Miten usein te näytätte ohjaajallanne kirjoittamaanne gradutekstiä? Jokaisen kirjoitetun luvun jälkeen, vai?
Ja millaista palautetta olette yleensä saaneet tekstistänne? Onko ollut heti paljon korjattavaa?
Itse jätin osan tekstiä luettavaksi juuri ohjaajalleni, kun en sitä itsekään jaksa enää muokata loputtomiin. Pelottaa, että korjattavaa riittää ja etten ole osannut kirjoittaa tarpeeksi "tieteellistä tekstiä"...
Ja millaista palautetta olette yleensä saaneet tekstistänne? Onko ollut heti paljon korjattavaa?
Itse jätin osan tekstiä luettavaksi juuri ohjaajalleni, kun en sitä itsekään jaksa enää muokata loputtomiin. Pelottaa, että korjattavaa riittää ja etten ole osannut kirjoittaa tarpeeksi "tieteellistä tekstiä"...
Vastaukset 8
Vanhimmat
kappaleen kerrallaan näytettäväksi ohjaajalle. Toiset vie sit taas esim. toeriaosan kokonaisuudessaan, kun se valmistuu. Ja sit jossain siinä analyysivaiheessa taas jotain tekstiä ohjaajalle, et se kattoo meneekö suurinpiirtein niinku pitää. Harvemmin ehkä viedään vasta ihan valmista gradua, ainakaan meillä. Meillä ei ole väliraportteja tms. gradussa ollenkaan.
"Pelottaa, että korjattavaa riittää ja etten ole osannut kirjoittaa tarpeeksi "tieteellistä tekstiä"..."
Ihan samojen huolien kanssa painiskelen juuri: jätin ensimmäisen version kokonaisesta gradusta ohjaajan kommentoitavaksi reilu viikko sitten. Huolettaa, että jos saakin siitä ihan tyrmäävää palautetta, kun itsekään en ole erityisen tyytyväinen (pakko vain saada se tehtyä, kun kaikki muu on ollut iät ja ajat kasassa).
Itse olen ennen tätä kokonaista versiota näyttänyt ohjaajille vain 2 aiempaa tynkää. Molemmilla kerroilla kesti n. 3 viikkoa ennen kuin sain mitään palautetta. Siinä mielessä ei ole tehnyt mieli useammin vaivata ohjaajia, kun palautteen odotteluun on tuhraantunut niin paljon aikaa. Sitä odotellessa ei oikein uskalla jatkaa mihinkään suuntaan.
Meillä oli homma Vaasassa englannin laitoksella sillä tavalla, että oli oma graduseminaari, jonka aikana työtä kirjoitettiin ja esitteltiin ja opponoitiin.
Ihan ensin tehtiin muistaakseni alustava lähdeluettelo ja kirjoitettiin n. kymmenisen sivua tekstiä, josta selvisi työn keskeinen hypoteesi, sitten kirjoitettiin n. 40-50 sivua. Tämän jälkeen sitten ohjaajan kanssa kahdestaan kerran tai pari, sitten viimeinen alustava käsikirjoitus ohjaajalle luettavaksi, tämän jälkeen lopulliset korjaukset ja gradu kansiin.
Itselläni homma ei kyllä sitten edennyt ihan näin kauniisti johtuen siitä, että vaihdoin aihetta ja sitten ohjaajaa ja en enää tässä vaiheessa asunut Vaasassa - eli en päässyt lopullisen aiheeni puitteissa tekemään graduseminaaria, vaan tein seminaarin aikanaan ikään kuin "väärän" aiheen tiimoilta ja "väärän" ohjaajan kanssa. Hyvää harjoitusta tuo seminaari silti toki oli. Lopullisen aiheeni puitteissa olin ohjaajaan yhteydessä s-postilla. Kolmisen kertaa taisin hänelle lähettää teksiä luettavaksi: muistaakseni siinä vaiheessa laitoin lukuun, kun oli teoreettinen osuus kirjoitettu ja sitten toisen kerran siinä vaiheessa kun oli myös analyysi kasassa ja sitten lopulta kokonainen työ, jonka jälkeen tein vielä ohjaajan ehdottamat korjaukset.
Graduseminaarin lisäksi oli syventävissä opinnoissa kaksi muuta seminaarikurssia, kielitietee ja kääntämisen seminaari sekä kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen seminaari. Näissä sai myös varsin hyvää harjoitusta ja aika monihan toki sitten jatkaa graduseminaarissa sitä työtä minkä on aloittanut jommassa kummassa näistä syventävien opintojen seminaareista. Tällöin on mahdollista siis saada varsin paljon ohjausta omalle tekemiselleen.
Hieman kyllä ihmettelen sellaisia paikkoja, joissa ei ole varsinaista graduseminaaria lainkaan, vaan on ainoastaan syventävien seminaari, jonka pohjalta sitten aletaan tekemään gradua.
Olen tietojenkäsittelytieteilijä (Hki). Graduseminaareja ei ole eikä syventävien seminaareilla ja gradulla tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä keskenään. Toisaalta melko suuri osa opiskelijoista tekee gradun laitoksen tutkimusprojekteissa (tämä on myös laitoksen tavoite) tai työnantajalle. Koen, että itsenäinen puurtaja (työelämässä minun tapauksessani) on tällaisessa tapauksessa vähän väliinputoaja...
Juu, tässä lienee oppiainekohtaisia, laitoskohtaisia ja varmaan jopa ohjaajakohtaisia eroavaisuuksia.
Tuo kuulostaa varsin järkevältä ja hyvältä, että tekee gradua jonkin laajemman projektin osana. Luulen että tämä onkin aika yleistä etenkin tietyissä luonnontieteellisissä aineissa ja soveltavissa tieteissä.
Sinun kohdallasi kieltämättä kuulosta hieman hankalammalta tilanne.
Vein oman graduni valmiina ohjaajalle ja yllätyksekseni se lähti seuraavana päivänä lopputarkkikseen.
Meillä oli esiteltävä aikaansaannoksia kahdessa seminaari-istunnossa, jotta nähtiin, edistyikö tekele yhtään. Jollei olisi edistynyt, olisi tekijä varmaan otettu lähempään tarkasteluun.
...juttu Jyväskylässä, että valmis gradu opponoitiin ja siihen tilaisuuteen ohjaaja luki sen pintapuolisesti läpi. Tämän jälkeen heti tarkastus ja gradu kansiin.
MEillä ohjaajat eivät mielellään tarkasta keskeneräisiä töitä tai osia niistä. Apua saa kysyä, mutta jos kysyy usein, se laskee arvosanaa. Valmis työ tuodaan tarkastukseen, jonka jälkeen voi vielä tehdä korjaukset ja sitten on lopputarkastus.