Minun erittäin rakas syyrispoikani nukkui tänään pois piikin mukana syövän takia. :'( Tämä, Jimi, oli minun ihan ensimmäinen hamsterini, ainutlaatuinen, ja kiinnyin siihen kovasti.
Olen itkenyt nyt pitkin päivää, ja en voi oikein ajatella asiaa, ettei ala itkettämään. Minulla on sitä jo niin ikävä! Pikkuinen oli täyttänyt torstaina 2 vuotta.
Mutta kysymys kuuluu, miten pääsen yli rakkaani pois menosta? Otan tämän todella raskaasti, ja muutenkin olen herkkä.. :'(
Toivon, että autatte minua! Kiitos :'(
Olen itkenyt nyt pitkin päivää, ja en voi oikein ajatella asiaa, ettei ala itkettämään. Minulla on sitä jo niin ikävä! Pikkuinen oli täyttänyt torstaina 2 vuotta.
Mutta kysymys kuuluu, miten pääsen yli rakkaani pois menosta? Otan tämän todella raskaasti, ja muutenkin olen herkkä.. :'(
Toivon, että autatte minua! Kiitos :'(
Vastaukset 5
Vanhimmat
On todella surullista kun lemmikki kuolee, varsinkin jos on eka oma hamsu....
Minullakin nukkui pois maalilman paras ja ihanin, ja todella rakas hamsuni Nipukka, oli kyllä niin ihana ja suloinen persoona.
Minulla ainakin auttoi kun laitoin kuvia huoneeni seinälle ja sanon edelleen joka yö Nippelille hvää yötä. :)
Tein myös sellaisen muisto/valkokuva kansion jossa oli Nipukan hauskoja tempauksia ja kuvia... Sitä on kiva lukea un iskee kova ikävä.
Teetimme myöys kultaisen levyn jossa on Nipukan nimi ja kiinnitimme sen kiveen jonka laitoimme haudan päälle. Hautaamme Nipukan roudan sulettua mökille, paikkaan josta näkee järvelle ja johon paistaa aurinko :).
Minua auttoi myös ajatella että Nippelillä on nyt kaikki hyvin ja se katselee meitä taivaasta, ja nyt sillä on ruokaa ja juomaa yllin kyllin eikä sitä palele. =)
Minulta kuoli 25.03 ensimmäinen, todella rakkaaksi tullut hiiripoika, joten tiedän suunnilleen miltä sinusta nyt tuntuu - todella pahalta.
Mutta yleensä aika parantaa haavat tällaisissa asioissa ja ajankanssa siitä kyllä pääsee yli, usko pois. Ja se yleensä auttaa jos siitä on valokuvia, niin laittaa niitä johonkin valokuvakansioon ja katselee niitä sillointällöin. Ainakin minulla on auttanut.
Voimia sinulle!
Moi. Otan todella paljon osaa hamsterisi kuolemasta... Joskus ne vaan on pakko päästää taivaanrantaan...
Sua vois ehkä auttaa, jos katselet sen valokuvia, ja tiedät, että siellä sillä on varmasti mukavat oltavat.
Otan tosi paljon osaa... Mulla on kuollu kaks syrkkiä... Eka oli mulle tooosiii rakas. Aloin itkeä ennen kouluun lähtöä ja olin hädissäni koska mun hamsu oli halvaantunu ja se raahas itteään häkin putkilon ympäri. Paras kaverini tuli meille ja lohdutti mua. Oli pakko lähtee kouluun sit. Kun tulin noin yhen aikaan koulusta hamsuni oli nukkunut pois=(=( ;(;(;(;(;( Itken monesti sen perään... Toinen hamsu saatiin noin 3kk iässä. Se ehti täyttää noin 1,5 vuotta ja sit se noin viikon ajan oli ihan rauhallinen ja oli samassa paikassa. Ei syönyt ei juonut. Katselimme äitini kanssa sitä eräänä iltana ja puhuimme. Äiti lähti alas ja minä katselin hamsuani. Sen henki alkoi hidastua. Se hengitti hitaasti ja raskaasti. Sitten se ei enää hengittänytkään. Huusin äitini ja me laitoimme se laatikkoon. ja seuraavana päivänä hautasimme sen.
Minulta on siis lähtenyt kaksi hamsua... Se tuntuu tosi pahalta. Itken monesti vieläkin vaikka edellinen hamsuni (vipan kertomuksen hamsu) kuoli noin -04 vuonna. Ensimmäinen hamsuni oli minulle niin rakas että soittelen pianolla tavallaan sille kappaleita ja katselen sen kuvaa. Kuultostaa ehkä lapselliselta tuo piano homma mutta näin minä muistelen sitä:)
Toivon että pääset yli.
mulla kesti kauan toipuu mun ekan hamsun kuolemasta mut ei siihen kauaa menny ku ostin uuden ja mieli valkeni aika paljon. :)