olen pohtinut monta vuotta perheen perustamista, miten jaksan epin kanssa ja miten mahdollinen raskaus sujuisi. Saisinko terveen lapsen? Miten jaksan jos vauva valvottaa jne. (mietin usein, että jos kaikki menee päin puuta.. kohtauksia raskauden aikana.. lapsen synyttyä.. mitä teen jos kohtaus tulee päälle, mihin laitan vauvani..
jne.
Nämä PELOTTAA ja saa epätoivoon. Erikoislääkärillä ollaan käyty ja lapsen "hankkimislupa" on saatu.
En halua kuulla/ enkä kenenkään sukulaisen,ystävän,oman miehen.. ajattelevan jos kaikki ei menekkään putkeen..niin kannattiko tehdä lapsi jos sairastaa epiä.
On mulle anoppi kerran aikoinaan sanonutkin, että varmaan lapsen hankkiminen ei ole ehkä sinun terveytesi kannalta järkevää..
Mutta olen niin lapsirakas ja lähes jokainen nainen haluaa kokea äitinä olemisen olemisen. Niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
Naiset, äidit, isät jne. Kertokaa minulle omista raskausajoista,jaksamisesta vauvan hoidossa, kohtauksista,mitä teette jos kohtaus iskee, kun olette vauvan/kävelevän lapsen kanssa.
(tiedän, ettei tämä ole mikään vauvapalsta.. mutta te ootte epiäitejä, lapsen hankkimista miettiviä, lapsen isiä.. TE olette ainoita jotka voivat kertoa. ) OLen kiitollinen jokaisesta viestistä niin posiitivista kuin negatiivista.
jne.
Nämä PELOTTAA ja saa epätoivoon. Erikoislääkärillä ollaan käyty ja lapsen "hankkimislupa" on saatu.
En halua kuulla/ enkä kenenkään sukulaisen,ystävän,oman miehen.. ajattelevan jos kaikki ei menekkään putkeen..niin kannattiko tehdä lapsi jos sairastaa epiä.
On mulle anoppi kerran aikoinaan sanonutkin, että varmaan lapsen hankkiminen ei ole ehkä sinun terveytesi kannalta järkevää..
Mutta olen niin lapsirakas ja lähes jokainen nainen haluaa kokea äitinä olemisen olemisen. Niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
Naiset, äidit, isät jne. Kertokaa minulle omista raskausajoista,jaksamisesta vauvan hoidossa, kohtauksista,mitä teette jos kohtaus iskee, kun olette vauvan/kävelevän lapsen kanssa.
(tiedän, ettei tämä ole mikään vauvapalsta.. mutta te ootte epiäitejä, lapsen hankkimista miettiviä, lapsen isiä.. TE olette ainoita jotka voivat kertoa. ) OLen kiitollinen jokaisesta viestistä niin posiitivista kuin negatiivista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Epilepsia on kulkenut mukanani lapsesta asti, joten en oikeasta osaa kuvitella elämää ilman sitä. Sain ainoan lapseni 13 vuotta sitten ja olen todella kiitollinen, että uskalsin ryhtyä siihen puuhaan. Mitä nuorempana lapsen tekee, sitä paremmin jaksaa olla lapsen kanssa.
Ja mitä kohtauksiin tulee, ainakin minulle neurologi antoi ohjeeksi, että heti jos tulee edes 'auroja' kohtauksesta, laske lapsi vaikka maahan jos muuta paikkaa ei ole. Onnekseni odotusaika ja myöhemmin kotiäitiys meni ihan hyvin. Väsynyt olin tietysti ja isä joutui ottamaan yöheräämiset paljolti omalle kontolleen. Meillä oli niin, että kun lapsi meni päiväunille äiti meni myös. Imetin hyvin lyhyen ajan, koska en halunnut lapsen saavan lääkitystä äidinmaidon mukana.
Kun tänä päivänä katson reipasta ja iloista 13-vuotiasta koululaista, en kadu hetkeäkään ratkaisuani. Miten paljon tyhjemmäksi elämäni olisikaan jäänyt ilman häntä.
Jos olet luvan saanut ja lapsen haluat, niin mikä ettei? Toisaalta minä voin kirjoittaa vain omasta puolestani ja omista kokemuksistani, sinä itse tiedät tilanteesi parhaiten. Ja epäilyksiä omasta jaksamisesta ja kyvyistä on suurimmalla osalla ns.terveistä aikuisista.
