Terve kaikille.
Alkoholismin kanssa voi elää hyvää elämää. Näin se vaan on. 9-vuotta sitten(23.4.1998) heräsin harhaisen yön jälkeen erään juomaluukun sohvalta. Harhat olivat säikkytäneet minut perusteellisesti vaikka oli niitä toki ollut aiemminkin. Pelotti! Kävelin paikkakuntani katkolle apua hakemaan. Missään nimessä en siinä vaiheessa uskonut että saisin elää vähintään seuraavat 9-vuotta raittiina mutta näin on käynyt. Olin nimittäin epäonnistunut raittius pyrkimyksissäni siihen asti ja ajatukseni oli että kun nyt sais edes vähän aikaa olla juomatta.
Olin katkolla ja menin ryhmiin. Jotain vaan oli muuttunut. Pystyin panostamaan raittiuteen koska kaikki ympäriltä oli juotu tai oikeammin mitään ympärilleni ei ikinä oikein ollutkaan kehittynyt sillä alkoholistinen juominen oli pitänyt siitä huolen. No ihmissuhteet olivat katkenneet ja tarkoitan tällä muutakin kuin jotain entisiä avovaimoja. Minulla ei vaan ollut normaaleita ihmissuhteita. Kaikki pyöri alkoholistisen elämäntavan ympärillä.
Jotenkin tajusin että on mahdollista elää toisin. On mahdollista ruveta ylipäänsä elämään.
Ensimmäiset vuodet olivat aika vaikeita johtuen siitä että normaalit elämisen asiat olivat niin pahasti sekaisin ja myös minun nuppi. Äärettömän huono itsetunto ohjasi tekemisiäni.
Elämisen asiat alkavat olla kunnossa mutta aika-ajoin törmään vieläkin huonoon itsetuntoon. Silti hyvä näin ja vielä paremmat päivät ovat edessäpäin.
En rupea koko tarinaa kertomaan tässä koska tämä ei ole oikea fooruumi. Sen vaan sanon että ainakin minun kohdalla AA-ryhmät ja ennenkaikkea AA-ohjelma ovat auttaneet. Nuoruuteni meni juodessa (jolle en itse voinut mitään) ja siihen liittyvien lieveilmiöiden merkeissä. Olin yli 20-kertaa hoidossa jossain laitoksessa, lähinnä katko ja mielisairaala.
Nyt saan käydä töissä ja tehdä asioita joista ennen en edes haaveillut. En siis elä normaali mittakaavassa mitään ihme elämää mutta minulle tämä on ollut lottovoittoa parempi juttu.
Alkoholismin kanssa voi elää hyvää elämää. Näin se vaan on. 9-vuotta sitten(23.4.1998) heräsin harhaisen yön jälkeen erään juomaluukun sohvalta. Harhat olivat säikkytäneet minut perusteellisesti vaikka oli niitä toki ollut aiemminkin. Pelotti! Kävelin paikkakuntani katkolle apua hakemaan. Missään nimessä en siinä vaiheessa uskonut että saisin elää vähintään seuraavat 9-vuotta raittiina mutta näin on käynyt. Olin nimittäin epäonnistunut raittius pyrkimyksissäni siihen asti ja ajatukseni oli että kun nyt sais edes vähän aikaa olla juomatta.
Olin katkolla ja menin ryhmiin. Jotain vaan oli muuttunut. Pystyin panostamaan raittiuteen koska kaikki ympäriltä oli juotu tai oikeammin mitään ympärilleni ei ikinä oikein ollutkaan kehittynyt sillä alkoholistinen juominen oli pitänyt siitä huolen. No ihmissuhteet olivat katkenneet ja tarkoitan tällä muutakin kuin jotain entisiä avovaimoja. Minulla ei vaan ollut normaaleita ihmissuhteita. Kaikki pyöri alkoholistisen elämäntavan ympärillä.
Jotenkin tajusin että on mahdollista elää toisin. On mahdollista ruveta ylipäänsä elämään.
Ensimmäiset vuodet olivat aika vaikeita johtuen siitä että normaalit elämisen asiat olivat niin pahasti sekaisin ja myös minun nuppi. Äärettömän huono itsetunto ohjasi tekemisiäni.
Elämisen asiat alkavat olla kunnossa mutta aika-ajoin törmään vieläkin huonoon itsetuntoon. Silti hyvä näin ja vielä paremmat päivät ovat edessäpäin.
En rupea koko tarinaa kertomaan tässä koska tämä ei ole oikea fooruumi. Sen vaan sanon että ainakin minun kohdalla AA-ryhmät ja ennenkaikkea AA-ohjelma ovat auttaneet. Nuoruuteni meni juodessa (jolle en itse voinut mitään) ja siihen liittyvien lieveilmiöiden merkeissä. Olin yli 20-kertaa hoidossa jossain laitoksessa, lähinnä katko ja mielisairaala.
Nyt saan käydä töissä ja tehdä asioita joista ennen en edes haaveillut. En siis elä normaali mittakaavassa mitään ihme elämää mutta minulle tämä on ollut lottovoittoa parempi juttu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elää selvinpäin,kuin pyörryksissä jurrikavereideb kanssa.Minäkin ollut 7 vuotta juomatta.Nyt ei voi kuin ihmetellä miten typerä oli kun joi.
..kun join. Elin toki typerästi. Olen vaan selvitellyt asiaa ja antanut itselleni anteeksi. Minä en voinut mitään silloin kun join. Se vaan meni niin ja sen kuului mennä niin. Lapsuudessa tulleet vauriot altisti minut alkoholismille ( tekijä X) ja kun katson elämäni kaarta niin juominen ja helpotuksen haku sitä kautta oli suorastaan ihan johdonmukaista. Missään nimessä en ollut typerä vaan kipeä. En ehkä olisi selvinnyt ikävuosia 15-20 hengissä jos viinaa ei olisi ollut. Ahdistus oli kasvanut iän myötä luonnolliseksi olotilaksi ja viina ,totta vieköön, auttoi minua ainakin vähän aikaa. Sitten parikymppisenä haitat ajoivat hyödyn edelle. Putkijuominen ja alamäki alkoi. En silloin voinut sillekään mitään. Menneisyys on käytävä läpi, asiat on selvitettävä ja tätä päivää on elettävä.
Tsemppiä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, ettei alkoholisti juo siksi, että olisi typerä. Alkoholisti juo koska hänen sairautensa vuoksi kuuluukin juoda.
Typeryyksiä hän kyllä humalassa tekee ja on tietenkin siinä mielessä typerä, kun ei ota vastuuta omasta sairaudestaan ja hakeudu avun piiriin.
Meille kaikille alkoholisteille on ensiarvoisen tärkeää tehdä tilit selviksi sen oman juoma-historiamme kanssa. Sen ei saa antaa vammauttaa meitä loppuelämäämme, eikä aiheuttaa syyllisyyttä tai katkeruutta itseämme kohtaan.
Siksihän siitä juoma-historiasta pyritään ryhmissäkin puhumaan, ettei sieltä nousisi mitään vanhoja luurankoja kummittelemaan. Ne kun aikansa kolistelevat nurkissa, niin joutuu pian juomaan lisää.
Syyllisyyden tunne on ilmeisen painava taakka, ellei sitä pyri keventämään puhumalla.
Se on vain ihme, kun juoppo selviää. Minäkin join toistakymmentä vuotta, sitten piti lähtee apua hakkeen. Ihme tapahtuu, löysin vertaisryhmän, 20-vutta olen saanut olla päivä kerrallaan raittina.
hyvää jatkoa vaan onnea