Onhan täällä näköjään muitakin, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Oksensin ensimmäisen kerran kahdeksan vuotta sitten ja tähän asti tilanne on ollut tavallaan "hallinnassa". En ahminut aikaisemmin ruokaa ylettömiä määriä, vaan oksensin normaalin syömisen jälkeen. Puolitoista vuotta sitten aloitin säännöllisen liikuntaharrastuksen ja siitä on tullut jo pakkomielle. Olen laihtunut kymmenen kiloa ja menkat ovat jääneet pois. Kun ahmimiskohtaus iskee, olen kuin eri ihminen. Tärkeintä ei ole ruoan maku, vaan se, että voi syödä mahdollisimman paljon, melkein mitä vain. Onneksi asun soluasunnossa, muuten oksentaisin varmasti paljon useammin. Oksensin taas eilen, on niin huono omatunto ja olo sen jälkeen. Olen yrittänyt puhua ystävilleni, mutta he eivät tunnu ottavan ongelmaa tarpeeksi vakavasti. Tarkkailen syömisiäni muuten todella tarkasti ja välillä saatan syödä pelkästään porkkanoita ja ananasta. Jätän sosiaaliset tapaamiset todella vähälle, mikään ei saa haitata liikuntaa. Olen yrittänyt saada ammattiapua, yleensä puhelimeen ei koskaan vastata kun sinne soittaa... Ulospäin olen maailman tarmokkain ihminen ja kaikki on mukamas todella hyvin. Ei pidä todellakaan paikkaansa. Haluaisin apua.
Vaikeaa...
että näin
1201
0Äänestä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän kuinka pahalta tuntuu, kun kertoo ongelmasta ja sitä ei oteta vakavasti. Siksi en ole kertonut itse nyt kenellekkään muulle, kuin koululääkärille ja terkalle. Ei oo kiva, kun ne kaikkein läheisimmät ihmiset ei usko, että on oikeasti hätä.
Kannattaa yrittää kertoa perheelle, jos vaan on mahdollista.