Olen töissä vanhainkodissa.Paikalla käy jatkuvasti pätemässä eräs potilaan lähiomainen (sh).Antaa jatkuvasti neuvoja äitinsä hoidosta.Ihan kuin ei osattaisi mitään.Vaihtelee jatkuvasti tavaroiden paikkaa, siirtää itse tippaa, valittaa että pesu on hoidettu huonosti,antaa lääkkeitä omia aikojaan ja sitten juostaan ympäri taloa kyselemässä,että onko potilas x saanut lääkkeet ja kuka on antanut.Aina kun näkee lääkärin kierrolla,niin yrittää tunkea mukaan kyselemään äitinsä hoidosta.Mikään ei kelpaa.
Mäkättää aina kaikesta, oli haukkunut meidän työskentelyä jopa osaston hoitajalle. Itse on kuulemma hyksissä töissä erikois sairaanhoitajana, kuvittelee kai olevansa jotenkin parempi kuin kukaan.Kuinka työnteko olisikin helppoa ilman tuollaisia omaisia.
Mäkättää aina kaikesta, oli haukkunut meidän työskentelyä jopa osaston hoitajalle. Itse on kuulemma hyksissä töissä erikois sairaanhoitajana, kuvittelee kai olevansa jotenkin parempi kuin kukaan.Kuinka työnteko olisikin helppoa ilman tuollaisia omaisia.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Tuttu tunne. Olen itsekin törmännyt työurani aikana tällaisiin besserwisser -omaisiin. Omaisella ei tarvitse välttämättä olla edes hoitajan koulutusta, vaan mikä tahansa työkokemus sairaalassa riittää siihen, että hän kokee olevansa oikeutettu ojentamaan hoitihenkilökuntaa.
Itse olen törmännyt siihen, että esimerkiksi sairaala-apulaisena vuosia työskennellyt ihminen reklamoi kyllästymiseen asti osastonhoitajalle hoitohenkilökunnan ammattitaidottomuudesta. Myös omaisten työkokemus jonkin sairaalan konekirjoituskeskusessa antaa uskomattomia valtuuksia tehdä ylilyöntejä. Saatetaan esimerkiksi vaatia jonkun sijaishoitajan työsuhteen lopettamista, koska "sen naamasta näkee, että kaikki vapaa-aika menee juopotellessa" tai "tuon mieshoitajan täytyy olla pesunkestävä homoseksuaali ja on parempi, ettei hän osallistu isäni hoitoon". Lisäksi yritetään kanslian seiniltä käydä urkkimassa työvuorolistoja, milloin kukakin on työvuorossa.
Olen itse ajatellut, että kaikki tämä johtuu vain omaisen huonosta olosta. Saatetaan potea syyllisyyttä siitä, ettei itse voi aktiivisesti osallistua omaisensa hoitamiseen tai taustalla jäytää suru ja ajatus kuolemasta. Joskus palaute on tullut ihan syystäkin!
Aika veikeää näissä palautetta antavissa, aktiivisissa omaisissa on kuitenkin se, että hyökkäyksen kohteeksi joutuvat aina perus- ja sairaanhoitajat. Lääkärit, osastonhoitajat ja sairaala-apulaiset selviävät helpommalla. Lääkärit koetaan jotenkin etäisiksi ja autoritäärisiksi, osastonhoitaja keskittyy hallintoon, eikä ressukka voi aina olla kyttäämässä, mitä lusmuriporukka tekee. Sairaala-apulaiset eivät ole hoidon ammattilaisi. He ovat ikään kuin ulkopuolisia, joille voi monen omaisen mielestä haukkua hoitavaa henkilökuntaa.
Haastavasti käyttäytyvät omaiset ovat ominaisuus, jonka saa kaupan päälle, kun valitsee hoitoalan ammatikseen. Ymmärtävällä asenteella pärjää pitkälle eikä kukaan jää tästä höykytyksestä paitsi. Täytyy kuitenkin säilyttää omanarvontunto, eikä suostua IHAN mihin vaan. Hyvä osastonhoitaja osaa olla henkilökuntansa tukena vaikeissa paikoissa ja pyrkii aktiivisesti tasoittamaan tietä omaisten ja henkilökunnan matkalla kohti hyvää hoitoa.
Näinhän se on, että vanhustenhoidossa ja lastenhoidossa saa hoitajat olla enemmän tai vähemmän "hoidettavakseen" lähes koko suvun. Se kuuluu hoitotyön luonteeseen. Useimmat omaiset ovat ihan asiallisia ja heidän kanssaan ei tule mitään ongelmaa, mutta on näitäkin, joille ei kelpaa mikään. Mutta sehän tuo työhön vain haastetta lisää ja toisaalta mielestäni on ihan hyvä, että esim. vanhuksilla on aktiiviset omaiset, jotka osallistuvat hoitoon ja seuraavat sitä. Toisaalta kuitenkaan asiatonta käytöstä ei hoitajienkaan tarvitse sietää.Auttaisiko asiaa, jos hoitajat esim. menisivät oma-aloitteisesti juttelemaan omaisten kanssa kun he ovat paikalla, kertomaan miten vanhus on jaksnut ja mitä on touhuiltu. Lisäksi mielelläni näkisin, että joskus myös omaiset halutessan saisivat jutella vanhuksen hoidosta lääkärin kanssa, eikä niin, että lääkäri ei katso asiakseen alentua keskustelemaan vanhuksen tilanteesta. Minusta tällainen kiletäytyminen on lähinnä noloa hoidon luotettavuuden ja omaisten rauhoittamisen kannalta katsottuna.
