Ei olisi isänä varmaan sen kummempi kuin minunkaan isäni, vaikka minun isälläni ei ole minkäänlaista liikuntavammaa. meitä on 8-sisarusta, eikä isäni ole kuulemma koskaa ottanut meistä ketään syliin eikä syöttänyt meitä. Isäni oli opettaja ja hän innosti meitä kaikkia lukemaan, käymään kouluja ahkerasti. Isälläni on itsellään hirmuinen tiedonjani ja vaikka hän lähentelee jo 90-vuoden ikää, niin hän haluaa silti oppia kaikenlaista uutta. yhteiset hetket isän kanssa olivat pelkästään pitkiä keskusteluja, mutta ei minusta tunnu että olisin jäänyt mistään paitsi vaikkei isäni meihin koskaan koskenut tai pitänyt meitä sylissä. Kavereiden kanssa menimme urheiluseuroihin ja isämme kulutti vapaa-aikansa puolue-kokouksissa. Minun näkökylmasta oli aivan sama oliko isämme liikuntavammainen vai ei. Meitä oli kolme samanikäistä nuorempaa lasta ja vanhemmat lapsetkin olivat keskenään lähes samanikäisiä.. Vanhemmat lapset eivät kyllä hoitaneet meitä nuorempia. Äitikin oli opettaja silloin kun ei hoitanut meitä lapsia. Ensimmäinen pesukone meidän perheeseen hankittiin vasta sitten kun me nuorimmat lapset olimme jo kouluikäisiä. äiti keitti pyykit muuripadassa ja pesi pyykkilaudalla käsin. Kyllä se lasten kasvattaminen oli meidän äidille varmaan rankkaa. Nämä jotka päättää adoptioista ei edes tiedä varmaan millaista on kasvattaa lasta kun nykyään lasta kasvatetaan ainoastaan äitiysloman ajan ja sitten lapsi sysätään päivähoitoon.
Pyörätuoli isän puolesta
--------
452458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Otsikon oikea sanamuoto
Kun se biolapsi ja adoptiolapset ovat kaksi eri asiaa. Adoptiolapsella on eri tarpeet taustansa takia.
Kertoisitko jostain pienen vauvan eritarpeista. Jotta pääsisimme jonkinlaiseen yksimielisyyteen.
jankata adoptiolapsen eri tarpeista, jotka eivät periaatteessa poikkea normaaleista lapsen tarpeista. Jokainen tietää ja tajuaa sen. Olet jämähtänyt pyörittämään samaa levyä...
Kyse ei ollut siitä, etteikö kyseisestä miehestä olisi ollut isäksi, varmasti olisi. Vaan siitä, että vain murto-osa adoptiolasta odottavista vanhemmista saa lapsen (25 - 30 adoptiota Pelassa / vuosi, hakijoita satoja). Tällöin vanhemmiksi valitaan sellaisia, joista molemmat kykenevät hoitamaan vauvaa.
Nykyaikana on normaalia, että isätkin osallistuvat tasa-arvoisesti lapsen hoitamiseen. On myös tajuttu varhaisen vuorovaikutuksen ja lähellä pitämisen merkitys lapselle. Se, että ennen on tehty toisin ja silti selvitty, ei suinkaan tarkoita, että tämä olisi ollut optimaalinen tilanne lapsen kasvamiselle ja kehitykselle.
"Tuskin olisi huonompi kuin oma isäni" ikään kuin pyörätuolissa oleva isä olisi jotenkin lähtökohtaisesti huono.
Hänellä on rajoitteensa fyysisen aktiviteetin suhteen, mutta ihmisenä ja isänä hänellä ei ole mitään rajoitteita.
Rinnastin siksi koska adoptioprosessissahan "Pyörätuoli-isä" oli löhtökohdaltaan huono joka aiheuttaa lapsille traumoja pyörätuolillaan.
Eikä sinun tarinasi liity tähän mitenkään. Biolapsi ja adoptiolapsi ovat kaksi eri asiaa.
