Mistä et luopuisi?

Tästä olen kyllä eri mieltä. Rakkauden vuoksi ei pidä luopua kaikesta ja kaikkein vähiten itsestään. Jo ihan senkin vuoksi, että se toinen ihminen on rakastunut minuun alun perin minun itseni vuoksi ja jos alan luopua itsestäni ja itselleni tärkeistä asioista, en enää olekaan se ihminen, jonka hän tapasi ja johon rakastui. Itsensä unohtaminen saattaa siis olla alku suhteen rapistumiselle.

Rakkaus on vain yksi elämän osa-alue, eikä sillä voi korvata toisia, kuten ei toisilla taas rakkautta. Jos elämä ja yhteiselämä rakennetaan pelkän romanttisen rakkauden varaan, en usko, että se voisi kestää kovin pitkälle. Aikuisen ihmisen elämässä on enemmän ulottuvuuksia. Kuka oikeasti edes haluaa ihmisen, joka lammasmaisesti luopuu kaikista omista asioistaan minun vuokseni ja elää vain suhteen kautta? Ei kiitos!

Minä voin sanoa aivan rehellisesti, että työstäni en luopuisi rakkaudenkaan vuoksi. Se on minulle työn lisäksi myös elämäntapa ja niin iso osa identiteettiäni, että olisi lähes itsemurha ryhtyä sellaiseen. Sitä ei myöskään yksi ihminen voisi millään tavoin korvata ja olisi julmaa lähteä sellaista edes odottamaan.

Luopumaan oman arvontunnosta,periaatteistaan,henkisistä arvoista...?
Luopuisit jopa itsestäsi,en usko!

sentään. kirjoitti:

Luopumaan oman arvontunnosta,periaatteistaan,henkisistä arvoista...?
Luopuisit jopa itsestäsi,en usko!

luopumisella tarkoitin lähinnä ihan konkreettista, fyysistä luopumista. Eli kornisti sanottuna ottaisin rakkaani puolesta luodin.

Ei kai "korvavälistään" ole oikein mahdollistakaan luopua? Siis omasta itsestään, siitä mitä on sielultaan? En oikein keksi mitään, mistä rakkaani voisi minua pyytää luopumaan, jota en voisi tehdä. Tuskin hän minua itseäni, ajatuksiani ja arvojani haluaisi muuttaa, niihinhän hän osana minua on rakastunut, niistähän Minä muodostun.