NAISPAPPIEN SYRJINNÄLLÄ ON MONIA MUOTOJA
Yli 150 naispappia vastasi Naisasialiitto Unionin kyselyyn
Naisasialiitto Unionissa kartoitettiin keväällä kirkon piirissä toimivien
naisten työskentelyolosuhteita. Unionista lähetettiin kysely seurakuntien
palveluksessa oleville naispuolisille papeille ympäri Suomen.
Kyselyn tulokset olivat monin tavoin ristiriitaisia. Yhtäältä monet
vastaajat korostivat tasa-arvon olevan kunnossa omassa seurakunnassaan.
Toisaalta kyselyssä paljastui, että naispuolisia pappeja syrjitään edelleen
monin tavoin: Joissain seurakunnissa käytetään vieläkin
työvuorolistoittelua, jossa naispuoliset työntekijät joutuvat väistymään.
Raskaana olevia pappeja on kielletty osallistumasta alttaritoimituksiin.
Naisten on myös vaikea saada vakituisia virkoja ja edetä urallaan.
Pääsemistä kirkkoherraksi tai piispaksi pidettiin vaikeana.
Osa vastaajista myös kertoi tasa-arvoisista työyhteisöistä ja hyvästä
työilmapiiristä. Tämä osoittaa, että Suomessa toimii monia esimerkillisiä
seurakuntia, joissa miehet ja naiset työskentelevät yhdessä sujuvasti ja
tasavertaisina. Miksi ongelmaseurakunnat eivät pyri ottamaan näistä
seurakunnista esimerkkiä?
Kyselyn vastauksista näkyy selvästi, että naispappien erimuotoinen syrjintä
ei rajoitu vain yksittäisiin seurakuntiin. Syrjinnän eri asteet uralla
etenemisen vaikeuksista seksuaaliseen häirintään kertovat syvällä olevista
ongelmista seurakuntien ruohonjuuritason työkulttuureissa.
Näyttääkin siltä, että seurakunnat ovat jakautuneet sen mukaan, kuinka hyviä
työpaikkoja ne ovat naispuolisille työntekijöille. Monissa seurakunnissa ei
systemaattisesti nosteta tasa-arvoasioita esille, eikä niiden eteen tehdä
pitkäjänteistä työtä. Siten seurakuntien tasa-arvoisuus tuntuu
valitettavasti olevan enemmän kiinni yksittäisistä henkilöistä kuin
johdonmukaisesta tasa-arvotyöstä.
Seurakuntien tasa-arvo-ongelmiin ei ole kyetty puuttumaan kirkon sisäisillä
ohjeilla. Kysely paljastaa, että esimerkiksi vuoden 2006 piispainkokouksen
ohjeistus, jonka mukaan työvuorolistoja ei saa järjestellä sukupuolen
perusteella, ei ole täysin toiminut.
Naisasialiitto Unioni vaatii, että tasa-arvolaki ulotetaan kaikilta osin
koskemaan myös evankelis-luterilaista kirkkoa. Tasa-arvolain 2 §:stä on
poistettava soveltamisalan rajoitus, ettei laki koske evankelis-luterilaisen
kirkon uskonnonharjoitukseen liittyvää toimintaa. Rajoitus menetti joka
tapauksessa oikeutuksensa samalla, kun naispappeus sallittiin
evankelis-luterilaisessa kirkossa.
On kestämätön tilanne, että tasa-arvolain säädökset ja velvoitteet eivät
lain kirjaimen mukaan koske kirkon keskeisintä toimintaa, uskonnon
harjoittamista. Kirkko on valtion suojeluksessa ja nauttii
veronkanto-oikeudesta. Siten kirkon työntekijöihin kohdistuvasta
sukupuolisesta syrjinnästä on oltava samat seuraukset kuin syrjinnästä
muissakin työpaikoissa.
Kirkon on myös ryhdyttävä aktiivisesti kehittämään omia toimintatapojaan
tasa-arvon edistämiseksi ja huolehdittava siitä, että tasa-arvotyötä
harjoitetaan kaikissa seurakunnissa. Ensimmäisten toimenpiteiden joukossa
kirkon on uudistettava virkanimityskäytäntöjään. Niiden tulee edistää
naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin ja suoda
yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen, kuten tasa-arvolain 6 §:n 2
momentin 2. kohdassa edellytetään.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Veronika Honkasalo, puh 040 555 9409
Yli 150 naispappia vastasi Naisasialiitto Unionin kyselyyn
Naisasialiitto Unionissa kartoitettiin keväällä kirkon piirissä toimivien
naisten työskentelyolosuhteita. Unionista lähetettiin kysely seurakuntien
palveluksessa oleville naispuolisille papeille ympäri Suomen.
Kyselyn tulokset olivat monin tavoin ristiriitaisia. Yhtäältä monet
vastaajat korostivat tasa-arvon olevan kunnossa omassa seurakunnassaan.
