olen siis 17-vuotias nuori nainen. Laskettu aika on elokuussa. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta mieheni oli voimakkaasti sitä mieltä että lapsi saa tulla. Mieheni on minua 12 vuotta vanhempi.
Nyt tilanne on se, että mieheni on vaihtamassa työpaikkaa. Ruotsiin. Kaksi viikkoa siellä ja viikko kotona. Kaksi viikkoa ruotsissa ja viikko kotona. Pelottaa ihan älyttömästi. Ja harmittaa, sillä ilman hänen painostustaan en olisi lasta pitänyt. Silloin suunnittelimme, että hän olisi vauvan kanssa kotona, että minä voisin käydä suorittamassa kursseja, että saisin ammatin.
Meillä on koti, taloudellinen tilanteemma on hyvä. Suhteemme ei ole hyvä, en koe olevani tasavertainen mieheni kanssa. Keskustelu asiasta ei johda mihinkään. En tiedä kysynkö mitään. Halusin vain kirjoittaa tämän tänne.
Nyt tilanne on se, että mieheni on vaihtamassa työpaikkaa. Ruotsiin. Kaksi viikkoa siellä ja viikko kotona. Kaksi viikkoa ruotsissa ja viikko kotona. Pelottaa ihan älyttömästi. Ja harmittaa, sillä ilman hänen painostustaan en olisi lasta pitänyt. Silloin suunnittelimme, että hän olisi vauvan kanssa kotona, että minä voisin käydä suorittamassa kursseja, että saisin ammatin.
Meillä on koti, taloudellinen tilanteemma on hyvä. Suhteemme ei ole hyvä, en koe olevani tasavertainen mieheni kanssa. Keskustelu asiasta ei johda mihinkään. En tiedä kysynkö mitään. Halusin vain kirjoittaa tämän tänne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voimia sulle! Mulla mies on viikot armeijassa ja onhan se rankkaa ilman sitä!
Mun tilanne ei tietty oo sama kun sulla mutta voin sanoa että kyllä sä varmasti saat asiat järjestykseen vielä :)
Mulla laskettu aika tosin jo kesäkuussa :)
Onnea elämään.
..fiksumpi mies.Vaikuttaa, että miehesi saattaa käyttää sinua vain hyväkseen..toi ikä erokin, ja jos tunnet, ettei teillä ole yhteisiä asioita, niin ...kärsit myös itse, ja saatat tehdä itsellesi henkistä vahinkoa / tuhoa, mikäli olet vain alistettu, eikä sinua kuunnella ja oma identiteettisi ei pääse kasvamaan...nm. muutaman kerran alistettu..
Olen siis 18 ja mulla on 7 kk ikäinen poika. Kun poika syntyi olin todella onnellinen.. Ainoa mikä pelotti oli miten osaisin hoitaa niin pientä vauvaa. Mua ahdisti sairaalassa ollessani ihan kauheasti ja kotiin päästyään se jatkui muutaman viikon. Opin kuitenkin todella nopeasti miten vastata pojan tarpeisiin ja ahdistus helpotti. Nytten mulla on suloinen pikku poika jota mä rakastan yli kaiken. Lapsen isä on musta 6 vuotta vanhempi ja ollaan nytten kihloissa. Raskauden aikana meillä oli miehen kanssa todella vaikeeta, joten voin vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu. Miltä sinusta tuntuu... oletko valmis äidiksi ja ottamaan vastuun yksin jos te erootte joskus?? Jos saan kysyä??