kun katsot joskus pitkään, joskus vain vilkuillen. Joskus et ole huomaavinaankaan.. oletko kenties ujo? Odotatko minulta aloitetta? Oletko itse ajatellut tehdä aloitteen? Jos olet, niin miten?
oletko ihastunut
minä
737143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Kyllä...olen ihastunut. Ja olen ujokin vielä kaiken lisäksi. Toivotonta. Odotan aloitetta, mutta yritän koko ajan kerätä rohkeutta, että voisin itse tehdä aloitteen, sujuvasti.
En ole vielä saanut kasaan tarpeeksi rohkeutta.=(
tuli vanhat muistot mieleen, eräs olisi voinut kirjoittaa mulle tuon about 7 vuotta sitten...
-Olen ujo.
-Odotan.
-En koska olen UJO.
-Ehkä sittenkin.. ai että miten 1.5% humalassa ensviikon lopulla..joo'o
Nussitaan nyt pilkkua kirjaimellisesti, 1.5%?? siis 11.5 promillea
..mutta tietsikassa ei ole promille merkkiä, jotvain prosentti saa luvan riittää. Kyllä pilkunnussijakin sen tajuaa. Vai tajuaako?
00/0
Kirjotin kyllä itekkin virheellisesti siis 15%
Haluan sinut! Olen niin ihastunut kuin vain pieni ihminen voi olla mutta en pysty tekemään aloitetta kaiken tapahtuneen jälkeen. Olet jotenkin niin tavoittamattomissa...
Toivoisin enemmän kuin mitään muuta että kiinnostuisit ja tekisit aloitteen, mutta alan vihdoinkin jo tajuamaan, ettei sitä koskaan tule.
ai sä olet huomannut...Ujo, tosiaankin. En aio tehdä mitään kun en tiedä miten enkä tiedä mitä ajattelet. Katsotko mua vain siksi että olet huomannut mun vilkuilevan? Aapuaah...epätoivoista.
En kestä ku sun ihanat siniset silmät kattoo mua!MIKSI?!? Oot sit huomannu et vilkuilen sua laittoman uein, mut miks katot takas? Ihmetteletsä miks kyylään, ootko yhtä hämillään ku mä, inhootko mua, voisitko oikeesti olla ihastunu kans? Kerro mulle! Kamalaa ku tuut käytäväs vastaan. En pysty kattoo sua, mut en voi olla kattomattakaan. Viimeks ku katoit mua samaa aikaa ku mä sua, hymyilit.MIKSI?!? Mitä mä teen? Mitä voin tehä? En uskalla edes ajatella. En jaksa olla ujo noiden silmien alla...
minäkin olen ihastunut. Montakin kertaa. Viimeisestä kunnon ihastumisesta on jo pari vuotta. Silloin nimittäin ihastuin niin voimakkasti, että saman tyypin perään haikailen vieläkin. Joitain tökeröitä "alotteita" olen yrittänyt, mutta homma ei ole edennyt suuntaan taikka toiseen. Pallon olen jättänyt nyt tuolle toiselle osapuolelle ja hänkin kyllä vaikutti kiinnostuneelta silloin joskus..
Toivottavasti kohtalo ottaa ohjat käsiinsä..
En ole koskaan ennen tuntenut nain voimakkaasti. Johtuukohan se siita etta seurassasi on niin hyva olla. Minun ei tarvitse esittaa mitaan, saat minut nauramaan ja hyvalle tuulelle. Kuitenkin samalla oloni on todella huono, koska tiedan etta sinulla on toinen. Miksi sitten katsot minuun niin pitkaan, luullen etten huomaa, tulet aina viereeni ja hymyilet sita ihanaa hymyasi?
Kun olit viela vapaa, en ollut kiinnostunut paljolti. Vanha suhteeni viela painoi mieltani. Mutta nyt kun olen paassyt siita yli, olet sina lyottaytynyt yhteen ystavani kanssa. Voi miksi olenkaan nain hidas!? Mita voisinkaan tehda?
