Mitä taas on saanut lukea, milloin etä-vanhemman uusion mukana olosta tai etä onkin ties mistä syystä herännyt uuteen vanhemmuuteen, ei voi muuta, kuin ihmetellä.
Ensinnäkin sitä, että lähivanhemmalla olisi enenmän sananvaltaa tai oikeuksia määritellä, lähestulkoon "paidan värin" etä-vanhemmalle, mistä moinen ? ? ? ?
Toki kaikki uusi ja rutiineja rikkova, sekä "huoli" lapsen turvallisuudeta aiheuttaa, reaktioita, mutta ovatko ne aina oikeutettuja ? ? ?
Ei taida löytyä mistään tilastoa, jossa pystyttäisiin osoittamaan, että kuinka moni etä-vanhempi on kyllästynyt/lannistunut yrityksiin saada tavata lasta. Aika aika-ajoin kyllä räikeimpiä tapauksia on näkynyt lehdistössä ja tv:ssä.
Ensinnäkin sitä, että lähivanhemmalla olisi enenmän sananvaltaa tai oikeuksia määritellä, lähestulkoon "paidan värin" etä-vanhemmalle, mistä moinen ? ? ? ?
Toki kaikki uusi ja rutiineja rikkova, sekä "huoli" lapsen turvallisuudeta aiheuttaa, reaktioita, mutta ovatko ne aina oikeutettuja ? ? ?
Ei taida löytyä mistään tilastoa, jossa pystyttäisiin osoittamaan, että kuinka moni etä-vanhempi on kyllästynyt/lannistunut yrityksiin saada tavata lasta. Aika aika-ajoin kyllä räikeimpiä tapauksia on näkynyt lehdistössä ja tv:ssä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Todennäköisesti uusion mukaantulo antaa exälle taas uskoa elämään ja itsetuntoa. Tällöin kun on tukea kotoa niin asioista, vaikeistakin sellaisista, on helpompaa "taistella". Totuus on se että nämä lähithän kaatavat kaiken juuri uusioiden silmille, lapsen etu hämärtyy ja elämän katkeruus astuu kuvioihin. Niin monen lähihuoltajan "napanuora katkeaa" lopullisesti, kun exä osaakin elää omaa elämäänsä ja siitä alkaakin melkoinen soppa. Se on katkeruutta enimmäkseen, mutta taitavimmat osaavat naamioida sen hienosti "huoleksi lapsen turvallisuudesta".
Ja niille, joihin lihaan nyt piikki pisti: EN kerro henkilökohtaisesta KOKEMUKSESTA.
Kun isää ei kiinnosta lapset liiton aikana, ei sen jälkeen ja yllättäen, vuosia erosta Ulla-uusion kuvioon astuminen herättää suuret isäntunteet ja lieveilmiönä alkaa Ulla-uusion äitinäolon ja Liisa-lähiäidin toimintamallien vertailu (etäisän väritettyjen kertomusten perusteella) Liisa-lähiäidin häviöksi, ollaan keskellä etulinjaa.
Tänä päivänä olisimme exäni kanssa edelleen erinomaisen hyvissä yhteishuoltaja-vanhemmat- väleissä, jos Ulla-uusio ei olisi ollut niin kärkkäästi laittamassa ns. viha-katkeruus-lumipalloa pyörimään, joka kasvoi, kasvoi, kasvoi, kasvoi,,,
Minusta se kertoo Ulla-uusion heikosta itsetunnosta ja pelosta, että lapset yhdistävät vanhempia millä tahansa tasolla. Tarkoitus on vain erottaa ex-puolisot totaalisesti toisistaan, mutta koko touhu kostautuu vain ja ainoastaan lasten ja isän välisiin suhteisiin. Periaatteessahan Ulla-uusio on silloin mustasukkainen lapsille.
Haluan tavata äidin, jonka itsetuntoon ei koske, kun vuosien yksinhuoltajuuden, vastuunkantamisen ja pärjäämisen jälkeen vieras nainen aloittaa arvostelukampanjan Liisan äitiydestä ja exän suu paukkuu Ulla-uusion sanoja.
Toisin kuin sinä, minä kerroinkin henkilökohtaisesta kokemuksesta, tavallisen tarinan nykysuomesta.
Sinun kirjoituksesi - muutamaa lukuunottamatta, ovat niin läpinäkyvän omahyväisiä, etteivät ne pistä lihaan saakka, vaikka niin kuvittelet. Eivät ne edes raapaise pintaa - kuin typeryydellään.
