Olen palvelukeskuksessa töissä oleva sairaanhoitaja ja hieman ihmeissäni ja surkeana olen lukenut näitä omaisten kommentteja hoidosta.Kerronpa teille eräästä sunnuntaista töissäni: tulin aamuvuoroon, yöhoitaja ilmoitti, että kaksi hoitajaa on sairastunut, sijaisia oli aamuyöstä soiteltu, ketään ei saatu.Vuorossa siis minä ja kaksi osastoapulaista, hoidettavilla 40 asukasta. kuusi kelloa soi bingona osaston käytävillä, vihainen naisasukas huoritteli ja sylki reippaasti päälleni, kun en ehtinyt heti hänen huoneeseensa.Miesasukas ja hänen tyttärensä seurasivat minua aamutoimissa, ja tivasivat, mitä täällä oikein kuhnitaan, kun työt eivät tahdo edistyä ja pissapyttyä ei ole vieläkään pesty!Koitin selittää tilannetta ja sain vastaukseksi: kun on noin lihavat jalat, niin ei kai siinä kerkiäkään mennä nopeasti.Osastoapulainen vei hätäpäissään tavallista maitoa asukkaalle hyla-maidon sijasta ja asukas haukkui epäpäteväksi.Klo 13.20 Oli kaikki aamutyöt lopulta saatu tehtyä, ilman, että olisimme itse pitäneet taukoa.Klo 14 saapui iltavuoro.Silloin söimme yhdistetyn aamupalan ja lounaan.Te omiset, jotka kerran viikossa/päivässä/vuodessa saavutte tervehtimään omaistanne, muistakaa, että hoitolaitokset eivät ole tehtaita ja hoitajat eivät ole yli-ihmisiä, joita saa nääsätä, miten haluaa.Me olemme todella kiitollisia, jos pystytte antamaan omaisellenne esim. syöttöapua tai wc-apua, kritiikkiä saa antaa, mutta haukkumista ei parkkiintuneinkaan hoitaja särkymättä jaksa.Me teemme parhaamme.Me annamme tällä työlle sielumme, sydämmemme.Me annamme tälle työlle joulumme ja juhannuksemme.Joku omainen sanoi tällä sivustolla, että Florence Nightingale on kuollut- kyllä.Aate on minultakin kuolemassa tässä väsymyksen, riittämättömyyden ja ylitöiden kurjimuksessa.Eräa vanhus sanoi minulle hänen säärihaavaansa hoitaessa, että olen valtion palkkaama piika.Tämäkö käsitys ihmisillä on?Voi olla, että hoitajat loppuvat suomesta ja suuret ikäluokat on hoidettava kotona.Sekö sitten parempi ratkaisu?Antakaa meidän tehdä työtämme, me yritämme todella....
kuka lohduttaa hoitajaa?
peeper
6817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin leikkauksessa,ja puolivuotta joudun käymään hoidoissa.Kertaakaan en ole eri sairaaloissa saanit asiatonta kohtelua,mutta enpä ole ruinannutkaan siellä.
Sympatiani on puolellasi - karmea tilanne. Ihailen teitä jotka jaksatte omaisten ristitulessa olemisen lisäksi vielä yrittää hoitaa. Ennen vanhukset olivat perheen yhteinen vastuu, nykyään kaikki vain dumppaavat omaisensa laitoksiin ja haukkuvat hoitajat kun he eivät yksinkertaisesti ehdi tehdä asioita jotka kaiken järjen mukaan kuuluisivat omaisille.
En ole koskaan ymmärtänyt kritiikkiä, jossa hoitajia syytellään siitä etteivät he tarjoa vanhuksille virikkeitä ja seuraa. a) eivät hoitajat ehdi, b) eikö tuo olisi omaisten tehtävä?
Jaksamista! Ei Florence Nightingale ole kuollut, hän elää teissä kaikissa tekstistäsi päätellen.
