koulussa?
Minkälainen ns.asema sinulla on ollut kouluaikoina?Olitko pidetty,neutraali,näkymätön,kiusattu vai mitä?
Itse muistan olleeni yleensä "reilu kaveri",pidetty höpöttäjä,vilkas ja keppostenkin keksijä. Parin parhaimman ystävän kanssa harjoiteltiin välituntisin tanssimaan tyttöjen isossa vessassa.n.13vuotiaana.Hyvin opinkin;D .En ollut kiusaaja enkä kiusattu.Muistan kyllä pahoja kiusaamisjuttuja muutamista koulukavereista.Vähäinen erilaisuuskin riitti siihen kuten nykyäänkin.
Pojat olivat vähän "lapsellisia"samanikäisenä,mutta ihan mukavia.Olin vähän kuin emonen.
Minkälainen ns.asema sinulla on ollut kouluaikoina?Olitko pidetty,neutraali,näkymätön,kiusattu vai mitä?
Itse muistan olleeni yleensä "reilu kaveri",pidetty höpöttäjä,vilkas ja keppostenkin keksijä. Parin parhaimman ystävän kanssa harjoiteltiin välituntisin tanssimaan tyttöjen isossa vessassa.n.13vuotiaana.Hyvin opinkin;D .En ollut kiusaaja enkä kiusattu.Muistan kyllä pahoja kiusaamisjuttuja muutamista koulukavereista.Vähäinen erilaisuuskin riitti siihen kuten nykyäänkin.
Pojat olivat vähän "lapsellisia"samanikäisenä,mutta ihan mukavia.Olin vähän kuin emonen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Koska olin ns. hikipinko, mutta sen jälkeen on pärjätty ihan hyvin.
Ajasta voisin kirjoittaa vaikka kirjan, oli se rankaa aikaa todella !!
Nainen 50
itsekin koulussa.Monia todella eteviä ja työteliäitä kiusattiin,kai kateudesta.
Itse pidin matalaa profiilia,tein töitä vain ns.vapaa-aineissa,joissa halusin "loistaa".Ainekirjoitus,taide-aineet,laulu ja musiikki.Muut olivat sitä väkisin vääntöä.Olin niitä,jotka eivät halunneet olla "hyviä koulussa".
Ihan hassua.Myöhemmin kyllä tulin järkiini;))
älykkäät oppilaat usein oli niitä kiusattuaja, myös hiljaiset ja eritavalla pukeutuneet joutu äkkiä luokkakavereiden hampaisiin. Lihavuus, silmälasit..ihan mitä vaan jos se yhdistyi arkaan olemukseen.
Ite olin sitä lintsaavaa tyyppiä joka viihty mielummin pelikentillä kun pulpetin takana, ei huvittanu paljon päntätä..oikeestaan kävin koulua vasta sen jälkeen kun virallinen kouluikä oli ohi.
Lakin sain monta vuotta myöhemmin kun muut, eipä paljon kouluaikana kiinnostanu:)
Taisivat kaikki olla aika "näkymättömiä". Tappelemassa käytiin koulun nurkan takana, etteivät opet nähneet. Ei sitä kiusaamisena pidetty. Yksi äiti kyllä sitten soitti opelle, nykyään olisin sitten kait koulukiusaaja. Edessä istui niin söpö lettipää, ettei sen hiuksia voinut olla hipelöimättä edes siinä iässä.
Oppikoulussa eka luokka meni "harmaudessa". Tokasta alkaen satuin lehtien otsikoihin urheilusuorituksilla. Olin aika hyvä matemaattisissa aineissa ja siitä alkoi "koulukiusaaminen" minua kohtaan. Ennen tunnin alkua oli luokan tyttölauma ympärillä kyselemässä, miten tämä yhtälö ratkaistaan. Ikäänkuin eivät olisi itsekin tienneet ja tunneilla tuli opettajalta salaa kädestä käteen nyrkkipostina lappusia kysymyksistä sydämenkuviin.
Ei kovin pahaa lajia tuollainen kiusaaminen, vaikka en niiden tyttöjen päälle mitään ymmärtänyt. Vasta kun yksi sitten hinasi kädestä pitäen koulun taakse ja moiskautti kunnon kielipusun. Sitten aloin katselemaan, miten kenelläkin nuo naiselliset muodot alkavat kehittyä.