Lapsi tarvitsee kummankin vanhemman läheisyyttä kasvaakseen emotionaalisesti tasapainoiseksi ihmiseksi. Läheisyys ja kosketus, sylissä olo ja silittelyt, rakentavat lapsen positiivista minäkuvaa ja itsetuntoa. Adoptiolapsella on erityisen suuri tarve saada sellainen perhe ja kehitysympäristö, missä läheisyyden tarve täyttyy ja jossa vanhemmat pystyvät mahdollisimman kokonaisvaltaisesti tukemaan hänen itsetuntonsa ja identiteetttinsä kehittymistä.
Adoptiolapsi on aina taustansa- hylkäämiskokemuksensa ja biologisen syntyperänsä tuntemattomuuden- vuoksi erityisasemassa, hänen sielussaan on arpi. Varhaiset erokokemukset aiheuttavat lapselle ongelmia turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseen. Siksi adoptiolapsi tarvitsee niin jaksavat, läheiset ja turvalliset aikuiset kuin mahdollista. Biologisen lapsen psyyke ja tunne-elämä eivät ole kokeneet varhaista hylkäämistä ja eroa, siksi heidän tilanteensa on lähtökohtaisesti aivan erilainen.
Voihan äiti pitää lasta sylissä ja olla isän vieressä. Kai se "sähkö" kulkee siinäkin. Kertoisitko millainen arpi sen adoptiolapsen sielussa on ja mikä se sielu oikein on? Eipä sodan jälkeen adoptoiduille lapsille niitä arpia tullut vaikkei adoptioisät heitä sylissään pitäneet. Ei edes 50-luvulla adoptoiduille. Satun tuntemaan sellaisia joiden adoptiovanhemmat olivat vanhuksia eikä vanhoillinen isä osallistunut ollenkaan lapsenkasvatukseen eikä mihinkään sylissäpitelyyn. Täytyy kyllä sanoa ettei äidinkään olisi välttämättä niin paljoa sylissä tarvinut pidellä kun on vähän liiankin hyvä itsetunto.
Tuollainen tehostettu "itsevarmuus", vaikuttaa ennemminkin narsistiselta persoonallisuushäiriöltä kuin oikeasta hyvästä itsetunnosta. mitenköhän on? Ehkä se syli olisi sittenkin tullut tarpeeseen?
Meidän aikuinen adoptio lapsi sai uuden sellaisen kun halusi tavata biologisen äitinsä mutta tämä ei ota mitään kontaktia!
pyörätuoliin joutuneen, ihmisen puolesta. ja tietysti hänen vaimonsa puolesta myös. En olisi uskonut, että tänä päivänä on tuollaista rasismia!! Tällä miehellä ja hänen vaimollaan on syli ja luja ´motiivi auttaa lasta, jonka esim biologinen äitinsä on tahtonut antaa pois. Äidillä ei ole tälle lapselle syliä. Häpeä Pelastakaa lapset järjestö. Kuulun itsekin siihen, mutta ehdottomasti aion erota. Kaikesta huokui pariskunnan valmius omaan naperoon. Koti ja koira olivat hoidetut. Ja kuten mies kertoi, hänellä on vaimo vaimona ja hoitajat ovat erikseen. Olen varma, että nämä ihmiset antaisivat pienokaiselle rakkautta ja turvaa. Voi, voi miten paljon elää lapsia karmeissa olosuhteissa ns. biologisten vanhempien "hoidossa". Esim. vauva rääsyissä ja likaisessa vaipassa elukoiden ulosteiden ym. seassa. Lapset, joiden vanhemmat tahtovat luoda vain omaa uraa, lapset ovat omissa oloissaan tai vieraiden hoidettavina, kuka näiden lasten etua ajattelee?
että kyseisestä pariskunnasta voisi tulla hyvät ja rakastavat vanhemmat.
Mutta siinä on toinenkin puoli. Ehkä nämä adoptiosta päättävät ajattelevat, Että lapsi jossakin vaiheessa joutuisi auttavaksi osapuoleksi ja hänelle tulisi velvoitteita avustaa vammaista "isäänsä". Tämähän ei ole tarkoitus.
Myöskin liian vanhat esim. 50-vuotiaat ovat mielestäni itsekkäitä ottaessaan pieniä adoptiolapsia. Jaksaako sen ikäiset ihmiset myötäelää lasten kanssa? Se ei ole helppoa.