" kuinka työnteko olisi helpompaa ilman omiaisia" - juu ´ja miten helppoa elämä olisi jos kenenkään ei tarvitsisi vanheta JA tulla riippuvaiseksi sinunlaisista omahyväisistä, " hoitajista" joka paremmin soveltuisi jonnekin varastoon siirtelemään pakkilaatikoita - ne kun eivät valita eivätkä kitise eivätkä omaiset ole huolissaan.
etkö sinä " ammattilaisena" ymmärrä että tämä sh on huolissaan äidistään ja sitä paitsi= ei taida olla ihan aiheetta....
vanhainkodit - palvelutalot - kroonikko-osastot eivät ole mitään mieltä ylentäviä paikkoja äläkä tule sanomaan, että hoitakaa itse omaisenne -
itse työelämässä olevana siihen ei ole mahdollisuutta, on oma perhe, lapset ja vanhempamme ovat kyllä sen verran maksaneet veroa ja rakentaneet tätä yhteiskuntaa teille poispilatuille piilo-pissiksille että heillä on oikeus tulla hoidetuksi INHIMILLISESTI. !!!!!
minusta on ihan mukava, että omaiset ovat kiinnostuneita ikääntyneen omaisensa asioista. Mutta aloittajan kuvailema tilanne on hankala eikä tuollaiseen kohteluun tod. tarvitse suostua eikä alistua. On osastonhoitajankin vastuulla pitää huolta työntekijöiden työoloista. Minusta on hyvä, jos pystyy ja on aikaa ja mahdollisuutta keskustella rauhallisesti omaisen kanssa asioista. Minä ainakin sanoisin lempeän päättäväisesti, että minulla ja toisilla hoitajilla on oikeus tehdä rauhassa työtä ja ohjaisin tyhjän ja vaikka asioistakin valittajan oh:n ja vaikka perusturvajohtajan puheille.Lopuksi vielä hyvää kevättä ja työn iloa kaikille hoitsuille.
Aloittaja kirjoitti että kuinka olisi helpompaa ilman TUOLLAISIA omaisia. Monet omaiset ovat todella mukavia, kiinnostuneita omasta läheisestään, mutta ei sentään osallistu liian läheisesti hoitoon. Esim lääkkeitä antamalla. Kyllä pitäisi ymmärtää että siinä vaan sekoittaa hoitajien työtä.
tuon asian sillä tavalla, että olen sopinut omaisten kanssa, mitä he tekevät ja mikä kuuluu hoitajille. Esim jos he antavat esim. vanhukselle lääkkeet, he kertovat siitä hoitajille ennenkuin lähtevät. (Tosin tuossa kohti kyllä mietin, että miten omaiset pääsevät lääkkeisiin käsiksi, meillä dosetit on ainakin lukkojen takana ja sinne pääsee vain hoitaja). Samaten jos omaiset tuovat juomisia vanhukselle, jolla on nestelista, opastan omaiset kirjaamaan pöydällä olevaan listaan, muutenhan listoista ei ota erkkikään selvää.Samoin, jos he juottavat vanhusta, menneet nesteet listaan ylös.Jos kerran he haluavat osallistua hoitoon, niin eikö ole viisainta tehdä se yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan.
Kirjoitustasi lukiessa kuvastuu, että et taida oikein arvostaa työtäsi??? Ikääntyneen ihmisen omaiset ovat tärkeitä ja heillä on yleensä oikeutettu hätä.
Kyllä hoitaja arvostaa työtään mutta ei osaa käyttäytyä ammattilaisen lailla - osoittaa erittäin huonoa makua haukkua huolestuneita omaisia.
vaihda alaa jos et voi sietää asiakkaiden omaisia.
Ei kenenkään tarvitse katsella omaista, joka tekee tehtäviä, jotka eivät hänelle kuulu - vaikeuttaen näin kaikkien muiden työntekoa.
Kuulepas höpöläinen - omaiset tekevät paljolti paljon - siksi - että aidosti välittävät omaisestaan ja : koska kyllä sen jokainen tolkullinen ihminen huomaa on sitten sh tai siivooja jos toista kohdellaan huonosti.
Meidän omaisella oli ajoittain selittämättömiä mustelmia, hänellä oli aina nälkä - lautanen vietiin nenän alta sanoen: voi, voi eikö mammalle maistunut?
No ei maistunut ei, kun " mamma " jolla muuten on ihan ristimänimikin eikä vanhuksia tarvitse mammatella tai papatella! eihän se mamma syönyt, kun ei siihen kyennyt!
Lautanen oli pöydällä, mutta käsi ei ulottunut pöytään eikä kukaan " nähnyt " sitä ikinä.
Joka ainoa kerta kun kävimme ruoka-ajan jälkeen mamma valitti: on nälkä.
Ajatus siitä, että on vanha, sairas, pelokas vieraiden ihmisten " hyväntahtoisuuden" armoilla ja päälle päätteeksi nälkä ja pissat ja kakat housussa on aikamoisen epäinhimillinen.
Sh tietää, kuten minäkin, että alzheimerin tautia sairastavat laihat ihmiset saavat mustelmia herkästi, en sano, että omaistamme lyötiin - mutta kuka tietää totuuden?
Aina kun kävimme, mamma heti ovensuussa vakuutteli jos joku hoitaja oli kuuloetäisyydellä: että täällä on sitten hyvä olla. Vakuutteli silmät vesissä.
Eli pelosta.
Pelosta, että jos kertoo hoitajien kovakouraisuudesta hänelle kostetaan.
Jos nämä fiinit ja korskeat hoitajat ajattelisivat, miksi he siihen työhön ryhtyivät?
Florence Nightingale on kuollut!
Vanhat ihmiset osaavat olla hankalia - kuten myös me nuoremmat - siivoojat, palomiehet, bussikuskit - HOITAJAT mukaanlukien.
Mutta se perimmäinen syy, miksi ryhtyy hoitajaksi ja nim om vanhusten hoitajaksi jos kaikkialla näkee vain pahoja asioita - mietityttää kovasti.
Jos hoitaja on omalla alallaan, hänenhän pitäisi kohdata vanhusten omaisia kauniisti, inhimillisesti - kyetä ajattelemaan mikä hätä ja tuska näillä " hankalilla" omaisilla on.
Kun sulkee kroonikko-osaston oven perässään, ja sänkyyn ja avuttomana makaamaan se ihminen, joka eniten on auttanut, rakastanut - kannustanut - ei tunnu hyvältä tietää, että häntä ei kohdella ihmisarvoisesti.
Omaisissa on varmasti paljon toivomisen varaa - mutta niin on hoitajissakin.
Hoitaja on ammattilainen.
Omainen on omainen.
