usko toivo ja rakkaus

mennyttä

Nuoruuden ihanteet, usko ja luottamus ihmisiin on mennyttä. En luota enää edes itseeni, saati lähimpiin ihmisiin. Kummallista että siihen voin kyllä luottaa, että vanhemmat elävät sillä tavoin kuin elävät koko loppuelämänsä. He ovat aina pystyneet elämään siten, etteivät ole satuttaneet liikaa itseään elämässä. Siihenkin voin luottaa, että lähipiiri aina vain juo. Ja sekoaa juomisen kustannuksella. Siten on omakin elämä hataralla kamaralla, mainekin. Kännissähän lähipiiriläisten on lupa sekoilla miten vain, olla pois töistä, koulusta, käydä vieraissa ja hajoittaa vaikkapa paikkoja huonolla kännituulella. Unohtaa vastuu ja perhe.

Sellaisen elämän minä sain. En nauti enää yhdestäkään päivästä, kitkerää elämänmaljaa nautiskelen kellon ympäri. Neljääkymmentä lähestyvän elämä voi olla ylimainostettua. Tämä on ikävää elämänaikaa, kun huomaa että parikymppiset on täysiä penskoja eikä vanhempiakaan jaksa kumartaa, kun ei ole mitään aihetta. Viisaita ja loogisesti toimivia on vaikea löytää, sellaiset ovat helmiä jos löytyvät. Olen tilanteessa, jossa logiikka pettää järkevimmiltäkin ihmisiltä. Sanojani epäillään ja vähätellään, joten olen oppinut pitämän suuni kiinni. Minähän olen tämän ikäinen nainen, jolla ei muiden mukaan ole mitään sanottavaa. Sellainen on minun ikäiseni realistiikkaa. Vain minun, sinusta en tiedä. Jokainen rakentaa oman maailmansa mieleensä, kokemustensa ja läheistensä tuen antamalla pohjalla.

10

1265

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • samanmoista ..

      on oma elo tällähetkellä.mikään ei kinnosta, millään ei ole sen kummempaa väliä.no lapset pitää senverran vireessä ettei sohvalle näivety.mieli halajaa kosketusta,vartalo treeniä ja aivot uusia haasteita.mutta uskon että kevään myötä saattaisi jostakin ratsastaa se prinssi uljain harrikkansa selässä ja päristelisi mut johonkin iltaaurinkoon nuotion läpöön..ahh..jo pelkkää ajatuskin toi piristystä tähän hetkeen..kaikille suloista kevättä toivoopi ikuinen lettipää =)

      • joujou

        ei sen paremmin. ahdistaa työpaikka, tehtävät eivät tuo iloa yms. pakkopullaa. naimisiin ja lapsia halajaa mieli, kosintaa ei tule, enkä minäkään viitsi aloitetta tehdä.
        mitä tässä nyt sitten keksisi? ikä alkaa painaa päälle.


    • ...

      Iloa elämään! Kannattaa katsoa täältä: www.nokiamissio.fi On paljon erilaisia ihmisiä, joilla ollut samanlaisia elämäntilanteita. Suoria ohjelmia ja paljon muuta! Myös netissä: www.tv7.fi

    • Eihän se mitään elämää ole, jos aina on mukavaa ja kivaa. Aikansa kutakin, elämään mahtuu paljon asioita. Silloin kaikki ei voi aina päin mäntyä.
      Kukapa sitä ei joskus olisi alavireinen.

      • taitaa olla kaikkea liikaa

        kun ei mikään oo mitään missään.


    • 38 vuotta, aivanko suotta

      Täällä istun, vappuaattona yksin kotosalla g&t lasissa ja surffaan netissä ja youtubessa katselemassa leffanpätkiä. Välillä matkaan Nostalgiaan ja kuuntelen Fairground Attractionia tai Tanita Tikaramia ja tunnen oloni fossiiliksi. Mutta kun sydän ei ole fossiilin sydän. Samalla soittolistalla on kaikkea mahdollista uusimmilta listoilta, kännykkä ulvoo tilattua nykymusaa.

      Mutta missä ihmeessä ovat ne sosiaaliset kontaktit? Miten tässä näin kävi? Puoli-sinkkuna tässä istuskelen, kaverit vaihtelevat vaippoja ja mies töissä Norjassa seitsemättä vuotta. Yksinäisyys painaa päälle.

