Ja miten paljon sitä saatte, vai ovatko useimmat vanhemmat vain hiljaa, jos ei mitään erityistä keskusteltavaa ole lasten koulunkäynnistä? Turhasta valittavien vanhempien sanomisia en nyt tarkoita, vaan ihan asiallista palautetta.
Kiinnostaako kuulla, mikä on lasten ja vanhempien mielestä ollut erityisen mukavaa ja hyvää? Vai tuntuuko peräti hankalalta ottaa vastaan hyvää palautetta. Kun itse jatkuvasti arvioitte, onko kiusallista olla itse vanhempien arvioitavana?
Tuleeko koskaan tunnetta, että teihin koetetaan vilpillisesti vaikuttaa kehumalla, siis mielistellä. Arvostatteko saamaanne palautetta apuna työssänne? Kehotatteko vanhempia sanomaan ikäviä ja mukavia tuntemuksia?
Kiinnostaako kuulla, mikä on lasten ja vanhempien mielestä ollut erityisen mukavaa ja hyvää? Vai tuntuuko peräti hankalalta ottaa vastaan hyvää palautetta. Kun itse jatkuvasti arvioitte, onko kiusallista olla itse vanhempien arvioitavana?
Tuleeko koskaan tunnetta, että teihin koetetaan vilpillisesti vaikuttaa kehumalla, siis mielistellä. Arvostatteko saamaanne palautetta apuna työssänne? Kehotatteko vanhempia sanomaan ikäviä ja mukavia tuntemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin positiivista ( jota on tietysti kiva saada) kuin negatiivistakin (jos se on annettu rakentavassa hengessä ).
... että palaute kiinnostaa ja tuntuu tärkeältä. Varmaan voisi olla hyvä rohkaista vanhempia sanomaan niitä hyvänä ja ikävänäkin koettuja asioita.
Itse ainakin olen todella miettinyt, kaipaavatko lasteni opet palautetta, vai luottavatko vain omaan tuntumaansa, lasten reaktioihin ja oppimistuloksiin. En ole rohjennut "tungetella" antamalla palautetta, kun sitä ei ole kysytty. Toisaalta tuntuisi kivalta sanoa, mistä on tykätty ja mikä taas ei ole tuntunut oikein hyvältä. Voihan kyllä tässäkin asiassa eri opet olla hyvin erilaisia.
saaneena voin sanoa, että kannattaa antaa palautetta. Mulle ainakin on tullut siitä hyvä olo, se kannustaa jatkamaan omaa työtä. Ei se mielistelyltä tunnu, mielistelijät kyllä erottaa. Ja jos mitä tahansa negatiivistakin sanottavaa tulee, kannattaa ilman muuta se sanoa suoraan opettajalle asiallisesti, koska muuten kärpäsestä saattaa kehkeytyä härkänen. Esim. opettaja ei välttämättä ole jotain pikkujuttua ottanut huomioon ja se jää vaivaamaan oppilasta, oppilas kertoo vanhemmille ja vanhemmat pähkäilevät, mitä tehdä. Silloin reippaasti kysymään opettajalta ja keskustelemaan asialliseen sävyyn, niin opettaja voi korjata pienellä vaivalla tämän pienen, häiritsevän asian. Myöhemmin asia on ehkä vaikeammin korjattavissa. Tosiasiassa itse saan vähän minkäänlaista palautetta miltään suunnalta, mutta muutamaan otteeseen olen saanut positiivista palautetta, korjausehdotuksiakin kyllä kaipaisin!
Minusta opettajilla saa antaa palautetta. Itse olen opettajana sitä välillä pyytänyt (tyyliin..."olisi kiva kuulla mielipietitänne..") vanhemmilta.
Olen saanut positiivista palautetta työstäni ja negatiivista palautetta koulun käytännöistä (lukujärjestyksen alkamisajat ja omienlomien anomiseen tarkoitettu kaavake on ollut vaikea täyttää). Negatiivista palautetta en ole varsinaisesta opetustyöstä saanut.
Uskon, että vanhempien suusta voisi tulla hyviäkin ehdotuksia. On kuitenkin palautetta annettaessa huomioitava, että luokassa on yli 20 lasta ja useissa kouluissa monta sataa lasta. "Vaatimuksia" ei varmasti kukaan opettaja jaksa kuunnela, mutta rakentava kritiikki on aina hyväksi.
Lapsen kanssa voisi keskustella kouluun liityvistä ajatuksista (mikä on kivaa, mitä opit silloin jne) Näitä keskusteluja voisi referoida opelle, jos tuntuu, että ne olisivat hyödyllisiä. Samalla vanhempien tulee keskusteltua omien lastensa kanssa.
Täytyy varmaan rohkaistua sanomaan varsinkin niitä mukavia asioita. Muutaman kerran olen joitakin epäselviä asioita joutunut kysymään ja aina ne on hyvin selvinneet.
... että vaatimuksia ei vanhempien kuulu esittää. Kainoja toivomuksia ja ehdotuksia korkeintaan : )
Minusta on hyvä, että opettaja pyytää palautetta ja mielipiteitä vanhemmilta. Toisaalta se vaatii rohkeuttakin, mutta varmaan enemmistö palautteesta on positiivista, ja arvokasta ja hyödyllistä tietoa siinä saattaa saada. Esim. ennen vanhempainiltaa voisi jakaa koteihin ruusuja/risuja -kyselyn, jonka tulosten perusteella voisi löytyä yhteistä keskusteltavaa.