Omainen rakastaa omaistaan vaikka ei elämäntilanteensa takia kykene häntä kotiin ottamaan.
Voimia ja paljon jaksamista omaisille ja heille hoitaville hoitajille.
eräs tapaus, joka tosin sijoittuu jo parin vuosikymmenen taakse erääseen vanhainkotiin, jossa sh-opiskelijana olin jouluviikolla töissä apuhoitajan sijaisena. Osasto oli vanhainkodin sairasosasto, jossa suuri osa vanhuksista oli vuoteeseen kangistuneita.
Siinä innokkaana opiskelijan syötin erästä vanhusta ja kyselin häneltä, maistuuko ruoka ja otatteko vielä lisää. Mummo vastasi minulle että syön vielä. Samassa huoneessa oleva vanha apuhoitaja kääntyi katsomaan ja sanoi että "herra jumala, puhuuko tuo. Minä en ole enää aikoihin puhunut nille mitään. Sinä se jaksat puhua".
Tuo tapaus jäi mieleen kyllä iäksi. Olin silloin opiskelija ja asia jäi siihen, mutta nyt, vuosikymmeniä työssä olleena sairaanhoitajana en jättäisi asiaa siihen, vaan veisin sen eteenpäin ja pitäisin myös huolen siitä, että asia käsiteltäisiin myös vähintään osastopalaverissa, siis se, miten vanhuksia kohdellaan. Jos tunnelmat hoitajalla ovat tuonkalstaiset, oisko aika vaihtaa alaa tai ainakin eri työpisteeseen.
kuuleppas sinä, pitäisitkö itse, jos olisit työssä ja asiakkaasi tunkisi töihisi.Epäilen...
... vanhustenhuollossa on niin vähän henkilökuntaa, että usea laitos jopa esittää omaiselle toivomuksen että olisi hyvä että jos olisi mahdollisuus käydä esim. syöttämässä, ulkoiluttamassa jne. Samoi lääkärikäynteihin toivotaan usein omaista saattajaksi. Minusta on erinomaista että omaiset osallistuvat hoitoon, mutta yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Omainen ei kuitenkaan ole laitoksen palkkalistoilla ja laitoken hoitajat eivät voi olla vastuussa omaisen tekemästä hoitotyöstä.
Ainahan välillä näitä hankalia kaiken tietäviä ja vaativia omaisia välillä ilmaantuu. Aivan tuttu juttu varmaan kaikille, jotka hoitotyötä tekevät.
Vaikka kuinka hyvin vanhus hoidettaisiin resursseihin nähden, omaisella saattaa olla omia toiveitaan hoitajille, jotka tuntuvat lähinnä negatiiviselta palautteelta kaikessa kiireessä, sijaisten puutteessa ja vajaalla työvoimalla tehdessä. Tätä asiaa on aivan turha kenenkään kaunistella, on sitten miten hyvä hoitaja hyvänsä. Onhan positiivista palautetta aina mukavampi vastaanottaa. Suomalainen vaan kertoo yleisimmin sen negatiivisen. Aina ei sitä hoitaja jaksa vastaanottaa hymyssä suin, eikä tarvitsekkaan, olisihan se luonnotonta teeskentelyä.
Esimerkiksi dementiaa sairastavat usein kertovat omaisen tai vieraan ihmisen nähdessään, että heillä on nälkä tai eivät ole saaneet ruokaa, vaikka juuri olisivat syöneet. Se ei pidä paikkaansa! Ihan varmaan hoitajat katsovat, että jokainen vanhus saa ruokaa, ihan tyrkyttävät viimeiseen asti puoliväkisin! Ne ihmiset, jotka eivät dementoituneita itse läheltä hoida, uskovat todeksi useasti kaikki muistamattomien jutut hoitajia syyllistäen.
Asioista pitää hakea oikeat todisteet, ennen kuin syyttää muita! Olen itse tehnyt työtä alalla pitkään pitäen työstäni ja työstäni hyvää palautetta saaden, enkä silti kiellä kyseessä olevan asian haittaavan aika ajoin.
Jaksamista vaan alkuperäiselle kirjoittajalle!
Kun osastonhoitajanne on tietoinen asiasta, niin hänen tulee hoitaa tilanne.
Osastonhoitaja esimiehenä voi vaikka kysäistä kyseiseltä sairaanhoitajalta ONKO HÄN TÖISSÄ SIINÄ HOITOLAITOKSESSA MISSÄ NIITÄ TIPPOJA SIIRTELEE.
Ellei ole niin sitten pitää näppinsä erossa toisten hommista. Toki hän voi lääkäriltä kysyä omaisen vointia ym, mutta kierrolle hänellä ei ole mitään asiaa. Ei vaikka on sairaanhoitaja JOSSAIN MUUALLA.
Ryhtiä vaan "ryttyilyyn". Kehottakaa häntä ottamaan äitinsä kotiin hoidettavaksi, jos laitoshoito ei kelpaa. Sanokaa, että lopettaa sen mäkättämisen ja pyytäkää häntä kirjoittamaan HYVÄLLÄ KÄSIALALLA HYVÄT HOITO-OHJEET... lapun voi sitten vaikka laittaa ilmoitustaululle...
Tässä kuvattiin hyvä esimerkki siitä, miten sukset saadaan lopullisesti ristiin omaisten ja henkilökunnan välillä.
Tällä sairaanhoitaja -omaisella on todennäköisesti huono omatunto omaisensa hoidon järjestelyistä. Ehkä hän haluaisi hoitaa omaisensa kotona, mutta ei voi. Häntä voi myös ahdistaa ajatus luopumisesta ja surusta.
Viimeinen moka, mitä henkilökunta tässä voisi tehdä on se, että kehottaa hoitajaa laatimaan itse hoito-ohjeet omaiselleen! Osastolle on palkattu hoitajat nimenomaan sitä varten, että he suunnittelevat ja toteteuttavat potilaidensa hoidon. Mikäli omaisille lähdettäisiin tällaisia ehdottelemaan, olisi koko osasto vapaata riistaa!