Kuulkaas nyt, suurin osa hyvistä adoptionhakijoista ei saa lasta kotimaisesta adoptiosta, miksi juuri tuon pariskunnan olisi pitänyt se saada ja toisten ei? Ei täällä kukaan toitoja heidän saaneen rasistista kohtelua. Sitä paitsi rasismista puhutaan vain kun epätasa-arvon syynä on etninen tausta tai ihonväri. Nyt ei siis ole kyse rasismista, jos pyörätuolimies ei saa omaa lasta. Säälittekö sitä liikuntakykyistä miestä, joka ei hänkään saa lasta?
Lapsettomuus on hirvittävän raskas asia sen tahattomasti kohdanneelle. Toivon, että jokainen lapsen haluava ja lapsen hoitoon kykenevä saisi omansa. Mutta koska adoptoitavia lapsia on niin vähän suhteessa vanhemmaksi haluaviin, monet jäävät ilman.
Ikävä kyllä monet sellaiset saavat biologisia lapsia, jotka eivät niitä pysty asiallisesti hoitamaan. Maailma on siinäkin asiassa niin epäoikeudenmukainen.
niin mitähän se on, koska perheen sopivuus adoptioperheeksi käsiteltiin nimenomaan miehen loukkaantumisesta seuranneeseen neliraajahalvaukseen. Ei kyse ole säälistä pyörätuolissa istuvaan mieheen, vaan juuri tästä epätasa-arvoisesta kohtelusta. Eihän pariskuntaa ohjattu kunnollisiin tapaamisiin edes, missä tilanteissa heidät olisi arvioitu, kuten toisetkin adoptiota hakevat parit. Siitä on kyse!
No tasa-arvon vuoksi päästäkäämme halvaantunut hakija vaimoineen adoptioneuvontaan, käykööt sitä vaikka koko prosessin lävitse. Lopputulos on kuitenkin se, etteivät he saa lasta, kuten ei valtaosa hakijoista. Ollaan sitten kaikki tyytyväisiä.
Jokainen tietää että kyse on pelkästään sairaasta vallankäytöstä, eikä mistään lapsen edun ajamisesta. Juuri siihen paremmuusjärjestykseen pistämisellä ihmisiä saadaan vaan kavereille järkättyä tarvittaessa lapsia. Jos ihmiset hyväksyy järjettömän mielivallan adoptiopäätöksissä, niin silloin se antaa mahdollisuuden myös aiheettomiin huostaanottoihin ilman järjen häivää jotta hedelmättömille vallankäyttäjille ja virkamiehille saataisiin lapsia ja vastapalveluksena poliitikot hyväksyvät päätöksissä kaikenlaisen mielivallan mitä kyseiset lastenvälitystoimistot harjoittaa. Järjettömästä mielivallasta on osoituksena adoptiojärjestöjen psykiatrien lausunnot adoptiolasten erityistarpeista ja sitten huostaanottoviranoaisten tueksi psykiatrien kirjoittamia lausuntoja joiden totuusarvo on ainoastaan se lausunnon kirjoittajan titteli, sillä lausunnot kumoavat toisensa, eikä niitä voida tarkastella senkään tähden samanaikaisesti. Jos ei päästetä adoptiofirmalle tärkeää henkilöä lapsenjonotus listan kärkeen, niin ei tarvitse tehdä aiheetonta huostaanottoa, eli ryöstää lasta äidiltä jotta adoptiotoimiston vallankäytön kannalta tärkeä ihminen saisi itselleen lapsen. Minä näkisin että se olisi ainoa järkevä syy miksi adoption hakijat muka laitetaan paremmuusjärjestykseen. Nimittäin näillä henkilöillä ei kenelläkään ole pätevyyttä oikeasti laittaa vanhempia paremmussjärjestykseen.
siinäkin perheessä!Varmaan tetra isää voi masentaa enemmän kuin tervettä kun on koko ajan toisista riippuvainen.Kyllä ne lapset leikki-iässä ja myöhemminkin fyysistä apua tarvitsevat.Entä jos äiti kursseilla,sairaalassa?Ulkopuolinen pitää hankkia lapselle.Eihän se isän henk.koht.avustaja siellä yötä ole eikä ne kotisairaanhoidon ihmisetkään.