Olen yrittanyt rohkaista itseni, ajatellen etta ehka sinakin vain et loyda oikeita sanoja kertoaksesi tunteistasi. Mutta mista saisin edes hetken yhteista aikaa? Tyttoystavasi, minun ystavani haarii ymparillasi kaiken aikaa. Tunnen olevani paha ihminen kun tunnen mita tunnen, mutta samlla iloinen kuullessani ettei teilla menekaan aina niin hyvin... Pikkupiru asuu sisallani ja se on saanut valini ystavaani kiristymaan.
Olen kuitenkin tehnyt paatokseni unohtaakseni sinut ja loman jalkeen emme enaa tapaa. En ole niin vahva, kuin haluaisin, enka kesta katsella hyvia hetkianne. Se sattuu, mutta ainakin nain toivon kipuni edes vahan hellittavan, vihdoinkin. Pyydan anteeksi jos todella tunnet minua kohtaan jotain, mutta minunkin on elettava eteenpain.
Olen ihastunut ja ujo, ja toivon sinun tekevän aloitteen. Olen kyllä ajatellut tehdä aloitteen, mutta nyt pallo on sulla. Tee se aloite, heitä pallo takaisin mulle tai mitä ikinä keksitkin, niin tee nyt kuitenkin jotain.
kyllä taidan olla. taidan olla ujokin mutta ei se ole ainoa syy miksi aloitteen tekeminen ei tunnu kovinkaan helpolta. ajattelin yrittää tutustua sinuun paremmin vähän kerrassaan. jos sinä tekisit jonkin aloitteen, olisin varmaan mielissäni vaikka ehkä yllättynyt.
...siitä ketä kyselee???
...joka kaipailee sua ihan sikana.
tiedän oletko se juuri sinä vai joku muu???Joku pieni vinkki!!!Pliis!...
Asun Helsingissä. Polttaako?
Joko sinä tai joku muu samalla nimimerkillä vastasi mun viestiini joitakin aikoja sitten ja toivoin että olisit ollut oikea henkilö. :|
Kirjoitit näin: "Molemmissa oli vikaa, mutta annetaanko me sen pilata välimme lopullisesti? Onhan tämä välillä jo tuntunutkin aika lopulliselta...mutta haluan olla ystäväsi.Mitä sinä haluat?Anteeksi jos olen sinua loukannut...olen todella pahoillani.Olet liian tärkeä minulle...älä sulje minua pois elämästäsi!"
Toivoisin NIIN paljon että olisit oikea henkilö. Mä todella haluaisin sopia kaiken ja haluan omalta osaltani pyytää anteeksi ihan naamat vastatustenkin, jos siihen vain tulisi tilaisuus.
olen ujo ja epävarma siitä mitä sinä tunnet minua kohtaan joten en tee aloitetta vaikka olenkin hulluna sinuun. toivon sinun tekevän jotain edes rohkaisevan minua jollain tavalla. olen useasti, mutta ei se enää taida onnistua ja syy on kokonaan minun ja sen pienen,mutta suuren väärinkäsityksen.
Mutta en ole ihastunut, vaan jopa rakastunut...
Mutta miten minä voisin rohkaista sinua? Miten sen tekisin ilman, että minun pitää koko ajan pelätä, että ahdistelen sinua?
Mitä sinä minun suhteeni pelkäät? Minun tunteitaniko vai sitä, että seurustelen? Mitä? Minusta tuntuu, että sinä löytäisit kenet vain, enkä jaksa uskoa, että voisit olla minusta kiinnostunut, mutta sinä varmasti tiedät, että kukaan ei voi olla haluamatta sinua, etkö tiedäkin?
Olisinkohan sinun arvoisesi..en tiedä. Mutta sen tiedän, että joka kerta, kun kohtaamme, maa allani tärisee ja sydän heittää kuperkeikkaa. Tunnetkohan sinäkin samoin ja jos edes vähän tunnet, miten voin rohkaista sinua?
Minä en tiedä tunteistasi tai vaikka aavistaisinkin, en kuuntele vaistojani koska seurustelet. Minun ajatuksissani seurustelevat välittävät vain kumppaneistaan eivätkä haluakaan, että heitä lähestytään. Sinun on siis kerättävä rohkeutesi ja lähestyttävä minua, jos haluat varmistuksen.
"Minusta tuntuu, että sinä löytäisit kenet vain, enkä jaksa uskoa, että voisit olla minusta kiinnostunut, mutta sinä varmasti tiedät, että kukaan ei voi olla haluamatta sinua, etkö tiedäkin?"
