Miten ihmiset oikeen elää ihastumistensa kanssa? Siis elää? Mä en meinaa pystyä. Aattelen vaan sitä yhtä kokoajan ja aina... huokaus... Tekstailen sille ja kuuntelen balladeja. Pitäis lukee kokeisiin, mut jos mä luen, en ehi tekstata. Ei viisasta, pitäis opiskella tosissaan kun ei tähän päähän muuten uppoo... Ja kämppä on mullin mallin kaikki kotityöt rästissä... koskahan oon viimeks imuroinu... suljen vaan korvat kämppiksen huudolta ja kuvittelen itteni parempaan paikkaan...
Ihastunut!
M*****
1791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän sama fiilis kuin sulla paitsi että mulla se menee niin päin että on pakko rajottaa tota yhteydenpitoo mun kultsiin. En siis TODELLAKAAN haluais mutta kun elämä vaan on niin vaikeeta, ei oo aikaa eikä oikein rahaakaa ja joutuu raataan hulluna. Koko ajan mietin mitä tehdä että voitais olla enemmän yhessä. Mä kans yritän kestää ajattelemalla että kohta on helpompaa kun saan vuokrarahat kokoon ja pääseen muuttaan pois himasta ja sitte ei ainakaan mee niin paljo päivästä aikaa matkustamiseen eikä tarvi välittää mutsin ailahteluista. Pelottaa vaan että mun kultsi väsyy tähän ennen pitkää ja löytää jonkun toisen… On vähän vaikee puhuu näistä ongelmista kun ei vielä niin hyvin tunnetakkaa ja se on vähän vanhempikin, en haluais et se pitäis mua ihan kakarana. No, en mäkään muuta ratkasua oo keksiny kun tekstailla aina kun pystyn sille rakkaalle ja purkaa tuntoja päiväkirjaan edes pienissä pätkissä.