tilannetta saisi päästää syntymään. Mutta entä kun se on jo syntynyt, mitä siinä vaiheessa auttaa että minut haukutaan?
Väittäisin että osavastuu on myös näiden vieraiden vanhemmilla. Kyllä lapsille pitää antaa vähän evästystä siitä miten kylässä käyttäydytään.
Kysyin pojalta, onko hänellä, kyläillessään vuorostaan näiden kavereittensa luona, tapana mennä suoraan avaamaan telkku lupaa kysymättä ja panna se jumalattoman kovalle, rojahtaa nojatuoliin sitä katsomaan ja ottaa jääkaapista ruokaa lupaa kysymättä - ja vain virnistellä, jos kaverien vanhemmat kieltävät tai käskevät, siis olla tottelematta näiden puhetta. Ei kuulemma ole, poika sanoi että ei tulisi mieleenkään. Kun kysyin miksi minun pitäisi sallia vastaavaa käytöstä omassa kodissani hänen kavereittensa taholta, hän vain kohauttelee olkaansa ja sanoo että en tiiä, ihan sama.
Nämä kaverit eivät nimittäin usko minua kun kiellän! Olen saanut neuvoja että pitää vaikka huutamalla komentaa vieraat olemaan ihmisiksi, mutta meillä on ollut jopa sellainen tilanne, että suutuin sotkemisesta ja meluamisesta ja käskin kavereita poistumaan, eivätkä nämä poistuneet vaan jatkoivat sohvalla löhöilyä ja naureskelivat keskenään. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Lyödäkö heitä? Olisin soittanut heidän vanhemmilleen mutta en tiedä edes vanhempien nimiä, kysyin mutta vastauksena oli vain naureskelua että ota itse selvää. En tiedä näiden poikien sukunimiä. Poika ei suostu kertomaan.
Pojalla ei ole tällä hetkellä ns. kunnon kavereita ollenkaan, ja jos kiellän häntä olemasta noiden poikien kanssa ja tuomasta näitä meille kotiin, hän joko tapaa heitä muualla tai on kokonaan ilman ystäviä.
Minulla on ennestään kaksi aikuiseksi kasvanutta lasta, ja heidän kanssaan ei ollut tuollaista.
Lapset ovat erilaisia, eivät vaikeudet VÄLTÄMÄTTÄ johdu huonosta kasvatuksesta.
Niihin neuvoihin, että miksi siedät tuollaista, vastaan: en siedäkään, en siedä sitä yhtään, haluan että se loppuu, mutta kertokaa MITEN, kun pojan kaverit eivät tottele minua ja pojalle tuntuu olevan maailman ykkösasia miellyttää näitä jätkiä keinolla millä hyvänsä, vaikkapa äidin loukkaamisella.
En usko että kukaan vanhempi on niin viisas että hänellä on halussaan takuuvarmat menetelmät joilla lapsista saa kunnon kansalaisia. Eivät lapset ole huollettavia koneita jotka toimivat halutulla tavalla kun noudattaa käyttöohjeita.
minun lapseni niin ehdottomasti kieltäisin tuomasta sellaisia kavereita kotiin jotka eivät osaa käyttäytyä.
Pojalle kotiintuloaika ja myös seuraamukset sääntöjen rikkomisesta.
Esim. kännykkä pois, viikkoraha pois, mikä nyt onkaan tärkeää pojalle.
Nyt yrität olla pojallesi mieliksi etkä raaski kieltää häneltä huonoa seuraa koska säälit häntä jos hänellä ei ole muita kavereita.
Ajattele hieman pitemmälle, kohta se poikasakki vetää viinaa (jos ei jo nyt) tupakkaa ja huumeita ja poikasi menee mukaan koska haluaa olla osa porukkaa ja miellyttää, nytkin hän ilmeisesti ostaa kaveruutta näyttämällä pojille, että hänen kodissaan he voivat olla vapaasti.
Kysy pojaltasi kaikkien kaverien nimet ja puhelinnumerot sillä saatat tarvita niitä vielä.
Joskus pitää lasten kanssa vaan tehdä radikaaleja ratkaisuja, 14-vuotias ei itse välttämättä tajua mihin on menossa. Et voi vaikuttaa kuin omaan lapseesi, toiset kasvattavat omansa.
sillä nyt alkaa oleen kiire. Totuushan on, että nämä "kaverit" käyttävät poikaasi hyväksi. Taitavat olla niitä kylän kovimpia jätkiä, eli tulevia rikollisia. Ovat ottaneet poikasi porukkaan, koska pääsevät näin teille notkumaan ja jääkaappia hyödyntämään. Helppo arvata mihin poikasi taskurahat menee, porukan viihdykkeisiin. Tupakka on varmasti kuvioissa, viina ja huumeet odottavat vuoroaan, toivottavasti odottavat, ei vielä käytössä.