Itsellä on myös usein ajatuksissa aihe. En ole saanut vielä lupaa lääkäriltä enkä ole kyllä kysynytkään. Aihe ei ole vielä niin ajankohtainen, mut silti paljon mielessä. Sairastuin 16-vuotiaana (nyt 26) ja silloin minulle sanottiin "jos joskus yrität saada lapsia niin ensiksi puhut neurologin kanssa, sitten gynegologin kanssa ja sitten miehesi kanssa". Tämähän on totta, mutta jäänyt niin mieleen ja kuvastaa mielestäni lapsiprojektin vaikeutta. Kuullosti myös masentavalta juuri diagnoosin saaneena nuorena. Minuakin pelottaa paljon kuinka tulisin pärjäämään lapsen kanssa. Olisko lapsi terve edes ja miten ihmeessä jaksaisin yövalvomiset ja silti olla kohtaukseton. Minulla ainakin valvominen ja syömättömyys laukaisee kohtaukset ja pelottaa ajatus, että olisi lapsi sylissä ja GM tulisi.
Tämähän ei varsinaisesti syysprinsessaa auttanut projektin aloittamisessa, mutta silti toivon, että ryhdyt siihen jos lupakin on saatu. Olen lukenut, että 90 % epivauvoista on terveitä ja raskautta seurataan hyvin tarkasti. Itse aion koittaa saada lapsen jos lupa irtoaa ja kun aika on parempi. Apua tulen kyllä tarvitsemaan paljon. Toivoisinkin, että kertoisit palstalla projektin mahdollisesta etenemisestä ja ajatuksistasi. Uskon, että en ole ainoa, jota aihe myös mietityttää. Paljon tsemppiä sinulle ja erityisesti jos päätät ryhtyä lapsentekoon.
lapsen "hankkimiseen,saamiseen ym"
mulla on kaks poikaa ja hyvin meni
kummakkin raskaus ajat ja "vauva aika"
ite heräsin yöt ja ekalla oli koliikki
ja kaikki meni ok
kolmatta vieläkin mietitään mutta
epi on muuttunut tässä elämän varrella
verrattuna nuoruus aikaan
tai järki kasvanut ja tieto lisääntynyt
nyt oli lehdessä että valpoaatti lapsilla
tulisi toisia epi lapsia enemmän ongelmia
koulussa mutta ei tuo ole meilläpäin
näkynyt hyvin näyttää pojalla menevän
se tutkimus oli tehty kuopiossa
ainahan niillä lääkkeillä on ongelmansa
mutta onhan muitakin lääkkeitä esim.burana
ym.ns.tavalliset lääkkeet.
nyt tuli mieleen että tais tulla yks kohtaus
että jouduin laittamaan lapsen maahan
ei iso mutta sellainen että lihakset nyki
mutta taju oli tallessa.
olin yksin kotona olihan se ekaks hirvittävää
mutta mulla on tullu niitä auroja
ne helpotti
ps.älä kuuntele niitä anoppeja ne höpöttää
muistan kun olin nuori ja innokkaana menin
kertomaan anopille että on epilepsia niin
vastaus oli: Nyt on parempi hakea sulle
niitä vaippoja
sen jälkeen olen katunut kun tuli sanottua
sairastavansa epilepsiaa.
mutta ei se onneksi suhdetta huonontanut
en tiennytkään että lääkäriltä
pitää saada lupa lapsen "hankkimiseen,
saamiseen"
viesteissä ja antakaa tulla lisää, mitä nyt mieleen tulee aiheista (tai aiheen sivusta).
Juulia ei lääkäriltä tarvitse kysyä lupaa. Oma neurologoni laittoi lähetteen naistenklikalle (mulla on siis muitakin diagnooseja, ikävä kyllä. esim. verenpainetauti. epini on lauennut aivoveritulpasta.. jne.)Oman mielenterveyteni vuoksi halusin varmistaa, kuinka terveellisitä on raskautua, vihreetä valoa näytti (ja minä onnen kukkuloilla!). Minua vaan seurataan tarkemmin.
En siis anna anoppini vaikuttaa päätökseeni.
Mies on suostuvan, mutta "aikataulusta" ei voi vielä luvata.. (niin nämä miehet, ei useillakaan iske vauvakuume).
Nyt pitää lähteä töihin-yök tonne sateeseen, vielä ku mennä pyörällä..onneksi ei ku n.3km.
Jatketaan aiheesta!
Lapset ovat suunnitteilla kunhan saan opintoni loppuun, eli reilun vuoden päästä. Pohdin aivan samoja kysymyksiä kuin sinä, Prinsessa. Eniten oikeastaan mietin lääkkeiden mahdollista vaikutusta sikiöön, haaveilen jopa voivani päästä lääkityksestä eroon ennen raskautta, tosin en tiedä, onko se millään tasolla mahdollista. Haaveilen kuitenkin. Jospa en saa tänä vuonna kohtauksia :) ?
Ilmeistä kuitenkin näyttää olevan, että seurata pitää tarkkaan, mutta mitään erityistä estettä ei lasten hankkimiselle kai ole. Itse rakastan lapsia, ja ajatus olla lapsia kokonaan hankkimatta/saamatta tuntuu liian kovalta palalta.