Jos lapselle on mahdollista valita terveet vanhemmat kun kerran ottajia on niin miksei niin voisi tehdä.Se adoptiolapsi voi olla aikuisena katkera kun sai sellaisen isän jonka kanssa pystyi vain rajallisesti puuhastelemaan.
Haluaisitteko itse ykkösvaihtoehtona itsellenne neliraajahalvaus vanhemman?
Pyrkiikö tämä pyörätuoli isä jotenkin korvaamaan vaimolleen,kun poikien kanssa ilmeiseti hölmöiltiin Kos:lla.Vaimo sai vammaisen aviomiehen heti alkumetreillä ja nyt ei sitten lastakaan.
Mikä pakko niiden on vauva saada?Isompia on kyllä tarjolla!
Adoptiossa laitetaan paperit sisään.Pitää täyttää tietyt kriteerit,ikä tietyn ajan naimisissa,terveys ym.Jos ei tätä läpäise niin miksi mennä toiseen vaiheeseen eli mm.kotikäynteihin? Ajan ja rahan tuhlausta ja väärin niitä hakijoitakin kohtaan ylläpitää toivoa jota ei ole.
Kaikki ei maailmassa saa kaikkea, jokaisen on se ymmärrettävä!!
Jos itse saisit valita ottaisitko vanhemmaksesti välttämättä neliraajahalvaus vanhemman?
Jos odotat lasta kai etupäässä toivot että on terve eikä vammainen?
Pitääkö sitä perhettä nyt jotenkin väkisin lahjoa jonkun onnettoman äitinsä hylkäämän lapsen kustannuksella.Sillä vaimollahan on osittain myöskin elämä rajallista ja nyt pitäis vielä jolllekkin lapselle tehdä sama!
täyttää tietyt vaatimukset. Heidän pitää olla nuoria, terveitä, vakaavaraisia ja kunnollisia, ei rikostaustaa, ei huumeita, tupakointia tai alkoholin väärin käyttöä. Heidän pitää olla sosiaalisia ja kykeneviä kasvattamaan lapsia.
Kotimaan adoptiolapsia on muutamia vuodessa, eikä ulkomailta kannata tuoda tänne lapsia, jos on olemassa pienikin vaara, että he joutuvat huostaan otetuiksi. Adoptiolapsen saaminen ei ole mikään kansalaisoikeus eikä kaikkien halukkaiden pidä saada adoptiolapsia.
lapseni tv:ssä nähdylle perheelle vaikka isä on neliraajahalvaantunut. En näe mitään syytä, miksi he eivät olisi sopivia vanhemmiksi.
Myös ulkoiset olosuhteet näyttivät olevan kunnossa ja kipeästi lasta haluava perhe panostaa lapsen hyvinvointiin ja turvaa lapsen kehityksen.
En itse ymmärrä mustavalkoista asetelmaa ja ennakkoluuloa siitä, että adoptiolapsi on liian herkkä kaikelle ja häntä tulee kohdella kuin särkyvää esinettä - erityislapsena.
Lapsi muodostaa käsityksenä pitkälti kotikasvatuksen kautta, ei hänellä ole valmiina mitään "mallia" mistään...
Rakastava koti ja vanhemmat, joista toinen liikuntarajoitteinen on riittävä lähtökohta elämälle ja kehitykselle.
Joku neliraajahalvauspotilaan lapsi kertoo että kun heillä halvaantui isä niin siinä halvaantui koko perhe.Sellaistako ehdointahdoin haluaisit lapsellesi?Sille jos myöhemmin niin käy niin ei sitten mitään voi.Et varmaan puolisoksikaan välttämättä valitsisi sellaista jos vaihtoehtokin olisi olemassa!