Hauskaa aikaa tuo kouluaika. Naureskellen ja ilolla muistelen.
ekaluokalla kiusattuna opettajan puolelta, kaamee akka joka iski silmänsä minuun heti eka päivästä lähtien. Sellasta henkistä kiusaamista tuskin enää voi opettajan puolelta olla, nykyään ope sais varmaan kenkää jos kohtelis oppilaitaan niin kun mua kohdeltiin.
Kostin sen kiusaamalla muita, mutta jo tokalla luokalla aloin puolustaa kiusattuja ja sitten taas olin kiusaajien hampaissa.
Muutaman kerran turpiini saanu kun uskalsin nousta kiusaajien jengiä vastaan..hmm.. se kasvatti sisua, en kadu sitä vaihetta yhtään:))
Yläluokilla olin suutaansoittava kohtalaisen suosittu tyyppi joka teki kaikkee hullua ihan yllyttämättä, eikä pelänny opeja eikä ketään muitakaan.
Olin hyvä urheilija ja yleensäkin sellaset pärjää koulumaailmassa kavereiden kanssa hyvin.
Joskus mietin sen ekaluokan open motiiveja...mun pärstäkertoimeni ei vaan vissiin miellyttäny kyseistä madamea:))
kaikki toisemme, ei oikein pitkälle se kiusaaminen päässyt kehittymään. Meilläpäin oli pari kiusaajana tunnettua poikaa, jotka koulun jälkeen mielellään tönivät ja hakkasivat pienempiään ja tyttöjä, mutta minulla oli onneksi isoveli, jonka nimi vain piti mainita...Pari kertaa sain kyllä minäkin lumipesuja tai silmän mustaksi. En muista henkistä kiusaamista olleen. Kaikilla oli vähän samantyyppinen tausta, vähävaraisia maaseudun lapsia oltiin.
Ýksi pirullinen ala-asteen opettaja kyllä siihen aikaan oli, onneksi ei montaa vuotta tarvinnut kärsiä, kun lähdin nelosen jälkeen oppikouluun.
Oppikoulussa olin enemmänkin suosittujen listalla. Sain hymytyttöpatsaan, jossa valitsijina olivat sekä oppilaat että opettajat. Oppilaiden "arvostus" painoi tietysti enemmän. Minusta tuntuu, että silloin 60-luvulla oli selkeämpi rajaus "pinkoihin" ja "poppareihin". Urheilijat - jääkiekkoilijoita lukuunottamatta - eivät tainneet olla ainakaan tyttöjen suosiossa niinkuin nyt.
Tämän päivän nykynuori voi olla sekä suosittu että hyvä oppilas koulussa.
Itse en ole koskaan kiusannut ketään, äänekäs olen osannut olla ja joukon etunenässä toimimassa. Mielestäni en koskaan ole tehnyt kuitenkaan mitään pahaa, paitsi ehkä tunteja häirinnyt, mutta aina positiivisessa hengessä!
On muuten hyvä huomio, että monta kertaa ne oppikoulun tunnetut häiriköt ovat hyvin työelämässä menestyneitä! Ainakin sen aikainen koulusysteemi ei antanut paljon luovuudelle ja energian purkamiselle tilaa!
ollut jotenkin sivussa, jo pennusta.
Jostain syystä minua ei otettu ns. tyttöjen leikkeihin - ruutu-, ja tai naruhyppelyyn, enkä oikein tiedä miksi ei otettu. Minä en kyllä yleensä liittoutunut kenenkään tyttöporukan mukaan juoruamaan ja sipajamaan, oisiko se syrjiminen johtunut osittain siitäkin.
En kyllä kokenut, tai ottanut syrjimistäni mitenkään raskaasti, paiti kerran kun naisope oli nimitellyt minua poikatytöksi ompelijalleen, ja ompelijan tyttö suuttuessaan rääkyi sen minulle; silloin suutuin todella - ja sain jälki- istuntoa.
Tämä optettajani oli ollut idolini, hyvien historian- ja musiikin tuntien takia, - pettymykseni häneen oli tietenkin sitä suurempi.
Hävetti jälestäpäin se reaktioni, ja podin huonoa omaatuntua pitkään opettajan nimittelystäni.
