miksei kaksi (muka) aikuista ihmistä saa sen vertaa aikaiseksi, että tutustuisi toisiinsa. Kiinnostuksensa toista kohtaan on osannut ainakin jotenkin ilmaista ja on saanut sille vastakaikuakin, mutta silti koskaan ei olla tervehdystä kummempaa osattu toisillemme sanoa. Vaan eipä niitä tilaisuuksiakaan ole hirveästi ollut.
Miksi sitä pitää ihastua johonkin sellaiseen henkilöön, jota ei tunne ja josta ei tiedä edes nimeä ja jota ei koskaan kohtaa kadulla niin että voisi vaihtaa muutaman sanan? Miksi tällaisen ihastuksen takia menettää yöunensa ja keskittymiskykynsä oikeisiin töihin? Miksi tällaista ihastusta joutuu ajattelemaan 24/7 vaikkei häntä tunnekkaan? Miksei ihastustansa pysty unohtamaan kuukausienkaan/vuosienkaan jälkeen vaikkei asia mihinkään etene?
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tämän piinan tarkoitusta en pysty tajuamaan.
Tällaisia ajatuksia tänä sunnuntaiaamuna. Huomenta vain kaikille ja mukavaa päivän jatkoa :)
Miksi sitä pitää ihastua johonkin sellaiseen henkilöön, jota ei tunne ja josta ei tiedä edes nimeä ja jota ei koskaan kohtaa kadulla niin että voisi vaihtaa muutaman sanan? Miksi tällaisen ihastuksen takia menettää yöunensa ja keskittymiskykynsä oikeisiin töihin? Miksi tällaista ihastusta joutuu ajattelemaan 24/7 vaikkei häntä tunnekkaan? Miksei ihastustansa pysty unohtamaan kuukausienkaan/vuosienkaan jälkeen vaikkei asia mihinkään etene?
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tämän piinan tarkoitusta en pysty tajuamaan.
Tällaisia ajatuksia tänä sunnuntaiaamuna. Huomenta vain kaikille ja mukavaa päivän jatkoa :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
moni muukaan..
Oma tilanteeni kuullostaa vähän samanlaiselta ja tunnen itseni tosi typeräksi. Me ollaan tervehdysten lisäksi muutama kerta vaihdettu muutama sana, mutta aina niin kiireesti. Miksei voi jutella rauhallisesti? Olen ajatellut, ettei auta kuin yrittää jatkaa edes sitä muutaman sanan vaihtoa ja odottaa hetkeä että tapaamme paremmassa paikassa.