Meillä taas mieheni exä tekee kaikkensa estääkseen isäänsä tapaamasta lastaan, voi kyllä on äidin valta ja voima mahtava! Surullista! Kyllä on äidillä vanhuus aika yksinäinen kun lapsi alkaa tajuamaan.....kannattaa herätä ajoissa miettimään tekosiaan, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa puhtaalta pöydältä. Nielehän katkeruutesi ja anna anteeksi niin sinullekin annetaan anteeksi : )
Luullaan että kaikki puheet voi aina kuitata sanomalla, olet katkera, vailla minkäänlaista perustetta. Etkö ymmärrä mitä kirjoitat vai oletko noin huono prvosoija? Kolmaskin vaihtoehto on, se lukee lopussa.
Mistä minä olisin katkera, kerro? Jos kuvittelet että siitä ettei tapaamiset onnistu, olet väärässä. Isä ja "Ulla" ovat asiansa siihen pisteeseen ajaneet, minkä minä sille voin. Nykyään lapset käyvät mammaloissa ja kavereillaan viikonloppuisin, kun minä haluan vapaata. Mistä minä olisin katkera? Kysy mielummin, kadunko? Kyllä, joskus kun näen kunnon isät lapsiensa kanssa tekemässä jotain, silloin kadun valintaani, lapsiani en milloinkaan.
Katsos, uskon että vain vanhempien hyvät ominaisuudet periytyvät lapsille, loppu on kasvatuksentulos. Ja minun lapseni ovat hienoja ihmisiä, isästään huolimatta.
Ei minulla ole anteeksiannettavaa, eikä -pyydettävääkään.
Taisit tunnistaa itsessäsi Ulla-uusion, älähdys oli sen verran läpinäkyvä.
Todella hienosti kirjoitettu. Minulla aivan samanlainen kokemus menossa. Erosta jo kohta 7-vuotta ja vielä jaksaa "Uusio Ulla" sekoittaa soppaa. Mahtaa olla "Ullalla" pelko, että minä takaisin ottaisin kun kerran eroon päässyt. "Ullalle" on kerrottu moneen kertaan, että pitää hyvänänsä vaan eipä tuo kotka helpota. Lapset kärsii ja siinä samassa minä ... vaan tämähän on tarkoituskin!
katkeruutesi oikeina paistaa tänne asti. Kasvahan jo vihdoin aikuiseksi sinäkin. Olisiko sinunkin vihdoin aika katsoa peiliin?
ja katkeruuteni johtuu? Kerro.
exästä päästy, niin minkä helvetin takia häntä enään takaisin haluaisi. Äläkä imartele itseäsi, jos olet jonkun jätetyn ukon saanut, että exä siitä vielä olisi katkera. Kerron sinulle Sädetikku, että exäni halusi minut takaisin vielä eromme jälkeenkin, aikana jolloin nyxä löytyi- että sen verran oli nyxälläkin painoarvoa. Tästä en voi sanoa olleeni edes imarreltu.
Se on katkeruutta enimmäkseen, mutta taitavimmat osaavat naamioida sen hienosti "huoleksi lapsen turvallisuudesta".- HÄPEÄ NAINEN!
Asiaa. Itselläni juuri tuollainen tilanne joka oli alkup. kir´joituksessa. Lähiäiti ei suostu viikko-viikkoon, vaikka suostunut 4 2:een. Sekin kuulemma huono. No viikko-viikko olisi parempi, mutta aina sama laulu: Lapsi kärsii...Eli verhoaa tilanteesta riippumatta...
Eikö muka kärsi jos isä ei ole 5-vuotiaallle tasapuolinen ja yhtä hyvä vanhempi??
Taitaa exää ottaa kaaliin kun lapsen isällä on mukava ja nätti sekä fiksu, 10 v. nuorempi nainen! Joka vielä on hieno tuki lapsenhoidossa!
Sanoit:"Sädetikku, että exäni halusi minut takaisin vielä eromme jälkeenkin, aikana jolloin nyxä löytyi- että sen verran oli nyxälläkin painoarvoa".
Itselläni miehenä kävi noin, mutta nykyään täyin eri tilanne. Exä (nainen) luulee varmaan vieläkin että haikailen hänen perään. No way!..Onneksi heräsin ja tajusin kuinka ihanan naisen olin oikeasti menettämässä!
isän naiset tuskin liittyvät asiaan. Ihan vain tiedoksi, naisiin eivät 10 vuotta nuoremmat naiset vetoa. Ne on ihan miesten juttuja ne nuoret naiset.