Laitat heti täyskiellon, "kavereita" ei teille enää tuoda. Ainakaan näitä nykyisiä. Aivan turha pelätä, että poikasi heitä muualla tapaisi. Heti kun eivät pääse teille kotiin oleskeleen, poikasi saa lähtöpassit porukasta, mikä on ainoastaan hyvä asia. Koska yhtään oikeaa kaveria siinä porukassa ei pojallasi ole, vain hyväksikäyttäjiä.
Voi kuulostaa pahalta, mutta ei kannata odottaa. poika eroon "kavereista" heti, ennen kuin pahempaa sattuu. Tupakasta vielä pääsee kohtuudella eroon, mutta entäs sitten kovemmista? Näiden "kavereiden" vanhemmista ei ole asiassa apua, heillä on omia ongelmiaan sen verran paljon, etteivät pysty lapsistaan huolehtimaan.
Kaverit vaihtoon heti ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei poikasi ole jo liian syvällä riippuvuutta aiheut....
Katkaise sähköt pääkatkaisijasta, niin johan alkaa pojilla olla tylsää ja painuvat muualle.
Mun mielestä sä saat omassa kodissasi päättää keitä siellä on ja missä. Jos eivät lähde tuonkaan jälkeen, niin sano, että soitat poliisin ja soita kanssa, jos vaan makaavat sohvallasi.
Uskon, että on vaikeeta, mutta tää on niitä äitiyden vaikeampia juttuja, jotka on pakko tehdä. Teini saa raivota ja uhmata, mutta siihen ei kannata mennä mukaan, vaan tehdä selväksi kuka määrää. Takavarikoi pojalta tietokone tai kännykkä tai jotain muuta hänelle tosi tärkeää ja puhu hänelle vakavasti asioista.
Luulisi, että tuo on pojan puolelta teinikapinaa. Toivotan onnea tuleville vuosille :) Tsemppiä!
pojaltasi? Missä vaiheessa ja millä valtuuksilla hän on ottanut pomon aseman perheessänne?
Halavatun halavattu jos minun poikani uskaltaisi määrätä minua yhdessäkään asiassa, niin... Asioista sovitaan,neuvotellaan ja viimekädessä AIKUISET määrää!
olin melko samanlainen teini kuin poikasi, itsellä huom. ei vielä niin vanhoja lapsia kuin sinulla, mutta haluaisin koittaa auttaa ennen kuin mitään ikävää sattuu, niin voi nimittäin käydä.
Ensin suosittelisin keskustelemaan asiasta poikasi kanssa ja kertomaan hänelle mikä käy ja mikä ei, tee asia selväksi myös kavereille. Ja jos sana eii mene perille niin soita kymästi poliisit, et sinä yksin saa laumaa teinipoikia ulos jos eivät itse suostu menemään. Pyydä pojaltasi kaikkien nimet ja jos nimiä ei tule niin ei tule myöskään kavereita, soita näiden vanhemmille. Ei sinun kuulu sietää sellaista käytöstä.
Keskustele asiasta myös poikasi isän kanssa mikäli hän on kuvioissa mukana, usein mies miehelle toimii parhaiten.
Oma äitini oli yksinhuoltaja eikä minulle mennyt järkipäähän ennenkuin otettiin järeämmät aseet käyttöön, ei toki mitään fyysistä, mutta esim viikkorahat pois jne ennen kuin käytös paranee, kyllä minäkin jouduin selittelemään sitten kavereille että enää ei meilä voi olla vapaasti ja nämä kyllä sitten ymmärsivät, toki osa kavareista ei enää tullut, mutta ne eivät olleetkaan niitä tosi ystäviä. Meillä oli sen jälkeen ajat milloin piti poistua ja mitä sai tehdä ja mitä ei ja miten kovaa musiikkia sai soittaa.
kerrot vain rohkeasti pojallesi saman mitä kirjoitit tänne, jos hän on fiksu nuorimies, jolta hän pohjimmiltaan vaikuttaa niin uskon että hän kyllä ymmärtää ja parantaa tapansa.