Esitteestäkö tuon luit. Jospa käyttäisit aivoja, kun tuo aivojen käyttö korvataan paskan jauhannalla. Kyse on ainoastaan sairaasta vallankäytöstä. Pitkää rikoshistoriaa ei mitkään sairaat vallankäyttäjät edes saa selville mitenkään, joten täytyy keksiä tekosyitä hakijoiden karsintaan. Moniko narkkari tai alkoholisti on hakenut adoptiota. En usko että kukaan. Moniko rikollinen? Sitä ei tiedä edes adoptiopuuhastelijat. Moniko sellainen joka ei olisi kykenevä kasvattamaan lasta. En usko että kukaan. Eli kyse on pelkästään sairaasta vallankäytöstä ja yhteiskunnan rahojen tuhlaamisesta. kaikkien lasten kasvatukseen kykenevien ihmisten pitäisi olla adoptioasioissa samanarvoisia, mutta eivät ole koska sairaat vallankäyttäjät eivät hyödy heistä. Vanhemmiksi pyrkivien taustojen selvittelyyn näistä aivokääpiöistä ei ole kukaan. Heidän ei sairaalloisten ajatusten ja perusteluidensa tähden pitäisi edes antaa tehdä mitään noin tärkeää työtä. Psykiatrikaan ei saisi antaa mitään subjektiivisia lausuntoja, sillä silloin psykiatri ei edes toimi siinä ammatissaan vaan poliittisena pelinappulana puolustaessaan sairasta vallankäyttöä.
itse.Jäikö lääke aamulla ottamatta,Tuo sairas vallankäyttö paljasti!
Silloin kun argumentointi menee kirjoittajan arvosteluun ja fiktiivisiin kuvitelmiin tuntemattomasta kirjoittajasta kirjoittaja on osunut asian ytimeen. Et kyennyt enää puuttumaan asiaan mistä kirjoitin, niin yrität puolustautua kyseenalaistamalla minun terveyteni. Tiedän olevani oikeassa koska et pystynyt esittämään väitettä joka kumoaisi minun väitteeni.
Ne kriteerit on tehty pelkästään ammattitaidottomia adoptiosta elantonsa ansaitsevia ihmisiä varten. Suojatyöpaikassa on ollut pakko pistää jotkut kriteerit, kun eivät ole kykeneviä henkilökohtaiseen arviointiin.
Täytyisi käyttää järkeä eikä tunteita. Kuviteltuihin tapahtumiin perustuvia arvioita ei saisi tehdä. Juuri tuo tosiasioissa pysyttely on joillekkin vaikeaa.
altis "yleistämään" kenenkään käytöstä ja päättelemään jonkun (muutaman kokemuksen) pohjalta sitä, että kaikissa perheissä käy samoin...Kun joku sairastuu niin siitä seuraa vääjäämättä sitä tätä ja tuota...
Kummastuttaa myös suuresti usean korostama adoptiolapsi=erityislapsi...Kun mm perheet, joissa on oikeasti biologisia erityislapsia( eriasteisia vammoja, mutta normaali järki) niin niissä perheissä korostetaan päinvastoin sitä, että elämme niin normaalia elämää kuin suinkin. Ei eri vapauksia, ei erilaista kohtelua, mielellään normaali integrointi kouluun normaalien lapsien kanssa jne...Myös lapset haluavat samaa, eikä erilaista kohtelua.
Asiat eivät mene realistisessa maalimassa siten että tietty menneisyys/kohtalo tarkoittaa tiettyä "kuviota" elämässä. Siitä on kokemusta. Jokainen meistä on yksilö. Kun hieman itsekin laajennat ajatusmaailmaasi niin tajuat...
Eikä ole olemassa varmuuden maksimointia missään asiassa. Ihmisen kehitys on kiinni monesta asiasta, emmekä "kaikki" käyttäydy/koe asioita ja olosuhteita ennakoidusti. Onneksi.
tuollaisella perheellä muka on adoptioon? Neliraaja halvaantunuthan on täysin avuton ja hoidettava. Vaimon aika menee miestään hoitaessa, ei hänellä ole aikaa lapselle. Suoralta kädeltä ei, niin kuin tälle pariskunnalle on jo ilmoitettukin! Sata kertaa mieluummin vaikka yksinhakija kuin tällainen perhe!
kanssasi aivan samaa mieltä. Tässä on asian ydin!
- adoptiolapsia odottavat pariskunnat eivät ole jonossa, ts. lapsia ei jaeta missään järjestyksessä, mitään jonotuslistoja ei ole olemassa
-adoptoidut lapset EIVÄT OLE HUOSTAANOTETTUJA.