Hemmetin vaikea minunkaan on uskoa, että ihastukseni voisi olla minusta kiinnostunut, vaikka käyttäytyminen onkin samanlaista kuin alkuperäisessä viestissä esitetty. Tämmönen tavallinen tallaaja ei vaan voi uskoa, että hänenlaisensa nainen - unelmien nainen jota jokainen mies tavoittelee, mutta kukaan ei voi saada - voisi ikimaailmassa olla yksin minun. Sekoaa polla vähäpätöisemmistäkin ajatuksista. :)
... sinä voisit koskaan ahdistella minua. Tosi asiassa en oikein tiedä mitä pelkään. Minun pitäisi kai itse itseäni rohkaista, en vain ole saanut tehtyä mitään, kun live-tilanteessa menen aina lukkoon.
En todellakaan kuvittele itsestäni niin, että saisin kenet tahansa. Joka tapauksessa muilla ei ole väliä kuin sinulla...
...vielä oikein sinua ja kuitenkin minusta joskus tuntuu kuin olisimme tunteneet jo koko ikämme. Mistä tämä johtuu? Mikä minulla oikein on?
Sanoit, että menet live-tilanteessa lukkoon. Johtuuko se minusta? Teenkö jotain väärin? Minusta usein tuntuu, että sinulla ei ole minua kohtaan mitään tunteita, koska olet jollakin tavoin niin viileä ja etäinen. Mitä tunnet minua kohtaan?
Miten minä enää uskaltaisin lähestyä, kun olet minut jo kerran kieltänyt?
Vaikka samanlaisia tuntemuksia on itsellänikin ollut.
Tavallaan johtuu sinusta, koska olemuksesi saa minut sekaisin, vaikka ulkokuoreni voi joskus vaikuttaa viileältä. Ei ole kyse siitä, että tekisit jotain väärin. En tiedä, miksi juuri sille, jolle eniten haluaisi puhua tuntuu se olevan kaikkein vaikeinta...
Tunnen jotain, mitä on vaikea kuvata, mutta rakkaudeksi voisi kutsua.
Luin tuon ensimmäisen viestisi ja vasta nyt ymmärrän, mikä ero noiden kahden asian välillä on. Pelottavinta on se, että ehkä ensimmäisen kerran minäkin voisin sanoa rakastavani ja kuitenkaan minulla ei ole minkäänlaista varmuutta tulevaisuudesta.
Kerro, miten tästä edetään, sillä minäkin tunnen jotain, mitä on vaikea kuvata, mutta rakkaudeksi sitä voisi kutsua.
Oletteko koskaan ajatelleet, miten hyvin sopisitte yhteen? Mitä yhteistä teillä on? Mitä odotatte tulevaisuudelta? Uskotteko kohtaloon?
Tunnetteko oikeasti toisenne?
... on näinkin purkaa tuntojaan, mutta en uskalla vielä olla varma, että todella olisit se henkilö, jolle minun pitäisi nämä asiat kertoa. Millä perusteella minulle vastasit?
Ketä tarkoitat?
sinä vastaat minulle?
...millä perusteella vastasin. Ehkä tämä on säälittävää. En tiedä. Onhan se hyvin epätodennäköistä, että sinä olisit sinä, mutta jos vaikka edes hetken saisin uskoa niin.
Kaverini sanoi, että asiat tapahtuvat usein omalla painollaan ja jos ihmiset ovat tarkoitetut toisilleen, mikään ei voi estää heitä kohtaamasta toisiaan...he ajautuvat samoihin paikkoihin...
Ok, minä luovutan. En jaksa enää. En tahdo pettyä, sillä niinhän tässä väistämättä käy. Odotan viestiäsi, jota ei kuulu enkä pysty ajattelemaan enää mitään muuta.
Olen yrittänyt tulla sinua vastaan, mutta en enää tiedä, mitä voisin tehdä toisin...Haluaisin kuulla sinusta vielä tänään.
En tiedä oikein minäkään miksi vastasin, tilanne vain tuntui niin tutulta. Kertoisit ainakin, että mihin nimimerkkisi viittaa(?)
Puhelinnumerostasi en ole varma, onko minulla sitä nyt missään. Pitäisikö se minulla varmasti olla?