On varmaan hyvä etukäteen miettiä, mistä saa mahdollisesti apua, jos väsyy, mitä tekee, jos saa kohtaustuntemuksia ja on kotona yksin vauvan kanssa jne. Jonkinlaisen "turvaverkon" rakentaminen lienee järkevää. Me suomalaiset ehkä liian usein käperrymme omiin pieniin pesiimme ettemme "häiritsisi" muita. Olen itse asiassa huomannut, että nuo "muut" aika usen pitävät "häiritsemisestä" ja auttavat mielellään pyydettäessä.
Ei kannata pelkoja liikaa lietsoa, riskit kun tuntee, voi niitä lähestyä ja tehdä minkä voi.
Tsemiä meille kaikille tässä asiassa toivotan.
...olen suunnittelemassa mieheni kanssa lapsen hankintaa ja mietityttää myös lääkkeiden mahdollinen vaikutus sikiöön. Olen itseasiassa kahden vaiheilla juuri sen lääkkeiden lopetuksen ja jatkamisen välillä. Vielä kun lääkkeenä on paljon kuulemma ongelmia aiheuttanut Deprakine. Onko kellään kokemuksia raskauksista tän lääkkeen kanssa ja onko tullut "normaaleja" lapsia? Ja millaisia annoksia olette napsineet raskauden aikana?
Söin 1993 Deprakinea 300x3 ja raskauden ajaksi annostus nostettiin 300x5. Tosin kun vaihdoin neurologia, hän ihmetteli suureen ääneen, että miten joku voi määrätä Deprakinea lisääntymisiässä olevalle nuorelle naiselle ja vaihtoi lääkkeen oitis.
Lapsi syntyi joka tapauksessa aivan normaalina, eikä myöhemminkään ole ilmaantunut mitään mikä viittaisi lääkkeen vaikutukseen. Kaikki epämuodostumat kun eivät näy päällepäin, vaan niiden ilmaantumista täytyy odotella lapsen varttuessa. Onneksi ainakaan meillä ei ole mitään ilmaantunut.
Tosin täytyy myöntää, että odotusaika oli henkisesti niin raskas, etten ole toista hankkinut. Tämä yksi onkin sitten kallein aarteeni.
Deprakine lapsi ja mistään
epämuodostumista ei ole puhuttu mitään.
Mun on jo 12v. entä sulla ?
Ihan normaali tuo on hyvin energinen
ja vilkas ja täytyy olla harrastuksia,
että saa purettua tuon energisyytensä
pois.
Mulle ei muutoksia tehty kun
katsottiin että on parempi
kun kohtaukset pysyy poissa.
Eikä tehty raskauden jälkeenkään.
mikä on epämuodostuma joka
joka ei näy päällepäin ja
ilmaantuu myöhemmin
monestihan lääkettä nostetaan
viimeisen kolmaksen ajaksi
varsinkin lamictalia
sen pitoisuus laskee raskauden
aikana
Joo, vauvakuume on ollut kova ja mietityttänyt. Tilanne itselläsi siis hallussa, kun isäehdokas on siinä mukana ja jos lääkäri sanoo, että ei estettä, niin mikäs siinä. Tuskin ketään ihmistä, joka on ajattelevainen, ei mietitytä lapsen hankkiminen, oli terve tai sairas.
Tiedän, että terveilläkin on mennyt hermot lasten sattuessa itkemään ja ehkä tärkeintä on kuintenkin, että lapsi on haluttu perheeseen, sillä niin hirveesti on lapsia, jotka on syntynyt alkoholistiperheeseen ja vahingossa, johon kumpikaan vanhemmista ei sitä ole halunnut. Eiköhän lapsen kannalta te vanhempina ole aika ihanteellinen tuosta lähtökohdasta.
Onko lienee niin naisen onnellinen asema..? On meitä sinkkujakin enkä oikein jaksa uskoa, että epileptikkona sitä miestä on yhtään helpompi löytää. Sä oot sentään lisääntymiskelpoinen paljon pidempään kuin minä:) Mulla kello sanoo jo tik-tak.
juttuja tänne.. Monet naiset pohtivat samoja asioita ja äideiltä kokemuksia lisää..
Itse syön ´Lamictalia 125mg aamuin illoin - itse en kyllä voisi lopettaa epi-lääkkeiden syömistä. Kun välillä tulee kohtauksia lääkkeenkin kanssa. Huolestuttaa se, että lääkkeen pitoisuus voi laimeta raskautuessa - saanko silloin kohtauksia..
Onko muuten kenelläkään Folihaposta lisääntynyt kohtaukset - luin joistaín, että joillakin sen syöminen voi altistaa? Tämäkin tietty yks.kohtaista. Onko lääkkeen määrää lisätty raskauden alkaessa? on niin paljon kysymyksiä..