-huostaanotto on SIJAISHUOLLON toimenpide, jolla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ ADOPTION KANSSA. Huostaanotetut lapset menevät sijaisperheisiin, ei adoptioperheisiin
- aika huvittava väite, että Pela sijoittaisi kaveriperiaatteella lapsia perheisiin. Aika paljon heillä on sitten tuttuja ympäri Suomea ;o)
-jos tarkoitat tuota viime päivinä lehdessä ollutta poliittista adoptiobuumia, niin Kiinasta adoptoidessa KIINAN viranomaiset päättävät kuka saa lapsen ja kenelle se annetaan. Suomessa pariskunta saa ainoastaan neuvonnan ja adoptioluvan. Kaikki lasta koskevat päätökset tehdään kohdemaassa, niihin ei suomalaisilla sossuilla ole sananvaltaa. Ja Kiinan viranomaisia tuskin kiinnostavat suomalaiset poliitikot...
Täällä taas riehuu suuria asiantuntijoita (mahtaako olla biovanhemmat-palstalta), joilla ei ole edes sen vertaa tietoa asioista, että erottaisivat toisistaan adoptiot ja sijaishuollon huostaanottoineen.
Adoptio on samanlainen kokemus lapsen näkökulmasta kuin aíheeton huostaanotto ja sijoitus. Lapsi sijoitetaan hänelle entuudestaan tuntemattomaan paikkaan.
Väite "hyväveli toiminnasta" ei ole ollenkaan huvittava. Ainoa selitys joillekkin Pelan toimille ja valehtelulle on mielestäni juuri tuo kavereille lapsia. Nimittäin jos kaikki hyvin vanhemmiksi kelpaavat hyväksyttäisiin adoptiovanhemmiksi, niin ilman valheellisin tai tekotieteellisin perustein tehtyjä hylkäyksiä Pelalla ei olisi mahdollisuutta järkätä lapsia kavereille tai niille joiden yhteistyöstä pela tai pelan työntekijät hyötyvät. Tämänhetkinen järjestelmä mahdollistaa sen.
jossa on adoptiolapsia, vaan adoptiovanhempien valinnasta.
Suomessa annetaan noin 20 lasta vuosittain adoptioon. Hakijoita on satoja, joten on varaa valita. Silloin vammaiset tai sairaat kyllä putoavat ensimmäiseksi pois hakijoiden joukosta. Enkä kyllä usko että neliraajahalvaantunut täysin autettava ihminen läpäisisi minkään muunkaan maan adoptioseulaa.
keksit nuo vammaiset ja sairaat? Ota asioista ensin selvää ja esitä vasta sitten faktoina jos ne niitä ovat.
Nyt pitäis jotenkin hyviä perhettä kun on lapseton ja vielä isäkin vammainen!Voi voi!
Koiralle koti ohjelmassakin etsitään optimaalista kotia mutta lapsen suhteen sitten voi tehdä mitä tykkää!
Äiti ei keksinyt muuta rajoitetta kuin että vauvana ei voi pitää sylissä.Kyllä lapsiperheen elämässä koko ajan joutuu jotain käsilläänkin läpselle tekemään.Entäs jos äiti kuolee.Mitäs isä sitten tekee? Nyt sitten sanotaan että niin voi käydä kaikille.Niin voi mutta alkutilanne on jo riski tässä tapauksessa.
YRITTÄKÄÄ NYT AJATELLA SITÄ LASTA JONKA SE OMA ÄITI ANTAA POIS siinä uskossa että pela etsii sille parhaan mahdollisen kodin!