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että osastonhoitajan tulee viheltää peli poikki, mikäli omaisella tulee liian pitkälle meneviä läpilyöntejä, esimerkiksi tippojen siirtely. Tilanne kuitenkin tulisi hoitaa hyvässä hengessä, eikä koppavasti riitaa lietsoen.
Vaikeista omaisista ei tässä ammatissa pääse koskaan eroon. Mielestäni kuitenkin sairaanhoitohenkilökunnalla tulisi olla jo ammatinvalintaa tehdessä selvä, että ammattia harjoittaessa terve itsetunto on sisäänrakennettu ominaisuus. Hoitajan tulee olla potilaan ja myös omaisen kanssakulkija, eikä se, joka heittää suolaa haavoihin!
suhteen pätee erittäin usein se, että metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Lähiomainen oli laakson sairaalassa, syitä oli monta - monisairas - astmaa, levinnyt syöpä jota ei lähdetty hoitamaan koska hoidot olisivat olleet liian rankkoja eikä se olisi antanut lisäaikaa kuin jonkun viikon kuulemma.
No, tämä monisairas 80 vuotias oli kävelevä potilas kun siirtyi sairaalaan, käveli palvelutalossa ihan itse ruokapöytään, söi ja joi ja seurusteli toisten kanssa.
Ei ollut mitenkään ylenpalttisen sosiaalinen mutta seurusteli kuitenkin.
Hoitajat palvelutalossa olivat ihania, pidimme heihin yhteyttä viikottain ja he meihin jos sattui jotakin erikoista ( akuutti sydänoire ja lähtö marian sairaalaan esim.).
Sitten omaiselle tuli lähtö sinne laaksoon jossa hoito ei ikävä kyllä ollut kovin hääviä -
omaisemme ei enää pystynyt syömään itse - käveltyään sitä ennen itse ruokapöytään joten ihmetellä voi, mikä senkin taidon vei jos eivät sitten vahvat lääkkeet jolla tainnutettiin potilas.
Hän ei ollut dementoitunut, ei ollut alzheimeria.
No, sairaalassa kävi muuan lähellä asuva rakas sukulainen joka päivittäin syötti omaistamme.
Ja joka kerta oli sama rutiini; hoitoapulainen toi ruokakärryn huoneeseen, jakoi ruuat ja häipyi.
Kuudesta vanhuksesta ei yksikään kyennyt syömään itse, nostettiin kyllä istuma-asentoon mutta kun se laiha ja väsynyt käsi ei yltänyt ruokaan eikä juomaan - ja heitä ei tasan taatusti autettu!!!!
Ilman sukulaisemme avustusta, meidän omaisemme olisi ollut jatkuvasti nälissään.
Kyllä se tiedetään,että dementoitunut ei muista että on juuri syönyt - mutta tämä on kyllä ihan eri asia kun korjataan koskematon ruokalautaen nenän alta pois - ja nälkä on.
Asiasta huomautettiin sairaalan johdolle, joka oli aivan ihmeissään - että : eihän nyt sentään ja voi voi sellaistako olette nähneet.
Juu. olimme nähneet.
Omaisemme meni huonompaan kuntoon, hoitajat vakuuttelivat joka kerta minulle että:
kyllä me hänet jalkeille kuntoututamme.
No, ei kuntoutuettu kuin malmin hautuumaalle.
Osaston käytävän seinällä oli ilmoitustaulu - jossa mm sanottiin, että terminaalivaiheessa olevaa potilasta ja omaista pyritään hoitamaan kauniisti ja että poismeno on rauhallinen ja kaunis.
Todellisuudessa se oli sitä, että omaisemme siirrettiin johonkin vanhaan koppiin jossa hän kyllä sai olla yksin mutta:
ovi käytävään oli aina sepposen selällään - siinä sitten kuoleva rakas omainen ja me kuuntelimme kuinka viereisessä huoneessa olevat miehet kinastelivat keskenään, kuinka telkkari huusi päivät illat kovalla äänellä.
Olipa kaunis lähtö - kuunnella nyt mäkkärin mainoksia..
Että kyllä paljon on toivomisen varaa, kun hoitajat eivät siedä omaisia tai heidän kysymyksiään he voisivat miettiä, miltä omaisista tuntuu kun vastaan tulee ärtynyt alta kulmiensa mulkoileva hoitaja joka ei oikeasti edes välitä.
Laakson sairaalassa oli erittäin hieno ja asiallinen nuori naislääkäri, joka sanoi että hän ymmärtää tuskaamme - sanoi, että kun hänen oma isänsä teki kuolemaa - hän lääkärinäkin - oli aivan kädetön.
Nämä ovat niin suuria ja vaikeita asioita kun hoidetaan ihmisiä.
Hoitaja joutuu kohtaamaan sen kaikkein intiimmimmän mitä ihmisellä on; hän joutuu kohtaamaan toista ihmistä, on niin lähellä häntä ja luulisi ymmärtävän, miten vaikeata on hoidettavan JA omaisten asema.
Kirjoituksess kehotetaan osastonhoitajaa kysymään, onko omainen töissä kun siirtää tippoja?
Juu, kysykää vaan, kyllä se omainen tietää, ettei töissä.
Meidän omaiselle sattui monta kertaa, että tippa oli loppu, kukaan ei tullut auttamaan ja terveydenhoitoalalla olevat lapsenlapset sulkivat tipan ja kävivät sanomassa hoitajille.
Eivät tykänneet huonoa, heillä oli oikeasti kiirettä.
Jos hoitajilla on tällainen moraali ja katsontakanta kuten näissä typerissä kirjoituksissa näkee - suomessa ollaan vakavien vaikeuksia tiellä.
Eikö ymmärretä, että hoidetaan avutonta, sairasta ihmistä?
Mitä siinä merkitsevät arvovalta ?
Menettääkö hoitaja kasvonsa, jos omainen jotenkin osallistuu hoitoon? Eikä taatusi kukaan omainen vahingoita potilasta.
Alkuperäinen kirjoittaja sanoi mm että sh omainen antaa lääkkeitä ihan omia aikojaan - eihän sen pitäisi olla edes mahdollista - eivätkö lääkkeet ole lukitussa kaapissa jos osastolla on dementikkoja tms?
