Tuskan helpottaessa,
etsin itseäni.
Näinä yksinäisinä öinä
ajattelen,
kuinka monien muiden
siivet koskettavat toisiaan.
Kuinka elin auringossa
kuin kukka
säteistä ja kasteesi pisaroista.
Valvottujen öiden varjot
piirtävät mustia renkaita
silmieni alle.
etsin itseäni.
Näinä yksinäisinä öinä
ajattelen,
kuinka monien muiden
siivet koskettavat toisiaan.
Kuinka elin auringossa
kuin kukka
säteistä ja kasteesi pisaroista.
Valvottujen öiden varjot
piirtävät mustia renkaita
silmieni alle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuollaista elämä voi olla. Mutta myös paljon muuta. Tärkeää on nähdä, kuulla, tuntea, aistia, tiedostaa, uskaltaa..
mutta joskus se tuo vaan eteen tilanteita, joissa
oma minuus saattaa olla kateissa.
Tuskan keskellä ihminen on vieras itselleen,
kenties muillekkin.
Kaikelle on elämässä aikansa ja paikkansa, myös
tuskalle, rakkaudellekkin.
Kiitos mielipiteestäsi.
koskaan tuohon kysymykseen vastausta.
Ei ehdi, ja keinot ovat ruostuneet.
Olen kiitollinen, että tiedän tasan tarkkaan,
kuka minä olen:)
onko se edes varjelus.
Ole kiitollinen todella. Kyllä minäkin vielä
itseni jossakin vaiheessa tunnistan, tälle
nyt vaan on aika.
Kiitos myös sinulle, ja onnittelut elämäsi
tasapainosta.
Pieni Ranskatar =)
Tuossa näkyy jo toivo paremmasta,
vaikka vielä silmänaluset mustina,
niin kuitenkin...
Hienoa Rellu!
^Å^
onhan se pakko yrittää jostain kaivaa sitä toivoa
paremmasta. Joskin mustat silmänaluset tummenta-
vatkin - siltikin.
Pienin askelin Mys, hyvin pienin.
Lämmin kiitos ja halaus.
Onkohan näin.
Käy silti pystypäin.
Elämän virta kuljettaa.
Monen moista lastua tiellemme.
Jaaina me silti nousemme.
Ja rakastamme.
Ihanaa iltaa sinulle koskellesi.
en osaa itse sanoa. Jotain se ainakin synnyttää
minussa, varmaan monessa muussakin.
Pystyssäpäin en kulje vielä, ehkä huomenna tai
ylihuomenna - jossain vaiheessa kuitenkin.
Ole sinä se rasavilli, räiskyvä siskoseni vain,
aitona itsenäsi.
Kiitos ja rutistus sinullekkin.
Vaikka ottaisi aikaa löytämällä itsensä on se etsimisen arvoista
Runosi kokonaisuus oli hyvä niinkuin vain sinä osaat taiteilla sanoilla, kolmella viimeisellä säkeistöllä päätit runosi hienosti, elämän on..
tuntuu joskus raskaalta mutta siitä kirjoittaminen ehkä hieman helpottaa
Toivon että löydät itsesi ja löydät vaikeuden kautta onneen
Lämmin tervehdys/Liona
sinä tiedät, paremmin kuin kukaan muu ...
Aika on joskus vihollinen, joskus armo.
En tiedä taiteilusta, sielun ja sydämen tuskan
käsittelyä tyystin, alusta loppuun.
Kyllä se kirjottaminen helpottaa, se on totta -
siihenhän minä uppoudun.
Mitä siitä sitten milloinkin syntyy, elämän eri
käänteet synnyttävät niiden mukaisia tekstejä.
Jossakin runoni säkeessä on olleet sanat;
" Sinun jäljiltäsi
katson itseäni,
rukoilen "
Joskus olen rukoillutkin, harvoin. Omin sanoin,
en käyttämällä esim. lapsena tutuksi tullutta
" Levolle lasken Luojani "
En ole nyt edes kykenevä siihen.
Onni, mitä se on ? Suuri kysymys vailla
vastausta. Ihanien ystävieni kautta olen saanut
niin paljon lohtua ja kauniita sanoja, varmaan
onnea sekin.
Kiitos rakas ystäväni.
Iso, iso rutistus - olet lähellä sydäntäni.
Myrskynsilmässä ei näe todellisuutta
Vain heittäytyminen ja totuus
avaa silmät. On katsottava suoraan
jos haluaa nähdä ja se halu palkitaan aina! :)
Totuudella!
Yötä vielä valvoo Muru
onko sydämessä suru
Miksi oisi jos vain voisi
onnen toisi
sen sun oven suuhun
enkä jättäis sitä
roikkumaan mihkään puuhun! :D
(ja nyt nukkuun...) ;)
Hyvä ihme, mikä yökukku sinäkin olet !
Ja runosuonikin on pulpunnut, olet sinä
aikamoinen pakkaus. Jaa että onni oven suulla ?
Hmmm - olispa se nuin helppoa :D
Kiitosta vierailusta ja touhukasta pyhäpäivää.