Olin kiusattu, mutta en sitä aivan silloin 15-18v ymmärtänyt.
Pidin sen vain vähän homoiluna, kun poijaat tönivät.
Mutta nyt kun kiusaamisesta puhutaan aina, olen ajatellut asioita.
Olen jopa hieman ottanut selvää,
kyllä kiusaajallani menee paljon huonommin nyt kuin minulla.
Ei lopettanut kiusaamista kun koulu loppui,
vaan jatkoi sitä erikoista huumoriaan työpaikallaan ja
aina vaimojensakin kanssa.
... ensin kiusattiin minua ja sitten sain vahvempia
kavereita ja kiusaaja muuttui kiusatuksi. Ei kuitenkaan mitään kovin pahaa.
Myöhemmin tuli tehtyä kaikkea jäynää, mutta lähinnä
opettajille... esim. Piimää saappaisiin. Nyt sitten varmaan tuolee tuolta 70-palstalta opettaja ja sanoo: "viimmeinkin käry kävi!" :)))
Koulukiusaamista ei paljon tapahtunut.
Puhevikaiset kuten R ja S kirjaimissa kellä oli vaikeuksia.
He joutuivat jopa opettajan ivan kohteeksi.
Minusta erittäin ajattelematonta opettajalta,antoi
samalla luvan oppilaillekkin matkia ja ivata toisia oppilaita.
kyllä meidän koulussa nimenomaan poikien kesken ja tytöt bongailivat kyseisiä.Luokallani oli nyt jo kuvioista poissa,mutta nimekkäitä TPSn,eli Tepsin pelaajia.
Muistan järkyttävän tapauksen kouluajoilta kiusattu tyttö,jota nimiteletiin pahastikin,avioitui nuorena,sai viisi lasta ja jonka aviomies surmasi.(Ohi asian meni,mutta piti mainita,ei ollut tytöllä hyvä osa.)
Muuten muistan vielä alakoulun oppilaidenkin etunimet kun katson luokkakuvaa.Tosin olen kirjoittanut nimet taakse ja näenkin heitä toisinaan ohimennen.
Pikkuinen, ja hiljainen, aina poikien taholta kiusattu, mutta en koskaan itkenyt koulussa, mutta kaikki purkautui sitten kotona. Mutta, kiusasin ittsekkin yhtä poikaa, mutta kun olin häneen, niin rakastunut, niin rakastunut...
En ollut kiusaaja mutta liikuin niiden ja tavallisten kavereiden kanssa, jotka eivät kuuluneet kumpiinkaan. Joskus riehaannuttiin ja pojat kiusasi, mutta enempi se taisi imarrella. Eiköhän niitä vähän provosoitukin siihen. Paikkani luokassa oli ehdottomasti ikkunarivissä niin, että istuin selkä ikkunaan päin niin, että pystyin juttelemaan jompaan kumpaan suuntaan. Tunneilla en koskaan häiriköinyt enkä heitellyt hauskoja kommentteja. Häiritsevää oli ehkä minun kikatus...
Tuli vielä mieleen, että olen ollut Kiusattujen Tuki ry:n päivystäjänä. Koulukiusatut kantavat taakkaa läpi elämänsä ja hakeutuvat usein terapiaan. Tämän päivän koulukiusaaminen on ehkä vielä julmempaa kuin aikaisemmin. Päivystyksen puheluista oli muuten noin puolet työpaikkakiusaamisista johtuvia yhteydenottoja.
... yksi koulukiusattu "hermostui" Amerikoissa.
Myyrmannin räjähdys oli osittain koulukiusaamisesta.
kiusaaminen on hyvin persoonkohtaista miten sen ottaa,miten vahva on itsetunnoltaan ja osaako puolustaa itseään.
Olin opiskeluaikana kaljatehtaalla töissä,joissa suurin osa oli miehiä,naisia oli paljon vähemmän.Panimossa oli totuttava kaikenlaiseen huulenheittoon ja joskus etiketín(Siis pullon etiketin) takaisiin kirjoituksiin ja ehdotteluihin.Se oli ronskia huumoria,naiset osasisvat vastata siihen.Myös minä itse,
sanavalmiina ja haasteen nappaavana osasin heittää takaisin.
Ei olisi silloin tullut mielenkään valittaa jostain työpaikkakiusaamisesta juttujen perusteella.