Tähänhän on tultu.. Mutta...en tiedä, olenko jo vanha sisuuntunut ämmä, mutta minä en enää ole aikoihin sietänyt suoranaista kettuilua omaistenkaan taholta. Jos tilanne on tuo minkä kuvasit, aamuvuoron alkaessa, pidetään raportti siitä, mitä tehdään ja mitä jätetään mahdollisuuksien mukaan tekemättä.Päätetään, kuka tekee mitäkin. Omaislle, jotka valittaa, voi aivan hyvin kertoa, mikä on tilanne, eli henkilökuntaa on sairaana ja tilalle ei ole saatu ketään. Kukaan ei kuole siihen jos portatiivi on pesemättä muutaman tunnin pitempään kuin normaalisti.Maallikot ei näe muuta kuin oman läheisensä tilanteen, mutta useimmat kyllä ymmärtää kun heille selittää.
Tuollaiset kommentit hoitajan lihavista jaloista saa kyllä jättää arvoonsa. Tosin minä olen joksus joutunut sanomaan jollekin omaiselle, että hoitajakin on ihminen jota ei voi kohdella ihan miten huvittaa. Ja hoitaja tekee työtään parhaan kykynsä mukaan niillä resursseilla mitä hänelle annetaan. Lisäksi ohjasin hänet ottamaan yhteyttä osastonhoitajaan.
Noita juttuja lukiessa alkaa epäilyttämään että volenko lähdössä oikealle alalle,minä 20-vuotias ja ammatinvalinta edessä..Minä todella olen alkanut harkitsemaan lähdenkö sittenkään sairaanhoitoalalle. Pari kuukautta sitten ainut ammattihaave oli tuo sairaanhoitaja mutta nyt on alkanut tuntua että oma mielenterveys ei kestä kun potilaat ja omaisetkin haukkuvat ja lyövät lyttyyn. En ihmettele yhtään ettei nuoria kiinnosta opiskella lähihoitajaksi juuri tuon aliarvostuksen ja matalan palkkauksen vuoksi. Taidanpa tutkiskella itseäni ja kysellä itseltäni että onko hoitoala minu kutsumukseni vai menenkö sinne vain melko varman työpaikan perässä...
hieman millaiseen ammatiin olet hakeutumassa. Toisaalta työ on erittäin antoisaa ja ihmisläheistä ja työnkuva riippuu siitä, issä työpisteessä tulet työskentelemään. Toisaalta ruusuiset unelmat esim vanhusten kanssa seurustelemisesta ja ajanvietosta saat unohtaa. Todellisuudessa työskentelet kovan paineen alaisuudessa. Jo työhaastattelussa kysytään paineen -ja stressinsietokykyä. Tämähän meidän alalla tarkoittaa sitä, että miten hyvin kestät sen ettet mitään ehdi tehdä kunnolla, teet monen ihmisen työt, ylitöitä viikottain. Otat niskaasi tyytymättömien asiakkaiden ja omaisten negatiiviset (joskin positivisetkin) palautteet amatillisesti itse niistä provosoitumatta. Mutta jos tämän tiedostat ja silti ala tuntuu omalta, tervetuloa alalle :-).
kiitos teille sielunsiskoille, jotka ymmärrätte tilanteen hoitoalalla.Sinulle, nuori ammattiin aikova, sanoisin, että jos koet auttamisen omaksesi ja haluat työskennellä ihmisten parissa, tervetuloa.Totuus on, että teitä nuoria tarvitaan, että me "vanhat" saisimme kutsumuksemme syttymään.Haluamme toivon siitä, että alalle on tulossa työteliäitä kollegoja.Kuvasin sen sunnuntain työvuoroni siksi, että tämä työ näyttää joskus raadolliset puolensa....mutta hyviä hetkiä myös on: tunne siitä, että on saanut autettua vanhuksen kipua, estänyt kaatumisen, lohduttanut murheellista omaista....hankalia potilaita on, hankalia omaisia on, ylitöitä on, sijaispulaa, väsymistö...mutta myös onnellisia vanhuksia, hoidettuja sairauksia, yhteenkuuluvaisuutta...tulkaa, nuoret ja parantakaa hoitokulttuuria.Mekin jaksetaan paremmin, kun tulette.