3 lasta, vaimo.. talo, autot.. kaikki fantastisen hyvin tässä elämässä. läheisiä, ystäviä, harrastuksia jne.. JA vakava depressio.. töitä teen mielelläni ja olenkin mielestäni silloin elementissäni ja tunnen olevani vapaa.. Kotiin päästyäni kaikki kuitenkin muuttuu ja lamaannun täysin tästä erilaisesta maailmasta. hallitsen ainoastaan kaikki kodin remontoimiseen liittyvät asiat. toki osaan olla hyvä myös lapsilleni, naiselleni.. mutta jossain mättää.. muija ruikuttaa kotitöihin osallistumisestani.. silloin naksahtaa ja tulee tappomieliala ja siitä toipumiseen menee tiistaihin saakka, kunnes tunnen olevani normaali. Olen tuntenut olevani depressiivinen jo varhaisnuoruudestani lähtien ja toivonkin aina ettei se olisi periytynyt lapsiini. Kasvoin tynnyrissä rikkaan perheen lapsena. jäin kaikesta, rullalaudoista, mopoista.. kaikesta vitun siististä ja coolista.
Mä uskon että tää paska purkautuu silloin kun mä poikani kanssa lasketaan yhdessä rampista alas, päristellään krossipyörillä montuissa sun muissa.
en aio olla samanlainen natsi-isä kuin itselläni oli vaan ammennan masennukseni voitokseni. SAATANA SENTÄÄN. YKSINÄISYYS ON VOIMAA. Yhtäkään masennus pilleriä en aio ottaa. nappeja voin popsia, mutta ne on sitten lyijynappeja.
Mä uskon että tää paska purkautuu silloin kun mä poikani kanssa lasketaan yhdessä rampista alas, päristellään krossipyörillä montuissa sun muissa.
en aio olla samanlainen natsi-isä kuin itselläni oli vaan ammennan masennukseni voitokseni. SAATANA SENTÄÄN. YKSINÄISYYS ON VOIMAA. Yhtäkään masennus pilleriä en aio ottaa. nappeja voin popsia, mutta ne on sitten lyijynappeja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
niin kauan kuin virtaa vähänkin akussa on
sitten kolmekasi laulamaan
mulla on fantastisen huonosti asiat
ei ole rahaa harrastuksiin, ei oikeastaan mitään
mentävä on näillä laihoilla eväillä
joista ei jää lapsille perintöjä jaettavaksi.
Jonakin päivänä paskanluonti loppuu, silloin
on aika kolmekasin laulaa synkkää kuolinvirttä.
sieltä itsesäälistä ja kasvakaa aikuiseksi.
Jos kotitöistä tulee riitaa niin palkatkaa siivooja, se on nykypäivää. Tai sitten tehkää sellainen järkevä kompromissi jota voitte noudattaa.
Ei -elämä- ole hauskaa. Se on elettävä.
Ja siten että voi olla ylpeä tekemisestään, eikä se mitä tekee ole aina hienoa tai mieltä ylentävää, mutta se on vaan tehtävä parhaalla tavalla.
Harmittavaa ettei se natsi-isä onnistunut siirtämään voimaa eteenpäin. Saamaan selkärankaa kestämään arkea.
Ei tavarat tai coolien asioiden tekeminen ole mikään elämän tavoite tai sisältö, jos se on; niin silloin on jotain hukassa.
Ehkä kannattaa pistää tietsikka ja pleikkarit pois ja keskittyä vaan elämään, miettiä mikä siinä on tärkeää.
Ehkä se mikä oli kateissa ei niinkään ollut tavarat nuorena vaan yhdessä olo ja välittäminen.
Oliko raha ja ura itsessään liian tärkeässä asemassa?
Ihmisiä pitää kunnioittaa niiden eläessä, kuoleman jälkeen ei ole siihen mahdollisuutta.
Eikä kukaan ole mustavalkoinen, vaan kaikissa on ne hyvät jos sitten pahatkin puolensa.
Lapsille ja parisuhteelle pitää antaa aikaa.
Lapsia pitää kasvattaa kestämään myös pettymykset, mutta se ei saa olla itsetarkoitus, sillä silloin se on sadismia.
Naistakin pitää kasvattaa jos se on tarpeen, olisi hyvä pystyä myös nousemaan oman itsensä yläpuolelle ja näkemään milloin nainen on oikeassa.
Kaikkea ei voi saada, ei nuorena, eikä aikuisena.
Mutta aikuisena on jo mahdollisuus nähdä omat mahdollisuutensa ja ohjata lapsia löytämään omansa.
Itsensä tai muitten tappamisesta fantasioiminen on sairasta.
Jos elämä oikeasti kyllästyttää niin paljon ettei välitä jatkaa kun telkkaristakaan ei tule mitään, niin ripustakaa itsenne jos mielitte,, sillä se on teidän oikeutenne, koska kukaan ei ole pyytäny tänne tulla, mutta kaikki voivat mennä olematta natsi-isä mutta surkea selkärangaton luuseri.
Mutta jättäkää ne joilla on elämä edessä rauhaan.
Aina tulee huominen päivä ja siitä voi tulla parempi kunhan itse haluaa niin.
Mahdollisuus on aina olemassa ja lapsissa on tulevaisuus.
Jos tota on sulla jatkunut kauemminkin niin miksi et kävisi lääkärillä puhumassa niistä napeista. Meinaan saat sen voittaja-fiiliksen takuulla aiemmin kuin vasta sitten kun lähdet muksujen kanssa toteuttamaan lapsuuden unelmiasi ja toi turha ärsyyntyminen viikonlopuista loppuu. Kokemuksesta tiedän että niihin nappeihin ei jää koukkuun ja lääkärit pyrkiikin niitä reseptejä kirjoittamaan vain niin kauan kun itse huomaat mielialasi muuttuneen.