etsitään muka jotain kotia. Miten ihmeessä voi toteutua lapsen etu, jos kriteerit tuota luokkaa? Ensinnäkään ei voida yleistää, että adotpiolapsi on erityislapsi. Ne, joilla elämässään korostuu tuo hylkääminen ovat olleet a)joko isompia tai lastenkodissa pidempään tai b)kokemuksen korostuneisuus johtuu tietenkin adoptioperheestä, jolloin ei ole saatu rakkautta ja välittämistä. Niinpä oma adoptiotausta nousee elämää suuremmaksi kysymyksesi ja "traumaksi". Kaikki elämän vastoinkäymiset laitetaan sitten sen pikkiin. Jos taas lapsuus adoptioperheessä on ollut onnellinen, ei ole mitään erityistä tarvetta pohtia ja vatvoa, että olen adoptoitu, olen adoptoitu. Moni onnellinen aikuinen adoptiolapsi ei tunne mitään intressiä löytää biologisia vanhempiaan ja moni kuvaakin heidät tavattuaan, ettei tuntunut miltään, että kohtasi ikään kuin geenit, mutta omat vanhemmat ovat ne, jotka ovat rakastaneet ja huolehtineet. Tämäkin on nyt rautalankavääntöä ja yleistystä, mutta vielä karkeampaa yleistämistä harrastavat ne, jotka niputtavat kaikki adoptiolapset samaan kastiin: tajutkaa jo, ettei sellaista yleiskäsitettä ole. Siksi myös adoptiovanhempien valitseminen pitäisi jo pikkuhiljaa siirtyä ammatatilaisten käsiin - sellaisten, joilla oikeasti psykologista koulutusta. Pelan pääsihteerilläkään ei mitään alan koulutusta, entä monilla sosiaalityöntekijöillä tai toiminnanjohtajilla? He ovat lukeneet yliopistossa valtsikkaa tai taloustieteitä.
Puhut!
Vaikka olisi kuinka onnellinen lapsuus kyllä monelle tulee mieleen miettiä sitä biologista taustaansa.Kyllä se mielessä siellä aina on että miksi antoi pois,eikö sittenkin olisi voinut pitää.
Nyt kun meillä kävi ettei biologinen äiti anna kuulua itsestään mitään vaikka yhteys on otettu, tuli trauma ja kommentti:on se kumma kun ei omaa lastaan halua nähdä!
Kyllä siellä pelassa ihan asiantuntijoita ollaan vuosikymmenien kokemuksella.Tutkimuksiakin on tehty adoptioiden onnistumisesta.Voit vaikka kysellä heiltä.Älä nyt rupea koko järjestelmää romuttamaan yhden vammaisen takia joka ei omaa rajallisuuttaan suostu ymmärtämään.
Kriteerit ovat juuri näiden ammattitaidottomien ohjeistukseksi. Valehtelemisen joku voi osata, muttei järkeilyä. Uskotteko että jos Hanna Markkula olisi osoittanut typeryytensä silloin 80-luvulla kun pyrki politiikkaan, niin häntä ei olisi koskaan valittu. Minä vaistosin jo silloin ettei kaikki ole ihan kunnossa. Ehkä hän on jostakin katkera.
tämä aihealue:
Keskustele adoptioprosessista, adoptoinnista ulkomailta tai Suomesta. Jaa kokemuksia ja kysy neuvoa ja vinkkejä.
Anteeksi Oletteko eksynyt aihealueelta,vai miten "pyörätuoli isän puolesta" käsittelee adoptioon liittyviä kommerventteja? Mainitsette ainoastaan kokemuksianne normaalista lastenkasvatuksesta.
Jos et tiedä asiayhteyttä niin älä osallistu keskusteluun. katso vaikka ylen nettisivulta a-talk ohjelma ja yhdistele sitten asioita. Käytä älyä. Täällä kyllä pohditaan adoptiota aika suppesta näkökulmasta. Joku sekoittaa koirankasvatuksen ja lapsenkasvatuksenkin. Ihmiselle henkinen pääoma on aamuista kusetuslenkkiä tärkeämpi.
Kävin ilmoittamillasi sivuilla, kiitos. Sinä olet kuitenkin tällä kertaa metsässä, en minä.
Tämän palstan aihealue juuri käsittelee adoptiota sen moninaisessa muodossa,
apoptiokeskusteluksi ei voida luokitella sinun mielipiteitäsi jotka menevät niin ohi itse keskustelun kuin olla osaa.
Menisitkö ystävällisesti keskustelemaan sinulle kuuluvalle "vanhemmat ja kasvatus" osioon. Se
on se oikea missä sinut huomioidaan kuten kuuluu.
Miksi haluat häiriköidä?. Minun ei pitäisi mielestäni vastata, mutta vastuullisena ja toisista välittävänä ihmisenä teen sen kuitenkin saatat ihan oikeasti olemaan tietämätön.
Kyllä adoptiolasten kasvatuksella ja adoptiolla on asiayhteys.
Ilmeisesti myös niitä sairaita Pelan ideoita, että
adptio ja alapsen kasvatus ovat "aivan eri asioita".