Ex on ihan oikeassa, että lapsi kärsii. Lapselle on tärkeää että on rauhallista ja elämä pysyy raiteillaan ja saa leikki leikkinsä. Vuosi vuodelta elämä alkaa liikkua kavereiden ja omien pikkujuttujen ympärillä ja muutaman vuoden kuluttua isän tapaaminen on häiritsevää. Vanhemmat unohtavat erohuumassaan, että lapset haluavat elää omaa elämäänsä eivätkä ravata koko ajan tapaamassa vanhempiaan. Siinä kun mittaillaan omaa hyvyyttä vanhempana ja hehkutetaan isäsuhteita ja äitisuhteita eroperheen lapsi joutuu käyttämään kohtuuttomasti aikaa ja ajatuksia vanhempiinsa. Antakaapa niiden lasten kasvaa ihan rauhassa ja kokeilkaa muita, vähemmän lapsen aikaa vieviä keinoja luoda niitä suhteita. Tapaamismyllytyksessä lapsi joutuu joka toinen viikonloppu lahtemään kotoaan tai muuttamaan joka toinen viikko pois kotoaan. Olisiko kiva elää niin? Kokeilkaa muutta äitinne luokse joka toiseksi viikoksi tai vaikka viikonlopuksi. Pian alkaisi olla sellainen tapaamisuupumus etteihaluaisi lähteä enää mihinkään.
Moni mieshän jää eron jälkeen aika tyhjän päälle. Lapset, asunto ja yhdessä ansaittu omaisuus jää sillä perusteella äidille, kun lapset niitä tarvii.
Monta kertaa miehiltä on jäänyt itsenäistymis vaihe väliin, kun on muutettu suoraan äidin helmoista naisen passattaviksi.
Jossain vaiheessa miehenkin on kasvettava ja aikuistuttava alkaa rakentaa sitä elämää eron jälkeen aika tyhjältäkin pohjalta.
Mies kasvaa ja aikustuu hitaammin kuin naiset ja tarvitsevat myös uuden mahdollisuuden. Itseppä olette lapsia näiden lapsien kanssa tehneet. Kantakaa sitten myös vastuu seurauksista. En nyt tarkoita lapsia vaan siihen liittyvät asiayhteydet.
Se, että äidillä menee eron jälkeen kaikki aika arjen pyörittämiseen. Niin oikeuttaako se olla ottamatta sitä huomioon, että kuinka tyhjän päälle toinen loppujen lopuksi jäi. Ja monta kertaa kun näitä lukee, miehistä ei ole ollut suhteenkaan aikaan mihinkään. Niin miksi sitten heti eron jälkeen vaadittan, että mies heti muuttu vastuuntunnottomasta vastuulliseksi aikuiseksi.
Mutta onko se sitten liian itsetunnon päälle käyvää, kun huomataan, että etä pärjääkin eron jälkeen ja löytää uuden kumppanin ja jatkaa eteen päin, eikä jääkkään lähin piiriin pyörimään.
Onko se tosiaan lapselta pois tutustua uusiin ihmisiin?
miehet jotka ajavat äidin ja lapset pois asunnosta ja heti perään sinne muuttaa uusi nainen. Elatuksia ei suostu maksamaan ja kaikesta tappelee?
antaa omaisuus lastensa äidille noilla perustein, enkä tiedä tuttavapiirissäni kenenkään miehen jäänen vaille osuuttaan. Tuttavapiirini taitaa olla keskivertoa fiksumpaa, mikäli kertomasi on yleistä ;).
Moni mies ei kasva eikä aikuistu, vaan siirtyy suoraan uuteen suhteeseen passattavaksi.
Miksi lähin pitäisi ajatella etän hyvinvointia, kun etäkään ei uhraa lähin jaksamiselle ja lasten elämälle sekuntiakaan. Jatketaanko isin paapomista vielä eron jälkeenkin?
Ihmeellinen ajatus, että etän uusiosuhde kävisi lähin itsetunnon päälle. Kävikö sinulle niin??? Minä säälin exääni, ja toivon että hän huomaa tulla järkiinsä jonain päivänä.
Lapset haluaisivat tutustua isäänsä ja viettää aikaa isänsä kanssa, mutta se ei sovi uuden naisystävän suunnitelmiin, hän haluaa olla siinä sopassa kokkina. Antaisi miehen itsenäistyä ja opetella olemaan omien lastensa kanssa rauhassa, eikä tyrkyttäisi läsnäoloaan ja tapojaan miehen ja lastensa suhteeseen.