Miksi kysyt sellaista, minkä jo tiedät...Harmi, ehkä me emme siis todellakaan tunne toisiamme, sillä numeroni sinulla olisi pitänyt olla...
Ehkä meidän ei edes kannattaisi elätellä toiveita. Sinä vain vaikutit jotenkin niin tutulta...
Työniloa!
Voi herranjumala mitä vatvomista! Ei ole tosikaan! Onkohan... tiedäthän.... olisikohan.... ehkä....kai.... Ei ihme, että olette sinkkuja tai ihastuksen perään haikailu todella jää haikailuksi.
...anna vielä vinkki... ..punainen tukka, polttaako?... ...joo suomesta oon...
...lähtökohtanamme oli vain purkaa tuntoja. Käsittääkseni tämä lienee yksi näiden palstojen tarkoituskin. Samalla, kun lukee muiden tekstejä oppii ymmärtämään, miten muutkin kamppailevat samankaltaisissa ongelmissa.
Dialogisuus T:n ja minun välillä tuskin oli tarkoitettu totiseksi asioiden vatvomiseksi. Itse ajattelen, että annoimme vain miehelle ja naiselle äänen. Elämä on leikkiä eikä sitä kannata ottaa niin vakavasti. Ehkäpä monen meistä olisi syytä opetella tämä vatvomisenkin taito;)
Sitä se rakkaus teettää:) Mutta hei, ihan oikeesti, mikä on tod.näk., että just täällä tapais sen ihmisen jota rakastaa. Jos niin kävis niin halleluja ja naimisiin vain. Sen verran taikauskohöperö taitaa olla meikäläinenkin.
Miksi et muuten voisi ihan teroriassa kuvitella, miten voisimme edetä...tai miten haluaisit edetä ihastuksesi kanssa. Onhan se epätodennäköistä, että tuntisimme, mutta olisi kiva tietää, mitä ajattelet.
Oikeesti! Et oo ikinä tullu aatelleeks et tä sun unelma aattelis samalla tavalla susta? Et se ei oo tarpeeks hyvä sulle? Et sä oot unelma jota ei vaan voi saada. Luota vaistoos, ja typyn käyttäytyniseen.
... eikä minulla ole siihen oikeastaan mitään lisättävää.
Minä taidan olla ihan oikeasti rakastunut. Millainen se ihminen on, joka saa sinut sekaisin? Punainen tukka? Suomesta? ;)
Varmaankin haluaisin tavata kahden kesken jossakin, missä voisi rauhassa jutella. Jos aloite tulisi minulta, joutuisin tekemään sen todennäköisesti viestin kautta, koska kasvotusten se tuntuu niin toivottomalta.
Onko sinulla numeroani? Jos pyytäisin sinua soittamaan minulle numerottomasta, soittaisitko?
Toki voisit laittaa minulle viestin ihan omalla nimelläsikin...
Hassua, mutta toisaalta olisi kyllä helpotus, jos soittaisit ja toisaalta taas täytyy sanoa, että kamala pettymys, jos sinusta ei kuuluisikaan ja olisit soittanut sille oikealle ihastuksellesi:(
kieltämisellä?
...on toiveita kovin korkealle nostaa, koska todennäköisyys on todella niin pieni. Mutta voihan tässä tarkistaa kuitenkin, jos haluat: Suomesta on:), eteläisestä sellaisesta. Ja ei ole punaiset hiukset, vaan vaaleat.
Mihin se viittaa?
Se viittaa ihan vaan etunimeeni...
No niin...kamala pettymyshän se tuli...mutta ei mahda mitään:(
Ja nimeenhän tuo nimimerkkini siis viittasi. Hiuksia en saa vaaleiksi kuin värjäämällä enkä E-Suomeen mielelläni muuta;)
...että näin. Mutta hetken aikaa aloin jo uskoa siihen, mikä ei mitenkään olisi voinutkaan olla mahdollista. Säälittävää kai...
Hyvää jatkoa!
Nyt ongelma on vain enää, miten saan hänet, jota rakastan mielestäni. Joku sanoi, että se katoaa, kun rakastun johonkin toiseen. Mutta miten tällaista voi säädellä...