Pelkään puolestasi mitä voi tapahtua jos annat vastaavan käytöksen jatkua ja kohta teillä juodaan viinaa ja silloin sinulla ei ole mitään sanan valtaa enää. Usein tuonikäisillä pojilla humalapäissään ei ole mitään kunnioitusta mitään kohtaan, ikävä kyllä.Toki poikkeuksiakin löytyy
oliskohan sinun aika ottaa aikuisen rooli ja sanella ehdot jollei vierailla ole normaaleja käytöstapoja. On korrektia esittäytyä kun tulee vieraaseen taloon ensimmäistä kertaa. Joskus tapaa jopa lasten kavereita jotka oma aloitteisesti tulevat tervehtimään.
Teet lapsestasi huonokäytöksisen ja itsestäsi eteismaton jos anna lasten hyppiä silmille. En ymmärrä miten saatat saada tuollaisen tilanteen aikaiseksi.
No ottakaapa huomioon, että tällaisen tilanteen tultua äitikin on ymmällä ja ihmeissään, hänkin on ensi kertaa elämässään tässä tilanteessa , eikä lisä syytökset auta.
Ihmettelen ,miksi tällä palstalla liikkuu niin paljon näitä hyviä onnistuneita ihmisiä ???, jotka pystyvät latistamaan entisestäänkin kysyjät, kuka uskaltaa kohta tuoda esiin ongelmiaan.
Sehän näissä murrosikäsiten ongelmissa on pointti , että ihminen muuttuu nopeasti ja kaverien vietävänä tekevät hömöyksiä, josta vanhemmat ovat äimän käkenä.
Jos minullakin olisi neljastä lapsestani vain kolme, voisin sanoa olleeni onnistunut kasvattaja, mutta yksi teki kaikki mahdolliset mokat ja avarsi myös näkemystäni, että välillä et mahda mitään, on opittava kantapään kautta.
Ei myöskään ole helppo yrittää "sivistyneesti" puuttua liki aikamiesten kokoisten lasten toilailuun, helpompi on sanoa. Silti alkuperäiselle , entiset toimintamallisi ovat olleet liian löysiä, nyt ryhtiä peliin ja sanktioita. Voimia.
Silläkin uhalla, että kaverit kaikkoaa toimit niinkuin aikuisten kuuluu..pyydät siirtymään pojan huoneeseen ja hiljentämään ääntä!! TAI"hei kaverit , nyt toimitaan kuten teitä on kotona opetettu, vai pitääkö asiaa tiedustella vanhemmiltanne", harva kehtaa olla kuten ei mitään olisi neuvottu...Tai tee "kollikkaa", ala imuroida ja siivota ja kysy kuka haluu pudistaa matot, viedä roskat ja kuka pestä ikkunat yms. Aikanaan minä "pahana äitipuolena "toimin noin, kun olin saanut ekan vauvan ja meille sinkaisi milloin minkinlainen seurue, vaikka myöhään saunailtana, mieheni oli vuorotöissä eikä ottanut kuuleviin korviin "kullanmurun" häiriköintiä kavereiden kera, jos kerroin asiasta. Vähitellen hän huomasi, mikä oli homman nimi ja antoi minulle siunauksensa toimia kuten parhaaksi näen. Kokeilin seuraavaa: Ilmoitin esim. laitettuani vauvan nukkumaan, että kymmenen minuutin kuluttua alan siivota ja kaikki paikalla olevat hyväksyvät läsnäolollaan ryhtyvänsä apujoukoikseni...2 min kuluttua tupa oli tyhjä!! Välillä julmistelin, kun ei tervehditty ja laitoin tulemaan uudelleen ovesta sisään, hölmistyneet kaverit menivät ja tulivat takaisin ja TERVEHTIVÄT!!!Siitä lähtien käyttäytyivät asiallisesti.Huumorikin on aika hyvä ase; heittäydy itsekin sohvalle ja kysy pelataanko sikaa tms?Rupeat vaan kyselemään kaikenlaista, kyl ne vastailee eikä pure.. Asian voit ottaa puheeksi ihan heti, kun seuraavaks kavereita tulee vaikka niinkin, et kysyt missä joku asuu, jos vaikka menisit heille kattoo telkkaria , kun ei omaa voi kattoo..j.n.e Tai soita vaikka naisystävällesi ja kovaan ääneen kerrot, et"ei voi olla kotona yksin kun tänne hyökkäsi joku barbaarilauma, tulisitko seurakseni..joo, ota vaan ne humppakasetit mukaan" Tuonkin vaikutus voi olla aikamoinen..