Toisaalta kyselyssä paljastui, että naispuolisia pappeja syrjitään edelleen
monin tavoin: Joissain seurakunnissa käytetään vieläkin
työvuorolistoittelua, jossa naispuoliset työntekijät joutuvat väistymään.
Raskaana olevia pappeja on kielletty osallistumasta alttaritoimituksiin.
Naisten on myös vaikea saada vakituisia virkoja ja edetä urallaan.
Pääsemistä kirkkoherraksi tai piispaksi pidettiin vaikeana.
Osa vastaajista myös kertoi tasa-arvoisista työyhteisöistä ja hyvästä
työilmapiiristä. Tämä osoittaa, että Suomessa toimii monia esimerkillisiä
seurakuntia, joissa miehet ja naiset työskentelevät yhdessä sujuvasti ja
tasavertaisina. Miksi ongelmaseurakunnat eivät pyri ottamaan näistä
seurakunnista esimerkkiä?
Kyselyn vastauksista näkyy selvästi, että naispappien erimuotoinen syrjintä
ei rajoitu vain yksittäisiin seurakuntiin. Syrjinnän eri asteet uralla
etenemisen vaikeuksista seksuaaliseen häirintään kertovat syvällä olevista
ongelmista seurakuntien ruohonjuuritason työkulttuureissa.
Näyttääkin siltä, että seurakunnat ovat jakautuneet sen mukaan, kuinka hyviä
työpaikkoja ne ovat naispuolisille työntekijöille. Monissa seurakunnissa ei
systemaattisesti nosteta tasa-arvoasioita esille, eikä niiden eteen tehdä
pitkäjänteistä työtä. Siten seurakuntien tasa-arvoisuus tuntuu
valitettavasti olevan enemmän kiinni yksittäisistä henkilöistä kuin
johdonmukaisesta tasa-arvotyöstä.
Seurakuntien tasa-arvo-ongelmiin ei ole kyetty puuttumaan kirkon sisäisillä
ohjeilla. Kysely paljastaa, että esimerkiksi vuoden 2006 piispainkokouksen
ohjeistus, jonka mukaan työvuorolistoja ei saa järjestellä sukupuolen
perusteella, ei ole täysin toiminut.
Naisasialiitto Unioni vaatii, että tasa-arvolaki ulotetaan kaikilta osin
koskemaan myös evankelis-luterilaista kirkkoa. Tasa-arvolain 2 §:stä on
poistettava soveltamisalan rajoitus, ettei laki koske evankelis-luterilaisen
kirkon uskonnonharjoitukseen liittyvää toimintaa. Rajoitus menetti joka
tapauksessa oikeutuksensa samalla, kun naispappeus sallittiin
evankelis-luterilaisessa kirkossa.
On kestämätön tilanne, että tasa-arvolain säädökset ja velvoitteet eivät
lain kirjaimen mukaan koske kirkon keskeisintä toimintaa, uskonnon
harjoittamista. Kirkko on valtion suojeluksessa ja nauttii
veronkanto-oikeudesta. Siten kirkon työntekijöihin kohdistuvasta
sukupuolisesta syrjinnästä on oltava samat seuraukset kuin syrjinnästä
muissakin työpaikoissa.
Kirkon on myös ryhdyttävä aktiivisesti kehittämään omia toimintatapojaan
tasa-arvon edistämiseksi ja huolehdittava siitä, että tasa-arvotyötä
harjoitetaan kaikissa seurakunnissa. Ensimmäisten toimenpiteiden joukossa
kirkon on uudistettava virkanimityskäytäntöjään. Niiden tulee edistää
naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin ja suoda
yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen, kuten tasa-arvolain 6 §:n 2
momentin 2. kohdassa edellytetään.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Veronika Honkasalo, puh 040 555 9409
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilman naisten tietämättömyyttä ja taikauskoisuutta kristinuskon taru olisi loppunut aikapäiviä sitten, mutta akat uskovat saarnaajien valeita ja kasvattavat mukulansakin tyhmiksi taikauskoisiksi kristityiksi.
Naisten syrjintä kirkossa saattaa tulla kalliiksi. Se maksanut selvää rahaa Suomen lutrilaiselle evankeliumiyhdistykselle (SLEY). Se on körttiläisten SRK:ta vastaava yhdistys, jolle moni ev.lut. seurakunta myöntää avustuksia.
Helsingin seurakuntayhtymä on vetänyt oman avustuksensa eli 30 000 euroa pois SLEY:ltä sen naisia syrjivän näkemyksen tähden.
Hgin seurakunnat eivät ole tukemassa järjestöä joka sortaa naisia eikä suostu noudattamaan maan lakia.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1914&Itemid=38
Antaakohan joku seurakuntayhtymä avustuksia SRK:lle? Se kun on niin kirkko- ja naispappeusmyönteinen keskusjärjestö.
http://www.nam.fi/uploads/tabu/tabu22007.pdf