kaikesta

Mitä nainen tuntee sinua kohtaan? Kannattaa ottaa aina selvää että tiedät sitten oikeasti missä mennään. Saattaa tulla hyvinkin positiivinen yllätys!

mutta arkirealismi on kuitenkin sitä, mikä on tässä ja nyt. Lopeta sinäkin turha unelmointi ja mieti, mitä sinä voit tehdä omalle elämällesi. Minä ainakin aijon menestyä huolimatta siitä, onko hän kuvioissa vai ei. Jos en kelpaa tällaisena, niin se on voi voi. Minä olen enemmän toiminnan ihminen ja hänellä on kaikki asiat ihan hyvin. Mihin hän enää minua tarvitsisi? Ei mihinkään.

rakastan sinua.

Tuskin vain olet hän. Hän tietää, etten tässä elämäntilanteessa pysty etsimään ketään enkä varsinkaan olemaan kenenkään kanssa.

koska en pysty siihen. Liian paljon on tapahtunut liian satuttavia asioita. Huonot kokemukset tekevät hauraaksi ja epäluuloiseksi. Haaveiluun en edes kykene. Ehkä tää menis tonne särkyneitten sydänten palstalle nyt mielummin.

Turha trippi ei tämä ollutkaan. ulkopuoliselle se ei kerro aivan kaikkea. Pitkään yksin elleenä myös töissä ehkä vähän liikaakin, tämä oli hyvä foorumi aivan yleisellä tasola saada vaihtaa mielipiteitä kiikaroida uusiin suuntiin, mutta niinkuin lemmy sanoi ei se että saa kiinni, vaan se sitä ennen, olisko tiedon hakemisen manian välillä jokin yhteys. no ainakin se ne jotka tekee paljon ne tekee paljon. virheitä nyr vaan vähemmän kuin eilen hoppas. hyvät kesät sos vaikka käytössäni on muutama 21 tuuman näyttö niin tämänkin naputtelen pikku näytöltä. huomasin .

ja sanotusta huolimatta olet ihminen, joka on merkinnyt minulle enemmän kuin kukaan toinen ja jonka muistan lopun elämääni sellaisena kuin sinuun ihastuin. En tunne sinua enkä tiedä missä olet, mutta niin on ehkä parasta kaikille. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, ennen kaikkea onnea ja rakkautta.

Ehkä joskus? Kuka tietää mitä vielä...

Ajan kuluessa sitä vasta huomaa omatkin virheensä, minäkin toivon, että asiat olisivat menneet toisin. En minäkään tunne sinua, mutta tunsin yhteyden välillämme. Kaipaan sinua ja toivon, että kohtaamme pian.

...ja tulee aina olemaan lähellä minua, vaikka kaukana onkin. En jaksa laittaa "pistettä" ja miksi pitäisikään. Tämä on asia, jota ei pysty järjellä ratkaisemaan muuten toinen meistä olisi sen jo tehnyt.

Mua ärsyttää kun puhutaan kuin tänään olis se elämän viimeinen päivä. Elämäni näyttää aika pitkältä, toivottavasti siitä sellainen tuleekin. En tiedä mitä tapahtuu huomenna, ylihuomenna tai kymmenen vuoden päästä. Olen todennut, etteivät kaikki ihmissuhteet kestä elinikää, vaikka kuinka yrittäis. Siksi on turha puhua lopullisista päätöksistä. Elämä on arvaamatonta. Joku menee naimisiin, toinen eroaa, kolmas kuolee jne.

Kumppanin etsiminen... Siinä on mukavaa pieni väljyys. Melkoista suorittamista elämä olis, jos pitäis edetä "vanhan kaavan" mukaan. Ensin koulutus, sitten seurustelukumppani, hyvä vakityö, omakotitalo, pari lasta, koira, citymaasturi... Ehkä ne joillekin turvaa tuo ja ennenkaikkea tarkoituksen elämälle, mutta toisia ne voi ahdistaa.

Toivon, ap, että sinä kuitenkin löydät itsellesi sen oikean kumppanin. Mutta höllää välillä kravattia, itse etsin tällä hetkellä sopivia kumppareita.

minä kaikesta huolimatta välitän sinusta todella paljon. Silloin joskus vaan ei ollut oikea hetki ja paikka viedä asioita eteenpäin. Ehkäpä vielä jossain kohtaamme ja löydämme toisemme...