Analysointia..
Jos mies ( 30v.)aika lailla alkuvaiheessa suhdetta laukaiseen moisen ("mä en luota keneekään") ja useamman kerran alkuvaiheessa huomauttaa ettei naisiin voi luottaa,,
- miten reagoisitte?
- miten tulkitsisitte?
Sanotaan vielä että tässä viimeisen puolen vuoden aikana ei kuitenkaan mitään "sairaita" mustasukkaisuuskohtauksia ole tullut, tai muutenkaan minkäänlaista epäilyn poikasta. Päin vastoin, san mennä, elää ja olla. Tulipa yhtäkkiä mieleen. Vai voisko tarkoitus ollakin enemmän minun mietityttäminen?
Jos mies ( 30v.)aika lailla alkuvaiheessa suhdetta laukaiseen moisen ("mä en luota keneekään") ja useamman kerran alkuvaiheessa huomauttaa ettei naisiin voi luottaa,,
- miten reagoisitte?
- miten tulkitsisitte?
Sanotaan vielä että tässä viimeisen puolen vuoden aikana ei kuitenkaan mitään "sairaita" mustasukkaisuuskohtauksia ole tullut, tai muutenkaan minkäänlaista epäilyn poikasta. Päin vastoin, san mennä, elää ja olla. Tulipa yhtäkkiä mieleen. Vai voisko tarkoitus ollakin enemmän minun mietityttäminen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"en luota kehenkään" = toisin sanoen entisessä suhteessa satutettu pahasti, luoton puutteella viittaa myös että vakavampi parisuhde on pannassa. Tämä voi johtua eron toipumisprosessista tai sitten tökerö tekosyy sille että "sinä et oikeasti kiinnosta sen vakavemmin, panona ja tyyppinä ehkä ok" Tämä toistuva asiasta huomauttelu = "ymmärräthän etten todella halua enkä ole valmis parisuhteeseen kanssasi" ja hyvä niin ettei tule väärinkäsityksiä. Tuo että saat mennä ja tulla vapaasti, mies ei yksinkertaisesti välitä, mikä muu tuo paremmin osoittaa?
Tämän vastauksen pohjaan täysin exäni kanssa käytyyn keskusteluun. Hän ei luota naisiin koska tuli jätetyksi. Käyttää naisia vain välineenä seksiin ja toisinaan seurakseen yksinäisyyteen. Kaikki tämä vain hänen ehdoillaan mutta tekee sen korrektisti, ei pelimiesmäisesti.
luultavasti sanoisin että eipä voi miehiinkään luottaa sen enempää kuin naisiinkaan. kaikki tuottavat joskus pettymyksen. se ei silti tarkoita etteikö kannattaisi yrittää antaa mahdollisuutta nykyiselle kumppanille.
olen aina epäillyt kaikkien motiiveja olla tekemisissä mun kanssa. olen ihminen joka pitää jotkut asiat täysin yksityisinä (ja mut tuntevat ihmiset taas pitävät mua avoimena tapauksena joten mikää ihan sulkeutunut hörhö en ole :) )
mulla menee paljonkin aikaa jotta opin luottamaan uuteen ihmiseen.
aikaa se vaatii mutta on silti ahdollista että miehesi oppisi luottamaan suhun. asiaa on turha sen enempää kaivella,, teot osoittavat ajan kanssa miehellesi että olet luottamuksen arvoinen. älä ota sitä itseesi, syy ei todellakaan ole sinun jos muut ihmiset ovat tehneet kumppanistasi epäilevän pessimistin.
jos alkaa olla turhankin mustasukkainen niin sitten vaan teet itse ratkaisun missä sun henkkoht rajasi käyttäytymisen kanssa menee. eli koska miehen mustasukkaisuus alkaa häiritä suhdetta.
kaikkea hyvää teille.
t.nainen
Juuh!
Kunhan vaan tuossa pohdin,, :)
Hyvin meillä menee, ei siitä. Eikä kyse todella ole vain seksi- / yksinäisyysseurasta.
Mutta myöntää täytyy että alussa pää meni hieman sekaisin, puolen tunnin sisään saattoi tulla kaksi vastakkaista lausetta:
- "sitten kun me ollaan 50v.. jne"
- "naiset on niin epäluotettavia"
(minä siihen että "kiitti, opettele tavoille..")
Mutta rauha maassa ;)
Niin, siis selvennyksen vuoksi, olen itse pääsääntöisesti ymmärtänyt kuvion alusta alkaen, juttu lähti siitä ajatuksesta, että miten te muut reagoisitte ja mitä ajattelisitte!
:)
kyllä homma voi todellakin toimia. itsellä alkaa 7 vuosi yhteiseloa vaikka ''en luota kehenkään'' tuo puolisko on aikakin toistaiseksi ollut luottamuksen arvoinen. epäilyt ja ajatukset eivät silti häviä minnekään, mutta niiden kanssa oppii elämään. eikä tarvitse syytellä puolisoa tai muistuttaa muutenkaan asiasta. ajatuksetkin jää taka-alalle pitkäksi aikaa.
Tulee mieleen että miehellä on jokin kokemus aiemmasta elämästä joka on satuttanut niin kovasti että hänen on vaikea luottaa. Hän on kuitenkin rehellinen kivuissaan koska sanoo sen suoraan. Voi toki olla että ei asenteensa vuoksi ole vielä valmis mihinkään pidempiaikaiseen suhteeseen.
Itse olen nainen ja ollut samassa suhteessa jo 8 vuotta. En ikävä kyllä luota miehiin, alunperin kai syynä huonot kokemukset isästä ja lähipiirin miehistä. Oma mieheni valehteli vuosia sitten enkä ole sen jälkeen luottanut häneen täysin, mies on nykyään luotettava eli ei ole jäänyt valheista kiinni mutta päässäni on aina pieni epäilys. Mieheni ei edes tajua miten tarkasti vahdin hänen puheitaan ja tekemisiään, samoin menemiset on syynissä. Olen kai oppinut peittämään epäluuloisuuteni..Osittain epäilen koska en itsekkään ole mikään puhdas pulmunen vaan tiedän että tilaisuus tekee varkaan.