Laulaa sinisen meren aallot
öinen pimeys kätkee
kivettyneet kasvot
joihin sururyppy
jäänyt on silmäkulmaan
aamuruskon polttaessa taivaanrannan
suuren koivun alla
nuorielämä katsoo taivaalle
luottavaisin silmin
eikä huomaa
öisiä askeleita pitkospuilla
öinen pimeys kätkee
kivettyneet kasvot
joihin sururyppy
jäänyt on silmäkulmaan
aamuruskon polttaessa taivaanrannan
suuren koivun alla
nuorielämä katsoo taivaalle
luottavaisin silmin
eikä huomaa
öisiä askeleita pitkospuilla
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei pidä huomatakkaan!
Suruisa runo kun
katse kääntyy noihin
surunryppyihin..
Pirteämpää pvää,(toivon) K , sinne ! :)