Joku kirjoitti, että ei ihme, jos tämä jää vain haikailuksi. Totta! Vaikea tietää toisen tunteita eikä sellaista voi oikein kysyäkään. Ei ainakaan tässä tilanteessa. Pitänee vain hyväksyä tämä kaveri-suhde.
ehkä vain sitä ettet ollut sillä hetkellä kiinnostunut kun tein aloitteen.
Sitäpä juuri...Vaikea toisaalta sanoa, kuka teki ja mitä, mutta silloin tilanne oli mikä oli, enkä tiedä oikeastaan olitko kiinnostunut vai et...
Mutta olihan hyvä kuitenkin saada varmistus, ettei ainakaan jäänyt mietityttämään. Vaikka hetken ehkä toivoi jo mahdottomia...
Hyvää jatkoa sinnekin ja toivottavasti... (noh tiedät kyllä mitä)
Otapa sinäkin härkää sarvista ja tee asian eteen jotakin:) Toivottavasti... :)
Olisi kiva kuulla, miten teillä etenee...
Huomaatte varmaa itsekkin, miten tuollainen "vihjailu", mitä harrastitte usean viestin ajan, herättää turhia toiveita ja kuvitelmia. Tietysti tänne saa kirjoittaa mitä haluaa, mutta pettymys seuraa yleensä sitä rajumpana, mitä kauemmin vihjailu jatkuu ja mitä suuremmiksi toiveet kerkeävät kasvaa.
Tätäkin palstaa lukee niin moni, että ei ole mitenkään mahdotonta, että juuri oikea henkilö lukisikin viestinne, mutta jättäisi epäselvyyden takia vastaamatta kokonaan!
... että ehkä tämä meni vähän liiankin pitkälle ja ehkä tälläinen pienikin toiveiden nostatus oli turhaa(?) Toisaalta oli jollain tavoin piristävää purkautua näinkin ja huomata, että muitakin on vastaavanlaisissa tilanteissa.
...kuuluu?
Tämä on tarkoitettu niille, jotka ovat ihastuneet johonkuhun, mutta eivät uskalla asialle mitään tehdä.
Huolimatta siitä, olitpa mies tai nainen, sinun kannattaa ottaa ohjat käsiisi ja tehdä se pelin avaus kun sitä aloitetta ei sieltä toiselta puolelta kuulu. Voihan olla, että vastapuoli ei edes ole huomannut sitä, että olet ihastunut!!
Mitä siinä voi loppujen lopuksi menettää jos tunteensa tunnustaa? Ei yhtään mitään. Kerranhan täällä vain eletään ja elämä on muutenkin lyhyt. Ei ole aikaa odottaa ikuisesti.
Ja olen varma, että toinen osapuoli, oli vastaus lähestymiseen mikä hyvänsä, ilahtuu suunnattomasti lähestymisestäsi. Voit lähestyä ihan vain kaverina, tai sitten kertoa suoraan tunteistasi.
Jotkut saattavat pelätä, että kohdehenkilö kertoo kaikille kavereillensa lähestymisestä ja sen takia pidättäytyvät aloitteen teosta. Kuka tämän viestin lukijoista todella raakkuisi kaikille saatuaan viestin ihmiseltä, joka on kiinnostunut? Tuskin kovin moni josko kukaan, arvaan minä. Itse esimerkiksi vastaisin kohteliaasti saatuani viestin, vaikka seurustelisinkin.
Aloitteen voi tehdä monella tavalla, eikä sen ole pakko tapahtua live-tilanteessa!
Se tuntuu niin yksinkertaiselta, mutta SILTI! Olen itse aivan otettu, kun joku osoittaa kiinnostuksensa minua kohtaan eikä tulisi mieleenkään alkaa kertoa siitä kaikille nauraen! Mutta hassua, että silti pelkää oman kiinnostuksen kohteen toimivan niin... Miten olisi parasta lähestyä, ei live-tilanteessa?
"Se tuntuu niin yksinkertaiselta, mutta SILTI! Olen itse aivan otettu, kun joku osoittaa kiinnostuksensa minua kohtaan eikä tulisi mieleenkään alkaa kertoa siitä kaikille nauraen!"
Niin, ei ole mitään järkeä pantata asiaa ja riuduttaa itseään epätoivossa!
"Miten olisi parasta lähestyä, ei live- tilanteessa?"