      Indican sanoja lainatakseni:
      "mun vuodet vähenee
      ne ilmaan ohenee
      kuin savu taivaaseen
      mun jälkeeni ei jää
      kai mitään kestävää
      pois kaikki häviää
      mä hiekkalinnan teen
      se vaipuu paikoilleen
      ei kestä huomiseen
      on turha rakentaa
      polkua jatkuvaa
      jos kaikki katoaa"

      Muutama vuosi sitten vappuaatto oli juhlahetki. Mentiin yo-talolle, kaivariin, syömään.

      Voi tätä elämätä. Kun saisi jostain kipinän taas rakentaa sosiaalisia kontakteja ja verkoston itselleen.

      • vetopelti

        Aika moni ikäisistämme mietiskelee juuri samoja juttuja.Vappuja! Minäkin otan yömyssyn.


    • thornbird

      Epäilenpä, että aika monella neljänkympin kynnyksellä on sellainen inventaarin hetki.

      Itseäni surettaa yhä se, etten koskaan voinut kasvattaa omaa lasta, että minulla ei ole sitä suurperhettä, mistä lapsena ja nuorena haaveilin.

      Työssäkäynti tuntuu näin lama-ajan sukupolveen kuuluvalta hiukan turhauttavalta, koska en ole oman alan töissä ja mietinkin uuden (kolmannen) tutkinnon suorittamista. Jos ei enää suorittaisikaan akateemista tutkintoa, vaan hakeutuisi varmasti työllistävään käytännönläheisempään koulutukseen.

      Positiivista löyty, toki. Oma kumppani, joka on todella symppis ja jaksanut jo vuosikausia minuakin katsella. Sisarukset ovat varsinaisia helmiä, samoin vanhemmat. Heidät kaikki olen toistaiseksi saanut pitää hengissä ja terveinä.

      Mutta: tylsäähän tämä tavallaan on, ja sisällyksetöntä ja tarkoituksetonta. Ehkä tämä on se ikä, kun ei enää ole tavoitteita, kun on jo opiskelunsa opiskellut, maksanut lainat pois ja asuu jo siinä unelmiesi asunnossa. Ei ole sellaisia konkreettisia päämääriä ja tavoitteita.

      Ehkä ratkaisu löytyy siitä, että hankkii taas niitä ihan konkreettisia tavoitteita. Alkaa kuntokuurille, laihdutuskuurille. Aloittaa uuden lajin: joogan tai jonkun vaikean teknisen lajin.
      Ehkäpä se auttaa, ehkä ei:-)

      • Nainen 39

        Olen ikäisekseni nuoren näköinen ja tapainen ja kuten sanonta sanoo, "age is just a number". Ikävä kyllä näin ei ole silloin, kun hakee töitä ja hakemukseen pitää liittää cv (jonka jokaista vuosilukua en jaksa/uskalla alkaa väärentää). Tällainen nelikymppinen on liian vanha uusiin töihin, ilmeisesti, vaikka on akateeminen loppututkinto, työkokemusta ja oman alan jonkinlaista ammattitaitoakin, vaikka itse sanonkin.

        Melko pienituloinen mutta omalla alallaan hyvin menestyvä mies löytyy, on keskusta-asunto ja harrasteita. Mutta kyllä vaan välillä masentaa olla tällainen alityöllistetty "desperate housewife" ilman lapsia tai edes sellaista söpöä puutarhuria ;)

        Voi että mä vihaan kevättä. Häivy, levottomuus.


    • Sivusta seurannut.

      Läheltä olen seurannut kuinka alkoholi näyttelee
      pääosaa perheelämässä.
      Kummalliselta tuntuu se kun vaimo kärsii miehensä alkoholin käytöstä ja kuitenkin hän sitä miehelleen kantaa.
      Onko se sitten sitä et vaimo ei kelvollinen jos ei niin tee.
      Sekö on se naisen huonouden merkki jos et suostu tekemään niinkuin mies haluaa.
      Valitettavasti ja ilmeiseti rakkaus on vaan niin sokeaa koska siinä ei ystävänkään puheet auta.Lapsia käy sääliksi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      61
      1179
    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      42
      891
    3. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      51
      651
    4. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      325
      647
    5. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      116
      626
    6. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      618
    7. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      605
    8. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      93
      600
    9. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      75
      566
    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      56
      564
    Aihe