Mennessäni "virallisempaan" työhön,todella,nolotti joittenkin naisten valitus kiusaajista.Itse en nähnyt läpän heittoa koskaan kiusaamiseksi.Mutta olin kouluni käynyt.
Henkinen jatkuva nokittelu ja aliarvioiminen on toista.
vain ominaisuuteni takia kansakoulussa.
Ne luokat olivat kidutusta, en tiedä nyt, miten ne läpipääsin. Opettajakin tuntui henkisesti yhtyvän kiusaajiini. Varmaan moni neuroosini, on sieltä ajalta peräisin. Olin luokkani parhaita, sekin tietenkin eräs kiusaamisen syy.
Voi sitä ihanuutta, kun pääsin oppikouluun.
se on usein kiusatulle kun pääsee pois kyseisestä tilanteesta.
Oman erilaisuuteni kätkin niin hyvin,ettei sitä kukaan ole koskaan huomannut,enkä ole joutunut ihmetteleyn enkä kiusan kohteeksi,mutta helpotti minuakin kun pääsin koulusta ja vasta hieman myöhemmin kävin tarvittavat opiskeluvuodet ja ahdistus oli poissa.
Opettajat ovat nykyään aivan eri asemassa.Lapset ,oppilaat tietävät oikeutensa.
koulussa kirjasen, jonka päähenkilö koki kamalaa angstia koulun pakoista.
Helpotuin, kun kuviteltu henkilö tunsi samoin, kuin minä.
toivat minulle aina palkinnon,ei aina ensimmäistä ,mutta jonkun kirjasen kumminin.
Ovat vielä tallella.Olikohan niissä myös jotain koulukammoja.?Kirjoittaminen ja piirtäminen olivat hyviä aineita,niin ja musiikki,koska niissä sai toimia,en ehtinyt "panikoimaan" tunnilla.
tallella muutama lusikka. Siinä sen ko. kirjasen kannessa oli lettipäinen tyttönen, ja kannen vallitseva väri oli vaaleanpunainen.
aluksi kiusattu, välillä näkymätön, taas kiusattu ja lopulta kiusaaja. Rangaistuksen kärsinyt molemmista rooleista. Pahiten kiusattu en ollut, en myöskään kovakouraisin kiusaaja.
mikä on mielestäsi syy kiusaamisiin sinua kohtaan?
Ymmärrän,jos kiusatusta tuleekin kiusaaja..on pakko puolustautua.
Ainakin oppia pitämään puolensa.Mutta voi mennä myös överiksi.
Minulla oli puolustuksena aina nopea sana ja silloin sain yliotteen.
Oikeasti olen ollut aina hirmuisen kiltti-tyttö,syndroomaan saakka.Opettelin varta vasten suuttumaan ja meinasi mennä yli.Nyt olen sen suhteen kai balanssissa.
Paikatut housut, silmälasit, vanha polkupyörä, maalaisen tausta, hyvä matikkapää, menestyminen kokeissa yleensäkin, puheen epästadilainen murre, selvästi muistuvina esimerkkeinä.
Minulla ei ollut nopeaa sanaa puolustuksena, nyrkit oli ja nyrkin sisällä tarvittaessa kivi tai meisselin töpö ja apuna ihmetystä herättänyt kivunsietokyky.
Minun piti opetella olemaan suuttumatta ja varoa ettei mene överiksi sitten kun kuitenkin suutun. Balanssi tuli sitten keskikoulun päättyessä.
olla julmia.Kumma asia muuten,että siihen aikaan kun olimme lapsia,oli silmälasit jokin huono juttu,pilkan teoksi sopiva,,samoin kuin punainen tukka,enää ei ole pelkoa sellaisesta.
Ymmärrän sen,että jos jostain muualta Hesaan on tullut tai siis mennyt sai kärsiä murteesta.Totta on.Kyllä sitä oli täällä Turussakin jos muualta muutti tänne,vaikka tämän murteen kauneudessa oli vara parantaa.Nyt näkee toisin.Asutko vielä Hesassa?
olen Espooseen, vaikka työpaikka on Helsingissä.
Punatukkaista sanottiin muuten lehtolapseksi, siihen aikaan kun koulussa olin. Ja palmikoista tyttöjä vedettiin, mutta se onkin jo eri juttu.