Voiko kuka tahansa oikeasti kävellä osastolle ja jakaa lääkkeitä mielin määrin?
Silloin on kyllä kyse turvallisuuden laiminlyönnistä.
Joka ainoa hoitaja/hoitoapulainen/ lähihoitaja - kaikki jotka ovat tekemisissä vanhusten kanssa - miettikää - miten haluatte että teitä kohdellaan kun olette vanhoja?
Haluatteko että hoitaja kampaa hiuksenne kahisevat hanskat kädessä, että hän tiuskii ja läpsii jos dementikko ei ymmärrä heti, että hoitaja nauraa alentuvasti, jos dementikko sanoo jotain päin prinkkalaa?
Olen joskus ajatellut, että ehkä meidänkin omaisemme olisi päässyt helpommalla jos olisi ollut dementoitunut - ei ehkä olisi tarvinnut kokea sitä karseaa kylmyyttä välinpitämättömyyttä hoitajien taholta.
Puhun nyt sairaalan hoitajista, en palvelutalon hoitajista.
Ja se ala-arvoinen kehotus omaisille, että ottakaa vanhus omaan kotiinne voi jättää omaan arvoonsa, kotona ei pysty hoitamaan monisairasta vanhusta - kuten ei tunnuta osaavan ammatti-auttajienkaan avulla.
olla vanhuksien hoitaja tämän päivän "sivistys"valtiossa Suomessa. Näinhän se on, että taso mitataan sen heikoimman lenkin mukaan. Paljon pitää tapahtua, että häpeä laantuu...
tässä vastikään erikoissairaanhoidosta vanhustenhoitoon ja täytyy sanoa että mielenkiintoista... :-). Kyllä vanhuksia kohdellaan pääsääntöisesti hyvin ja kunnioittavasti ja minusta osastonhoitajalla on viime kädessä vastuu asiakkaiden kohtelusta. Minulla ainakin riittää rohkeutta puuttua epäkohtiin , joita mahdollisesti eteen tulee. Tärkeintä on kuitenkin kunkin asiakkkan ihmisarvo ja oikeus vanhuksenakin saada asiallista hoitoa.
Sinulle joka vaihdoit/ olet varmasti oikealla paikalla elämässäsi. Kiitos sinulle.
niinpä ja aika avuttomaksi omainen siinä itsensä tuntuu kun tärkeileivät hoitajat karjuvat siihen metsään.......................................
riittää hoitamista ja hoivaamista. Erikoisairaanhoidossa kun kaikki muu kouhotus tuntuu menevän edelle. Ja ketään ei kiinnosta miten hoitajat ehtivät varsinaisen perustyönsä tehdä siinä sivussa. Lisäksi vanhusten hyvinvointi kiinnostaa jo siinäkin mielessä kun sitä on niin paljon moitittu ja arvosteltu. Ainakin nautin siitä kun saan käyttää pitkää työkokemustanin erikoissairaanhoidossa mahdollisuuksien mukaan vanhusten hyväksi hoitotyössä.
"ovi käytävään oli aina sepposen selällään - siinä sitten kuoleva rakas omainen ja me kuuntelimme kuinka viereisessä huoneessa olevat miehet kinastelivat keskenään, kuinka telkkari huusi päivät illat kovalla äänellä.
Olipa kaunis lähtö - kuunnella nyt mäkkärin mainoksia.."
Olisit voinut tehdä sairaalan johdolle huomautuksen ristiriidasta,että se varastokoppi ei ole sovelias paikka lähteä viimeiselle matkalle, että siihen tarvitsee olla kauniisti ja rauhallisesti sisustettu huone, kaukana metakasta ja mölinästä. Kyllä jonkin yksittäisen huopneen voisi laittaa moiseen kuntoon. Ja voithan tehdä sen vieläkin. Sanot että asia jäi sua närästämään,etkä toivo muille vanhuksille samaa,että saisivat muut edes lähteä kauniisti.
Kyllä asiasta puhuttiin sairaalassa - lääkärin ja hoitajien kanssa
lääkäri oli fantastisen ihana ja otti osaa sanoi ettei tilanteelle voi paljon mutta:
hoitajat
kylmiä
koppavia
korskeita
katselivat omaisia halveksivasti
ja kuulin, kun toisesta huoneesta lähti jonkun tytär - hoitajat arvostelivat tämän ulkonäköä!!
varsin kypsää toimintaa " ammatti-ihmisiltä" eikö?
Tarkoitin hoito-ohjeiden laatimisella sitä, että kun "kiukkuilija" alkaisi sitä listaa tekemään niin hän saattaisi kokea "herätyksen"! Eli huomaisi kuinka hän ammatti-ihmisiä neuvoo siinä perustyössä, jonka he varmasti itsekin osaavat. ei oikeasti mitään hoitosuunnitelmaa, eikä seinälle).
Samalla hän saattaisi ymmärtää, että kun suru ja menettämisen pelko purkautuu mitä erilaisimmilla tavoilla, niin hän saattaisi jopa pyrkiä kontrolloimaan omaa käytöstään. Hänen jos kenen pitäisi ymmärtää hoitajia ja heidän työtään.
Olen samaa mieltä, että hoitajilla pitää olla terve itsetunto kun alalle hakeutuvat. Hyvä hoitaja myötäelää myös potilaan ja omaisen surut ja murheet.
Hyvään itsetuntoon kuuluu myös se, että ei toimi minään sylkykuppina. Asiattomasta käyttäytymistä tulee huomauttaa jo senki takia, että toiset potilaat ahdistuvat näiden kiukkuisten omaisten metelöinnistä.
Hoitajan ei tarvitse pyydellä anteeksi jokaista tekemäänsä asiaa ja siten ikäänkuin mielistellä näitä "terroristeja".