Tuo on kyllä hyvä ajatus, että kertoo lasten kommentteja ja tuntemuksia. Jokainen lapsi on yksilö ja kokee asiat omalla tavallaan.
tosi ihanaa saada myönteistä ja kannustavaa palautetta, vaikuttaa kyllä motivaatioon ja intoa tulee lisää. Toki kritiikkiä on joskus vaikea ottaa vastaan, mutta oon kyllä siitäkin kiitollinen, ja oon yrittäny ottaa ammatillisesti ja miettiny onko kritiikki ollu rakentavaa ja nöyrin mielin koettanu tarpeen tullen muuttaa käytäntöjä. Kyllä sen yleensä erottaa millä mielellä palaute annetaan ja asiallista on helppo ottaa vastaan ja myöntää epäkohdat. Aina sit on niitä jotka menee henk. kohtaisuuksiin ja huomaa et jotain on hampaan kolossa ja ettei asiat oo muuten kunnossa kys. henk elämässä...
Joka ammatissa ja yksityiselämässäkin tarvitaan tuota taitoa, että osaa suhtautua asiallisesti ja oppien myös asialliseen negatiiviseen palautteeseen. Kukaan ei ole täydellinen, joten parantamisen varaa aina on, mutta niin opettajalle kuin vanhemmillekin riittää se, että on riittävän hyvä. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiäkään.
Niin ne opet haukkuu ja kehuu lapsiakin!Vanhempien on seurattava ja osittain se kuuluukin tarkkailla opettajan työn tekemistä, miten hän työnsä hoitaa. Kyse on omista lapsistamme. Suora palutus on hyväkin asia, jolloin ope voi tarkastella asioiden hoitoa.
... meidän kulttuuriin varsinkaan se kehuminen. Useinhan työpaikoillakin on niin, että silloin tietää hoitaneensa työnsä hyvin, kun ei kuulu mitään, ja palautetta saa vain silloin, kun on jotakin moittimista. Siksi kehuminen tuntuu vähän vaikealta ja sitä miettii, että pidetäänköhän minua nyt mielistelijänä, jos kiitän ja kehun jostakin.
Tästä olisi kyllä hyvä päästä, koska hyvältähän se tuntuu kuulla kehuja. Hyvältä myös tuntuu, kun saa annettua ansaitun kiitoksen toiselle!
Mielellään ja kaikenlaista.
Kyllähän opettaja saa aina palautetta pyytämättäkin. Taustalla on se, että luokassa kun on parhaimmillaan 30:n erilaisen perheen lapsia, on mukana saman verran ajatuksia kasvattamisesta. Eihän opettamiseen liittyvät asiat ole yleensä kritiikin kohteena (vaikka ammattinimike onkin opettaja). Jos vanhemmat ovat kritisoineet esim. antamiani sanktioita (esim. jälki-istunto, 15 min) olen ilmaissut ajatukseni siitä, kuinka mielelläni "vain" opettaisin jos lapsia ei tarvitsisi kasvattaa. Ikävä kyllä useissa kodeissa on uskomattoman löyhä kuri ja lasten omat versiot uskotaan kotona suoraan. Eihän oma lapsi valehtele. Lapsikin osaa esittää asian omaksi edukseen.
Olen usein mietinyt, kuinkahan paljon muiden esimerkiksi akateemisten ammattien edustajia arvostellaan kuten opettajia esim. lehtien palstoilla. Työtä teemme parhaamme mukaan varmasti siinä missä lääkärit ja asianajajatkin. Tuskin kukaan opettaja kiusatakseen lasta tai aikuista työtään tekee. Jokainen pyrkii ammattieettiseen toimintaan ja varmasti puntaroi useammman kerran omaa toimintaansa ja arvioi sitä.
Tämänkin palstan kirjoituksia lukemalla kyllä saa sen käsityksen, että jotkut vanhemmat antavat sitä negatiivista palautetta ilman mitään estoja. Ehkä siitäkin tulee opettajille se tunne, että ei enää tee mieli pyytää palautetta, jos sitä saa pyytämättäkin, eikä se aina ole edes asiallista.
Minun pointti tässä asiassa oli kuitenkin se, että jos palautetta pyydettäisiin, niin vanhempien varmaan tulisi sanottua ne mukavat asiat, jotka muuten helposti jäävät sanomatta. Uskoisin, että olisi mukavaa lukea ja ehkä yllättyä iloisesti siitä, mitkä kaikki asiat ovat tuoneet vuoden mittaan hyvää mieltä lapsille ja vanhemmille.
Opettajan työ on tosiaan ihan eri tavalla yleisen arvostelun kohteena kuin jokin toisenlainen työ, ja se voi varmaan olla aikamoinen lisärasite. Kyllähän tosin esim. myös lääkäreitä arvostellaan ja joko kehutaan tai moititaan tutuille. Sitä vain ei yleensä sanota heille suoraan, vaan mutkan kautta kuulevat, jos kuulevat. Varmasti kaikki pyrkivät parhaansa mukaan työnsä hoitamaan, ja yleensä myös onnistuvat siinä hyvin.
oli muutaman vuoden koulussa, jonka tunnelma oli sellainen, että vain harva vanhempi uskalsi puuttua erilaisiin ongelmiin, esim opettaja puhui toistuvasti tunnilla kännykkäänsä. Osa vanhemmista sanoi pihakeskusteluissa, että haluaisivat kyllä parannuksia, mutta pelkäsivät, että siitä saisi lapsi kärsiä.