Jos sinulla olisi diagnosoitu vaikea masennus, A.Et todellakaan pystyisi tekemään arjen askareita saati sitten töitä! B.Jos et olisi jo tappanut itseäsi niin todellakin söisit niitä lääkkeitä haluaisit tai et. (vaikeita masennus potilaita pakkohoidetaan) C. olisit popsimassa niitä lääkkeitä sairaalan seinien sisällä. Älkää nyt hyvät ihmiset tehkö itsellenne depressio diagnooseja jos ette taudista tiedä hevon vit...! Mutta tsemppiä sulle anyway
Mitä hyötyä tuosta kirjotuksesta oli alottajalle?
Minulla on vakava masennus, mutta olen eläkkeellä, en todellakaan pakkohoidossa. Kai sitä saa myös sanoa kokevansa masennusta, vaikkei diagnoosia olisi tehtykään. Ja minäkin kykenen tekemään arjen askareita, ne antavat sisältöä. On jo hyvä, että ap purki ajatuksiaan tänne...
On semmoinen runo, että Särkyneen ihmisen luona ole pieni aivan; niinkuin hiipisit varpaillasi sirpaleista rantaa.
Tosin on oma riskinsä kirjoittaa näille sivuille, ehkä kannattaisi etsiä toinen, valvottu foorumi, missä ei heitetä paskoja heti naamalle.
Voimia ap:lle!
pelkästään hyväosaisia ruusuilla tanssijoita, tietää jo etukäteen, että paska lentää silmille, mitään muuta ei ole odotettavissakaan,
itsesäälissä ei ole tarkoitus rypeä, täysillä niin kauan kuin nuppi kestää, yhteiskunta vaatii sen.
Jos ongelma on kotitöiden tekeminen ja se, että lapsena ei saanut kaikkea 'coolia' kun oli natsi-isän hyväosainen kakara, niin itsesääliltä kuulostaa, ja mitä hyötyä siitä on muille tai itselle!!!!
Oli erittäin hyvä idea esim. palkata kotisiivooja. Mutta se olisi niin helppo ja käden käänteessä hoituva ratkaisu, onhan sentään mukavempi fantasioida kolmekasin luodeista, niin ja siitä että pistää omat lapsensa sitten elämään kanssaan niitä omia fiiliksiään (kuulosti siltä rivien välistä - eikö pitäis tukea lasten fiiliksiä, ennemmin)...
Mitä viikonloppuisin tapahtuu kun toivut vasta tiistaina?
Ja tuol toisessa keskustelussa puitiin sitä kuinka hyviä rikkaista ja niiden lapsista tulee!
Mutta mielestäni sääli on sairautta. Olikin virhe purkautua tänne ja rankaisenkin siitä jotenkin itseäni.. Elämä on niin vittumaista, että ei sitä arkkuunkaan viitsi lähteä lojumaan. Ryvetään ja kynnetään tässä paskassa ikäänkuin kiusaksi kohtalolle että synnyin tähän vitutukseen.
Hyvässä maassa eletään ja hyvinvointivaltiossa..
Eihän tätä ymmärrä kuin ne jotka tuntee samaa.
Itsesääliset uittaisin happoämpärissä, tunkisin halon perseeseen ja toimittaisin siperiaan.
tiedän rakas ystävä yhden keinon mikä auttaa hetkeksi vaikka kuinka tyhmässä olotilassa. mieti mikä olisi sellainen teko,vaikka ihan pienikin, mistä joku, kuka tahansa, ilostuu. voit tehdä sen itsellekin.
kun minä olen monta päivää niin maassa etten pese edes hampaitani, ryhdistäydyn= kävelen kylppäriin ja pesen hampaani. heti on parempi olo.
ystävälle pieni puhelu tai eteisen siivous, kampaajalla käynti, ihan mitä mieleen tulee. mulla on kokemusta. sanon noita juttuja rakkaudeksi joko itseä tai lähimmäistä kohtaan. kerro kokemuksestasi kun olet koittanut. toivon että saan sulle edes pieneksi hetkeksi paremman olon. lapset on erikoisen kiitollisia ottamaan vastaan rakkautta.
Jaksatko todella uskoa, että alkuperäinen ottaisi itseään niskasta kiinni ja lähtisi rakentamaan myönteistä asennetta? Myönteisempää näkemystä elämään? Sen mielestähän kaikki on paskaa, eikä sille voi mitään tehdä. Jaksatko uskoa, että se rupeaisi tekemään jotain muiden puolesta? Nätisti ajateltu... Mutta ei se viitsi edes keskustella vaimon kanssa, että mites ratkaistaisiin tämä meidän siivousongelma. Jonka voisi siis oikeasti ratkaista (haloo???)
vastaan sulle jossain vaiheessa. nyt on kiireitä. mut peräänkuulutan tätä rakkautta ihan mihin tilanteeseen vaan. sillä voi auttaa itseään. kun teen hyvää toiselle (tai itselle) vaikka vähankin, saan hetkeksi hyvän mielen. ole nyt hetki ihan rauhassa vain itsellesi.
niin, siitähän se on kiinni minkä asenteen ottaa. jos ei tiedä sitä itsekään? sekin on mahdollista. mut joskus on olo niin paha ettei pysty mitää edes miettimään. mut rakkauden teot pieninä tai suurina annoksina vievät aina pienen hetken eteenpäin.
josku masentuneena elämä on niin turhauttavaa että mihinkään ei löydy aloitekykyä. silloin voi auttaa vaikka ensin itseään jollain mistä on oikeati vähän hyötyä.
anna mennä.