Lopuksi kysyn sinulta, onko lasten pakko "tutustua" ja viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka tapana on joka kerta nähdessään arvostellla heitä, verrata omiinsa, säädellä miten isä lasten kanssa on, niin että lasten tapaamisten aikana tunnelma on todella kireä?
Onko lapsilla mitään oikeuksia? ihan oikeasti?
Että etällä ottaa koville kun pärjäänkin lasteni kanssa ja se uusi heilakin on löytynyt. Sanoi lähtiessäni, ettei kukaan minua ja lapsiani huoli. Näin se ei vaan mennyt ja se jurppii niin, että on jaksanut kiusata jo vuosia. Kiusaamisesta kärsii silmiinpistävästi lapsukaiset.
Eikö tuommoista kukaan saa kuriin vai pitääkö ottaa kuri omaan käteen??!!!
ovat hieroneet rystystä kämmeneensä ja purreet hammasta, kun ovat vuosia seuranneet sivusta etän temppuiluja.
Ei voi kun olla oman elämänsä sivustaseuraajana ja yrittää ennakoida, koska kiusaamishuippu taas on tulossa. Sitä on vuosien aikana jo oppinut lukemaan tapahtumista, koska tilanne tulee pahenemaan. Uusi seurustelusuhteeni on aina ollut sellainen (esim.), ne muutamat.
Joskus epätoivonhetkinä olen miettinyt läpi kaikki mahdolliset viranomaiskiusaamistavat, joita olisi käytettävissä, alkaen verottajasta ja kunnan ympäristötoimeen, mutta aina (onneksi) pääsen ajatusteni yli ja olen jättänyt teot ajatuksentasolle. Kerran kauppareissulla näin exän avokin fillaroivan suojatiellä ja jostain takaraivosta nousi ajatus, josko painaisi kaasua, pääsisi siitäkin kiusaajasta, mutta lapset lapset, lapset rauhoittavat kummasti tekoja.
Joku nyt tietenkin vetää johtopäätökset, että hullu akka, lapset pois sellaiselta, mutta sopii itse kokeilla eloa psykopaatin exänä ja sen jälkeen arvostella jaksamista.
Lähivanhemmalla on tietyissä rajoissa velvollisuus puuttua etävanhemman touhuihin, jos lasten fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi on tapaamisten aikana vaakalaudalla, ihan samalla tavalla etänkin kuuluu puuttua. Ei muussa tapauksessa; eikä yksikään normaalilähi halua pilata omaa viikonloppuvapaataan kehittelemällä tekaistuja ongelmia, etteivät lapset menisi etälle, se on ihan varma.
Jokaisella on omat määritelmänsä huolelleen, kuka meistä on sanomaan, koska lapsestaan saa olla huolissaan? Tiedän monien äitien puheiden perusteella, että alkuaikojen huoli tapaamisten sujuvuudesta menee ohi, kun etä pystyy toiminnallaan todistamaan osaavansa hoitaa lapset. Yleensä huoli koskee nimenomaan pieniä lapsia, joka on täysin luonnollista - äideille. Valitettavasti joskus myös murkkuikäisten turhan vapaamieliset etä-viikonloput kaipaavat puuttumista....
Jokainen etä saa tavata lapsiaan, siihen antaa laki viimekädessä avun. Siksi tilastoa "lannistuneista etäisistä" ei voi tehdä, koska etän tapaamiset ja tapaamattomuudet ovat hänen omavalintansa.
siitä miehestä tulee luuseri tsm. muu epäonnistuja. Ihme on, että nämä naiset ovat levitelleet jalkojaan ja tehneet lapsia ao. miesten kanssa. Vai onko syynä parjaamiseen syy se, että mies kelpaakin jollekulle muulle naiselle, mollauksista huolimatta. ja kun muuten ei "ukkoa" saa pidetyksi "tossun alla" niin käytetään lapsia pahan olon levittämiseen.
Näin!
Ja mistä löytyykin vain niitä vastuuntunnottomia pakoilevia tapaamisia vaikeuttavia isiä?
Äidit kun tekevät todella kaikkensa tukeakseen lapsen ja isän välistä suhdetta eron jälkeen?
Joo ja ne äidithän tarkkailevat kaikki exien tekemiset, ystävät, harrastukset, autot, asuntoasiat, palkkatiedot, ihmissuhteet vain pitääkseen huolta lapsen edusta?
Se on voi voi kun katkeruus ja vallanhalu vie mennessään....