Hoitaja joka tekee parhaansa ihmisten auttamiseksi ja hoitamiseksi ansaitsee vähintäänkin asiallisen kohtelun.
hoitajana itsekin tiedän täysin, mitä tarkoitat.Olkoon omainen vaikka presidentti, niin ei tarvitse sekoittaa toisten hoitajien työtä.enemmän auttavat omaisen syöttäminen, ulkoiluttaminen ja "hyvänä pitäminen".Omaisen sooloilu on kauheaa....tsemppiä työhösi!
noita "sooloilijoita" vanhustenhuollossa ole se vähemmistö. Minä hoitajana ainakin aion pitää erinomaisen hyvää huolta siitä, että jos ja kun omat vanhempani joskus ovat vanhainkodissa, terveyskekuksen vuodeosastolla tai palvelukodissa, pysyn ajan tasalla, mitä tehdään, milloin ja miksi.Ja ennen kaikkea mitä jätetään tekemättä. Autan missä voin, toki pyrin tekemään sen yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa, koska kaikien etuhan on, että omaiset ja henkilökunta ovat samoilla linjoilla. Jos vanhuksen omaiset voivat luottaa hoiajien ammattitaitoon, ei heidän tarvitse niin puuttua hoitoihin vaan he voivat turvallisin mielein uskoa vanhukensa hoidettavaksi.
Kuule, olet täysin väärässä työssä. jos koet omaiset noin nimittäin - vaihda alaa - kaikki ovat tyytyväisiä - sinä kun ei tarvitse kohdata huolestuneita omaisia ja omaiset jotka eivät kohtaa sinua.
that´s simple!!!
Arviointi ja suunnitelmien tarkistaminen kaikessa muodossa auttaa kehittämään hoitotyötä paremmaksi.Siitä ei pitemmän päälle tule mitään, että haukutaan toisia eri mieltä asioista ollessa.
Omassa työssäni olen kohdannut kaikenlaisia omaisia.
Jotkut valittavat joka ikisestä asiasta, vaikka kävisivät katsomassa läheistään kerran kahdessa kuukaudessa. Sitten he kertovat, kuinka siskon tyttären miehen serkku on vähintäänkin kirurgi ja kuinka se on sanonut, että lääkitystä pitää muuttaa ym. Lisäksi hoito on aivan peestä. Tämänlaiset omaiset potevat huonoa omatuntoa, kun eivät välitä läheisestään niin paljon kuin oikeasti pystyisivät.
Negatiivisia kokemuksia antavat myös ne omaiset, jotka todella kuvittelevat, että heidän läheinen on suurin piirtein ainut potilas/asiakas. Nämä asiantuntijat opastavat läheisensä hoidossa ja motkottavat, jos se ei suju täysin heidän tahtonsa mukaan. Itse he eivät kuitenkaan usein edes kykene auttamaan esim. syöttämisessä.
Sitten vastaani on tullut myös niitä omaisia, jotka kuluttavat itsensä loppuun. Nämä omaiset eivät useinkaan valita mistään, koska heidän läheistään ei tarvitse paljoakaan hoitaa, sillä omainen haluaa tehdä kaiken itse. Heitä olen usein patistanut pitämään taukoa hoidosta. Olen esim. sanonut, että omainen esim. syöttäisi omaisen ja jättäisi hoitajille muut hommat. Se usein auttaakin.
Ihania omaisia olen tavannut myös runsaasti. Voin suoraan sanoa, että paras omainen on sellainen, joka auttaa läheisen hoidossa välillä esim. syöttämisessä ja siirroissa. Parasta on kuitenkin se, että omainen on läheisensä luona ja on kiinnostunut hänen hoidostaan. Tällainen omainen ei touhota omine lupine mitään, vaan kysyy aina hoitajalta mitä voisi tehdä ym.
Aina toki löytyy erilaisia variaatioita omaisista. Tärkeintä on kuitenkin, että molemmat hoitaja ja omainen ajattelisivat potilaan/läheisensä parasta. Läheisestään on myös luovuttava, jos hän on sairas ja heikko ja usein itse toivoo jo poispääsyä.
Kyseisellä omaisella on ehkä rooli vähän hukassa. Lääkkeistä ainakin pitää sanoa. Sehän on vaaraksi potilasturvallisuudelle, jos kaikki antavat lääkkeitä miten sattuu, eikä kukaan tiedä, onko lääkkeet otettu. Joka työpaikalla pitäisi olla joku vastuuvuorossa lääkkeistä ja muut eivät silloin ilman lupia puuttuisi lääkitykseen.
Ehkä kyseinen sairaanhoitaja omainen saa omassa työssään paskaa niskaan ja haluaa "kostaa" omia kokemuksiaan? Tai ehkä on niin, että pelkän omaisen rooliin meneminen ei onnistu?
Itse olin sairaalassa hiljattain lapseni ripulin takia ja nokkaletku oli lapsella. Kotiinlähdön aikana huomasin tosissaan pohtivani, pitäisikö minun nyt ottaa se nenä-maha-letku pois. Työssänikin otan, mutta nyt olin vain äitinä tilanteessa. Se oli hassu tunne.
MITEN OMAISET PÄÄSEVÄT KÄSIKSI LÄÄKKEISIIN EIKÖ KELLÄÄN NYT HÄLYTYSKELLO JO SOI!!!!!!!!!!!!
ONKO NIITÄ LÄÄKKEITÄ IHAN VAPAASTI JAETTAVISSA YLEENSÄ NE ANNETAAN MÄÄRÄAIKOINA- E I K Ö ???????????????????????????????????????
Ainakin niiden TULISI olla lukokaapsissa, joille vain hoitajilla on luvat ja avaimet.
Miten höösäävät omaiset sitten pääsevät niihin käsiksi ja antavat lääkkeitä miten sattuu ja koska tahansa???????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
... jollessvät sitten tuo lääkkeitä tullessaan.
just joo - viimeiseen asti täytyy syyllistää omaisia - " jos eivät sitten tuo lääkkeitä mukanaan".
voi p. sanon minä mitä " ammattilaisia" te " hoitajat olette...
Vanhainkodissa työskennellessäni eräs omainen toi lääkkeitä asukkaalle omine lupineen. Kerran sitten siivotessa eräs hoitaja löysi ne. Särkylääkkeitähän ne vain olivat, mutta asukkaan lääkelistalla meni samaisia lääkkeitä jo valmiiksi. Oli sitten syönyt ties kuinka kauan parasetamolia reilusti yli suositusrajojen.
no miten ihanaa, hoitajien kasvot pelastuivat tällä tarinalla sitten - toinen juttu lienee, kuinka tosi se on...