Varmaan ei-livetilanteista paras on tekstiviesti tai vielä parempi on ehkä e-maili, jossa saa selvitettyä asiaa tarkemmin. "Tiedätkö mut jne..."
Mutta mitä sinä haluat? Oletko kiinnostunut vai kummeksutko vaan minun käytöstäni? Miten reagoisit aloitteeseen? Voisitko kuvitella tekeväsi itse sen?
"Mutta mitä sinä haluat?"
-Minä haluan sinut =)
Huomasin, että katselit minua ja ajattelin, että tuskin noin hyvännäköinen ihminen minusta voisi olla kiinnostunut. (Joo turhaa vaatimattomuutta)
Tämä tapahtui eräässä tilaisuudessa melko kauan sitten. Myöhemminkin kohdattiin ohimennen ja ainakin jalat olivat vatkulia..
"Miten reagoisit aloitteeseen?"
-varmaan hyppäisin kattoon hämmästyksestä,ilosta ja onnesta.
"Voisitko kuvitella tekeväsi itse sen?"
-jotain olen jo tehnytkin.
Vaikka kevät vie mennessään, kaipaat kovasti henkilöä, jonka seura on nykyään harvinaista herkkua. Hän ei voi tilanteelle omasta mielestään oikein mitään, joten toisen osapuolen on aika ottaa ohjat. Yllätä tämä mieluinen muukalainen järjestämällä vaikka yksityiset illanistujaiset, ja kerro hänelle, miten tärkeänä pidät yhdessäoloanne. Juuri itsestäänselvyydet on joskus väännettävä rautalangasta.
ehdottomasti samaa mieltä horoskoopin kanssa ;)
Olenhan minä, mutta se on ohimenevää. Joten en jaksa tehdä asialle mitään=Þ
Ois nii ihanaa jos vois vaa kysyy ihastukseltaa, että tunteeko se samoin. Ja sitte vois peruu sen jos ei sais haluumaansa vastausta ja ihastuis ei muistais siit mitää=)
Kuulostaa upeelta! Mäki haluun! Vois mennä sanoo "tykkän susta KAUHEESTI(ainaki luulen niin)lähetsä ulos" Ilman et tarvis pelätä sitä vastausta. Ihmiset on ÄLYTTÖMÄN pelottavii...
http://www.koulukaverit.com ?
Tuolta löytyy lähes 300000 suomalaisen yhteystiedot! (siis mahdollisuus lähettää mailia)
Ottakaa ihmeessä yhteyttä, se kannattaa!
Itse laitoin eräälle entiselle ihastukselleni viestiä ihan viattomasti, että mitä kuuluu ja muistaako mut. (oltiin samalla luokalla.
Myöhemmin hän kertoi myös katselleen joskus minua "sillä silmällä", mutta silloin vaan ei alotetta tullut kummankaan puolelta. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä.
Millainen viesti kannattaisi lähettää ihastukselle?
Siis nyt ajattelin sähköpostia laittaa.
Ollaan oltu samassa koulussa ja ei tunneta mitenkään kovin hyvin toisiamme.
Kertokaa ehdotuksia!!!
kannatta ainakin selittää kuka olet ja mistä tunnette ellei tiedä jo sitä. tietysti että olet kiinnostunut ja kuinka kauan jo. kannattaa kysyä miten ihastuksesi suhtautuu asiaan/mitä mieltä sinusta ja teistä. jotain söpöö/hellyyttävää kantsii kans laitaa :)
Ja sit ehdota vaik suoraan tapaamista vaik kahville tai muuta. omaperäinen ehdotus on plussaa mutta ei liian omaperäinen.
Kyllä se siitä. ole vain omaitsesi. kirjoita vain se mitä haluaisit hänelle sanoa.
et kantsii vaan alottaa kirjoittamaan jotain ja sit ku ei enää tuu mitään katsoo teksti uudelleen läpi ja tehdä siitä tiivistelmä. :)
Nyt sitten olen siinä vaiheessa, jolloin olen jo pääsemässä sinusta eroon. En ajattele sinua. Ehkä et olisikaan ollut minulle se oikea enkä minä sinulle... Näin on ihan hyvä.
Paljon autoit, kun et reagoinut viesteihini. Kiitos siitä.