Itse jo oon miettinyt jo kaikenlaista, kun liikun vauvan (jota vielä ei ole..)mitä teen. Hankin lapselle valjaat
äidille. Jokainen kokee yksilöllisesti
raskausajan kuin myös sen jälkeisen
ajan. Useammin saat käydä äitiysneuvolassa
jossa pidetään hyvää huolta sinusta
ja sikiöstä sekä myös neurologi
huolehtii lääkityksestä.
Itselläni hieman heitteli nuo lääkitykset
ja raskauden aikana kohtauksiakin
tuli ja silti sain terveitä lapsia.
Viimeisen kolmannen kanssa oli
vaikeinta myös tuo synnytyksen
jälkeinen aika sillä sopivaa lääkitystä
ei löytynyt millään.
Silti kävimme puistossa ja kaupoilla
päivittäin vointini mukaan.
Kukaan ei käynyt auttamassa vaan itse
oli selviydyttävä.
Helppoa se ei ollut, mutta pakko
oli pärjätä ja jaksaa niin kyllä
sen kesti.
3v. poikamme opetettiin soittamaan
isälle töihin jos sain kesken
päivän kohtauksen.
Koskaan en ole lapsiamme pudottanut
tai saanut kohtausta niin,
että olisin ulkona työntänyt vaunuja.
Onni on ollut matkassa monet kerrat.
Eniten kohtaukset ovat tulleet niin,
että olen ollut kotona.
Rohkeasti vain suunittelmat toteen
ja elämä tuo tullessaan mitä tuo.
niin itsekkin olen miettinyt turvaverkkoa, tukea ja tarvittaessa apua antava. Se (varmaan) loisi turvallisuuden tunnetta - en olisi yksin pienen vauvan kanssa. Turvaverkko on vielä tarkemmin ajatellen lähes "pakollinen" epileptikko-äidille. Tarvitsemme riittävästi unta jaksaaksemme - jatkuvasti oleva suuri unenpuute - onn minulle ainakin turvallisuus riski!
Mutta se turvaverkon saaminen ei ehkä ole kaikkille niin itsestään selvyys. Ehkä oon pessimismitinen asian suhteen.. Itse haluaisin tietää jo mahdolliset henkilöt ketkä olisivat apuna ja turvana ennen kuin lasta vakavasti suunnitellaan.. "olisivat (hieman) lupautuneet" olla apuna jos tarvis. Itselläni esim. omaan äitiini on todella viileät välit - on ollut kaikenlaista vuosien varrella. Ei soitella eikä nähdä. Mummi asuu 500km päässä. Ja näin (monisairaana) uskallus kysyä ja kertoa mahdollisesta vauvan tulosta.. oisiko sinusta "turvaverkon jäseneksi" (no huono vertaus).
Käyn 2-vuorotyössä ja harrastan kaikenlaista - eli en koe itseäni "sairaaksi". Väsyn ehkä helpommin kuin moni muu.
Tässä teksitiä jo tällä erää riittävästi.
ps. tarkoitus olisi kerätä rohkeutta kysellä kyseisestä asiasta. Ehkei se olisi niin kauheaa kun kuvittelen..
apua saatavilla Lasten kotipalvelun
kautta jossa työntekijät tulevat
kotiin hoitamaan lasta sekä auttamaan
muutenkin arjessa.
Sinä aikana on hyvä nukkua ne
univelat pois.
Ota selvää onko teillä näitä
palveluita ja ne selviää
Sosiaalitoimiston kautta.
Kannattaa myös ystäviin tukeutua
ja pyytää heitä viemään vauvaa ulos
jolloin saat sitä omaa aikaa
ja voit levätä. Silloin on myös
levättävä eikä tehdä muuta.
Soita soittosi, kun olet siihen
valmis mutta suotta aikailet.
Tsemppiä !
Joo kaverini kertonut minulle palvelusta - ku sanoin kyseisestä asiasta. Ei vielä ole ihan ajankohtaista, mutta on hyvä tietää, mistä apua saa tarpeen vaatiessa. On kyl mahtavaa, kun täällä on monensortista ihmistä - joku aina tietää, osaa antaa neuvoa ja "kuunnella"-huolia,iloa ja murhetta. mukavaa on myös se, että täällä käydään melko vilkasta keskustelua eri aiheesta-ei kaikkilla palstoilla näin oo! ihanaa!
mielelläni missä osaan.
nyt on vain työ väsymys päällä ja
kaikkia en jaksa lukea.
Tosin en varmasti kaikkiin edes
osaa vastata =)
Kokemuksieni kautta vastailen ja
aina on mukavaa jos joku saa jotain
hyötyä niistä.