Kerroin vain, kuinka työpaikallani kävi. En tosin usko, että se olisi ainut tapaus. Uskoo ken haluaa. Minulla ei ole tarvetta kenellekään asiasta valehdella eikä totuudenperäisyyttä vakuutella.
Olen ollut myös töissä osastoilla, joissa lääkekaapit ovat kanslian yhteydessä ja avaimet ovessa. Näissä paikoissa asia on perusteltu sillä, että akuutissa tilanteessa on nopea pääsy lääkekaapille. Ko. osastot olivat todellakin akuutteja, eikä parempaakaan ratkaisua oltu keksitty.
Itsekin olen työpaikalla törmännyt siihen että omainen on tuonut vanhainkodin asukkaalle omia lääkkeitä eikä kertonut niistä hoitohenkilökunnalle. Varmaan meinas että ei saa tarpeeks särkylääkkeitä vaikka niitähän menee todella monella, ja paljon.
Me olemme just niitä ammattilaisia ja tiedämme senkin, että kyllä te omaiset niitä lääkkeitä joskus tuotte tullessanne osastolle . Jep.
rinta-äänellä voin kertoa myös sinulle, että kun vanhus pyyttää jotain lääkettä, omaiset voivta tuoda sitä kotoa. He eivät välttämättä ymmärrä sitä ennenekuin heille kerrotaan, että omia lääkkeitä ei saa käyttää. Monet monet reseptilääkkeet (siis vanhuksen omat) olen ottanut talteen mumman tai vaari laatikosta. Ettei vain tule päälekkäisyyslääkityksiä.
Ei ihme ettei hoidokit saa kunnollista huoltoa osakseen!!
EPÄKYPSIÄ SAIRAANHOITAJIKSI
Kirjoittanut: Opettajan näkökulma 26.4.2007 klo 10.50
Olen 15-vuotta ollut sairaanhoidon opettajana pääkaupunkiseudulla ja olen todella nähnyt miten opiskelijoiden taso on laskenut näiden vuosien aikana. Tänä päivänä melkein poikkeuksetta kou-luihin otetaan kaikki se ns. " rupusakki", joka
ei ole koskaan halunneetkaan sairaanhoitajiksi, vaan on ottanut opiskelupaikan koulustamme kun eivät ole muualle päässeet.
Näiden vuosien aikana olen huomannut kuinka oppilaat eivät osaa enää samaistua potilaan asemaan. Useimmille opiskelijoille potilas on
vain heittosäkki, jolle tehdään pakolliset kuviot
vaipanvaihtoinen, kunhan vain saa kentän läpi. Samanlaisella asenteella suoritetaan myös kenttäharjoittelut; yritetään mielistellä meitä opettajia ja hoitohenkilökuntaa niin kauan kuin siitä on itselle hyötyä, mutta todellisuudessa
potilaan hyvinvointi on monille samantekevää.
AMK-uudistuksen myötä koko hoitajakoulutus on mennyt kuralle. Ennen sairaanhoitaja oli arvos-tettu ammatti ja sairaanhoitajksi opiskelemaan oli vaikeampaa päästä kuin joidenkin yliopistojen tiedekuntiin. Nyt oppilaaksemme tulee kaikki se mikä ei ole muualle päässyt ja ryhmähenki oppi-laiden kesken on huono. Lisäksi opiskelijoilla ei myöskään ole juurikaan mitään sosiaalisia kykyjä- on vain itsekkyys ja kyky tehdä ryhmätyötä kave-rin kanssa, mutta vähänkin poikkeavaa henkilöä he eivät kykene ottamaan ryhmäänsä mukaan, vaikka opiskelevat sosiaalista alaa !
Haluaisin puuttua näihin epäkohtiin, mutta minkä minä yksittäisenä opettajana pystyn. Olen keskus-tellut asioista kollegojeni kanssa, mutta valitet-tavasti olemme suorastaan riippuvaisia siitä pitä-vätkö oppilaat meistä vai eivät- kouluamme tue-taan siitä paljonko meillä on oppilaita. Niimpä meidän on miellytettävä näitä oikeasti sai-raanhoitajan työhön lähes kykenemättömiä lapsia.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten nämä henkilöt pystyvät tulevaisuudessa toimimaan sairaan-hoitajina, kun potilas ei aina olekaan kaunis, miellyttävä ja ihana. Vikaan on menty hyvin paljon siinä, että nuorille on annettu liian suuri valta päättää kenet he ryhmäänsä ottavat ja ketä eivät- omaa tahtoa ei ole koskaan nitistetty.
Tällaisia oppilaita minulla on kymmenisen vuoden
ajan.
Kommentteja, kiitos !
Huh heijaa miten ihanaa olisi jos saisi kamerat laitoksiin:
jolloin yli puolet näistä "kutsumusammatissa" olevista lyhytpinnaisista työntekijöistä irtisanottaisiin välittömästi, jos Pääministeriltä vain sataisiin lupa. Se on helppo työpaikoilla siirtää oma saamattomuus esim. kuolemantuottamus vanhuksen omaan piikkiin. No niitä kuolee muutenkin, niin mitä nyt yks siellä ja toinen tuolla. Kunnanjohtajat hieroo käsiään kun tuli taas säästöä, kun päästiin muutamasta rasitteesta taas eroon.
provoa, ei voi muuta sanoa.
tsorkkendal - ei ole provoa vaan totisinta totta.
mikäs hemmo se täällä erottelee hoitajia, ja heittää kehiin vielä kuolemantuottamuksetkin.Ja vielä pääministerin luvalla.Hei, ei tää oo mikään friikkishow.Mut jos kicksejä saat kaikesta pervosta, tule ihmeessä kameroines meille.Ja soitetaan sit Vanhaselle.
Oot pimee.
vaikea sanoa, kuka on pimee ja kuka ei / hoitajille ainakin täytyisi osoittaa etteivät ole mitään Florence Nightingaleja - vaan irvikuvia siitä....todella.
