mulla on sellanen tilanne et taidan kärsii paniikkihäiriöstä, mutta niitä kohtauksia tulee tosi harvoin. nyt on takana vissiin 3 kohtaus ja ensimmäisestä kulunut aikaa n.3vuotta.
pärjäänköhän ilman lääkitystä? kerran sain äidiltäni rauhottavan kun olo ei helpottanut mut pillerin jälkeen oli taas kun ei mitään ois ollut. ne kohtaukset voi kestää hyvin päiviä,mutta kun puhun jollekkin asiasta niin jo olo helpottuu.
nytten sydän jyskytti 3 päivää ja vatsa ihan sekaisen viimisen päivän...
onko jollain sellasta et koko ajan mietii et oon tosi tyhmä kun ees luulen että nyt kuolen tai jotain...
tai helpottaako muilla se että puhuu asiasta vaikka ihan kaverille?
tää päiväkin on niin hirvee nyt vasyttää ja on ihan epätodellinen olo kun on miettinyt ja tuntenut noin...
pärjäänköhän ilman lääkitystä? kerran sain äidiltäni rauhottavan kun olo ei helpottanut mut pillerin jälkeen oli taas kun ei mitään ois ollut. ne kohtaukset voi kestää hyvin päiviä,mutta kun puhun jollekkin asiasta niin jo olo helpottuu.
nytten sydän jyskytti 3 päivää ja vatsa ihan sekaisen viimisen päivän...
onko jollain sellasta et koko ajan mietii et oon tosi tyhmä kun ees luulen että nyt kuolen tai jotain...
tai helpottaako muilla se että puhuu asiasta vaikka ihan kaverille?
tää päiväkin on niin hirvee nyt vasyttää ja on ihan epätodellinen olo kun on miettinyt ja tuntenut noin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Osaatko yhtään arvioida mistä kohtaus lähti syntymään? Mitä teit edellisinä päivinä ja oliko kohtauksessa samoja vaikutteita myös kolme vuotta sitten? Kannattaa aina vähän miettiä elämää ennen kohtausta, koska kuka tahansa voi välillä törmätä elämässään mahtaviin ahdistus- ja pelkotiloihin ja ne kuuluvat asiaan siinä kuin nauru ja itkukin. Ja ikävä kyllä pahenevat, jos koettaa kaikkensa niitä torjua ja unohtaa.
Koska tunnut tietävän mikä kohtaukseesi auttaa eli puhuminen tee se jatkossakin. Puhu, puhu ja puhu. Sitä varten kaverit ja ystävät ovat, että heihin voi hädän hetkellä myös turvata. Ja mikäs ettei vois puhua myös äidillekin ja jättää sen pillerin myöhemmäksi, jos tarvetta vielä ilmenee?
Vaikken mikään lääkäri olekaan, niin kannattaa aina kaksi kertaa miettiä lääkkeiden tarvetta ja seurata jonkun aikaa tihenevätkö kohtaukset.Jos päiväsi alkavat olemaan yhtä paniikkikohtausta, niin kipinkapin lääkäriin puhumaan asiasta.
tilanteeseen liittyvältä ahdistukselta,
jos puhuminen jeesaa niin hyvä jatka sitä.
Tietysti pitäisi selvittää mistä oireet
johtuvat.
no mistä ne sit voi johtua? kokemuksia?
Luulisin ettätuossa ei ole kysymyksessä paniikkihäriötä. Kohtaus ei kestä montaa päivää putkeen.. Kohtaus on hetkellinen joka menee ohi yleensä 30 minuutissa. Toi voisi olla jotain ahdistusta, ei paniikkihäiriötä. Ahdistus ja paniikkihäiriö ei ole sama asia. Paniikkihäiriöön kuuluu kohtaukset joita esiintyy usein, viikottain. Ei kerran vuodessa. Joskus paniikkikohtauksen voi saada yksittäin, mu´tta edes muutama kohtaus ei saa siitä paniikkihäiriötä.
Itse olen kärsinyt siitä jo pian kaksi vuotta: olen mennyt paniikkikohtauksen aikana niinkin tajuttomaksi, että kerran olin ambulanssissa sen takia. Voit siis miettiä että mitä sinulle tapahtui sitä ennen kun sait sen kuvaamasi kohtauksen. ja tosiaan kohtaus on kohtaus, ei tila joka kestää kolmisenkin päivää. Kohtaukseksi luokitellaan tilaa joka tosiaan kestää vähän aikaa, korkeintaan pari tuntia. Itselläni paniikkikohtaukset jatkuivat yhteen aikaan hyoerventilaatiolla, joka johtui paniikkikohatuksesta..
Siis mieti mitä sinulle silloj on tapahtunut.