Missä maailmassa mahdat elää? Ei nykymaailmassa enää kuljeta valkoiset hilkat päässä ja pyyhitä sodassa loukkaantuneiden kasvoja.nykypäivän hoitotyö on raakaa työtä siinä missä moni muukin työ nykyään.Yleistätkin kauheasti, KAIKKI sairaanhoitajat ovat hirveitä tms.Varmaan joka ammattikunnassa on omat mustat lampaansa.Esim meillä töissä aamuvuorossa mitoitus on 1 hoitaja 13 potilasta kohden.Olematta siis vähääkään sadisti joudun sanomaan monella potilaalle aamulla, että kohta tullaan.Se on kuule meillä kaikista käytetyin lause.Ja se "kohta" voi olla mitä vaan kymmenestä minuutista tuntiin-RIIPPUEN MITÄ SILLÄ HETKELLÄ HOIDETTAVA TARVITSEE:että älä nyt viitsi, kun et varmaan päivääkään ole hoitoalalla töissä ollut- joskin mielelläni sinut töihin ottaisin, kun lisäkäsiä tarvittais.ja olethan empaattisempi kuin me kaikki hoitajat..
itse asiassa olen tehnyt hoitotyötä yli 15 vuotta.
ja mitä empaattisuuteen tulee niin yhdellekään hoidettavistani en ole koskaan tiuskinut, en ollut ylimielinen, en ole omaisille ole ollut inhottava, aina olen auttanut kun joku on pyytänyt, vienyt vessaan miel kuin antanut jonkun ihmisparan maata pissassa jne jne
olen myös OIKEASTI huolehtinut, että jokainen on saanut syödäkseen - nekin, jotka eivät siihen itse kykene.
olen usein iltavuoron loputtua ja odottelessani bussia, istunut jonkun ahdistuneen vanhuksen vierellä, pitänyt kädestä ja antanut hänen puhua tai tilanteesta riippuen - vain ollut LÄSNÄ.
en ole koskaan kohdannut yhtäkään hankalaa asiakasta,kaikkien kanssa olen puhumalla selvinnyt.
olen hoitanut dementikkoja jotka saattoivat riisuunuta 4-5 kertaa työvuoron aikana - hiljaa ja huomaamattomasti olen heitä taluttanut takaisin huoneeseensa ja pukenut.
olen nähnyt myös paljon ikävää " hoitamista" nuorempien hoitajien toimesta - kun näin on koulussa opetettu - ok - koulutus on hyvä mutta myös ihan tavallinen inhimillisyys - läheisyys - että kuuntelee ja välittää aidosti ettei ole vain ohikiiruhtava tärkeä hoitaja.
joten äläpä tule äitiäs neuvomaan.
vielä kerran vastaan ja sitten antaa olla, kun tuntuu, ettei tämä johda mihinkään.selvisi sekin, että sinä kannat kutreillasi pyhimyksen kruunua, olet täydellinen Florence ja katsot, että muut ovat sinua huonompia kaikin tavoin.Koet kuitenkin, että panostasi työyhteisössä ei arvosteta, joten purat pahaa oloasi täällä sortamalla näitä kaikkia kasvottomia hoitajia, jotka sivuilla käyvät.
minä olen perushoitaja ja sairaanhoitaja, työvuosia on kertynyt vasta runsaat kaksitoista.Vuodesta 94 olen tehnyt sijaisuuksia eri terveydenhuollon yksiköissä, viimeiset kuusi vuotta palvelutalossa vakitusena.Olen tavannut monia opiskelijoita, tehnyt töitä lukuisten eri kollegojen kanssa, auttanut lukemattomia sukkaita ja tehnyt yhteistyötä omaisten kanssa.sinä saat tekstilläsi kuulostamaan, että ainoana työyhteisössäsi kuivitat, peset,viet vessaan....herranjumala, äiti Teresa, Kaatuuko talo, kun olet vapaalla?tuskin.Meillä on hyvä ja toimiva henkilökunta, asukkaittemme etu menee aina kaiken edelle.Jos esim.työvuorosta puuttuu väkeä, jäljelläolevat tekevät pitempää päivää ja vapaapäiviltä soitetaan väkeä auttamaan.KETÄÄN ei jätetä hoitamatta.ja meillä ei kuljeta nokka pystyssä.Tottakai meilläkin purnataan, sijaisten vähyys ja ajan puute aiheuttavat närää, tuleva kesä on ongelma, kun lomat eivät pyöri sijaisten vähyyden vuoksi.Sinun mielestäsi lomat eivät varmaan edes kuulu hoitotyöntekijöille.Nuoret opiskelijat eivät ole kiinnostuneita vanhustyöstä, haluavat ensihoitoon tai lapsiin.Hyvä sekin, mutta auttavat kädet alkavat loppua.Meillä hoitajat ja muu hoitohenkilökunta ovat hienoa väkeä, joskin armottaman väsynyttä.70% lähestyy eläkeikää, omakin askel alkaa jo painaa, osa asukkaista nuorempia kuin hoitajat.silti jaksetaan.Johtoporras kuittaa lisäväkipyyntömme lauseella" tehkää vain välttämätön"- eihän tässä muuta ole kerennyt tekemäänkään.Joskus, kun ei ole sairaslomia, ei yllättäviä sairaskohtauksia, puhelimet eivät soi ja tietokoneelle ei tarvitse mennä tekemään mitään, asukkaitten kanssa ehtii jopa muutamia sanoja vaihtamaan.Voin hyvin tunnustaa, että olen vajavainen- en varmasti kunnolla pysty huolehtimaan asukkaitteni kaikista psykofyysisistä tarpeista-mutta yritän,joka työvuoroni menen ja koko ajan teen työtä.Ruokatunti kestää sen, mitä voi.Tänne kirjoittelun sijasta ota asia puheeksi omassa työyhteisössäsi.Minä lähden töihin.Hyvää kevään jatkoa.
Voi, että sinua nyt kismittää.
Kuka on sanonut,että olen pyhimys?
Teen vain työtäni,
jota rakastan.
En koe negatiivisena asiakkaita sen paremmin kuin omaisiakaan - mutta kirjoitukseni sai sinut noin vihaiseksi - hyvä hyvä, ehkä ajattelet vanhuksia kun olet töissä vähän toisin??