Kirjoittelin tänne aikaisemmin tuosta vuodon jatkumisesta lääkkeillä avustetun keskenmenon jälkeen (alkio oli kuollut) Menin nyt yksityiselle kun yleisellä puolella asiaa pidettiin vieläkin normaalina vuotoa 13 viikko menossa. Selvisi syy myös keskenmenoon kohtu ja toinen munasarja ovat täynnä kasvaimia (rukoilen etteivät ole syöpää) ja sain kiireellisen leikkausajan kohdun ja munasarjan poistoon, joten isku oli aika kova vasten kasvoja eikä itkusta meinaa tulla loppua, tässä tämä sitten oli ei koskaan omaa lasta. Lääkäri kyllä ihmetteli etteivät yleisellä puolella huomanneet kasvaimia olisi kuulema pitänyt huomata jo aikoja sitten. Elämä mureni hetkessä, miten tästä eteenpäin, ja etenkin leikkauksen jälkeen miten tämä kaikki vaikuttaa minuun naisena, pelottaa todella paljon...
pohja
pois
5785
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otan osaa ja toivon sinulle voimia! Nyt ei auta muu kuin ajatella asiat uusiksi, koska sellaisia asioita on turha murehtia, joille ei voi enää mitään (Isäni ruukaa aina nuin minulle sanoa). Ymmärrän pelkosi ja surusi, koska elän itsekkin aikaa, jolloin haaveilen omista lapsista ja keskenmeno juuri takana. En tiedä osaatko vielä ajatella muita vaihtoehtoja, kuten adoptiota? Eli lapsiajatuksesta ei tarvitse luopua. Maailmassa on lapsia, jotka tarvitsevat vanhempia ja rakkautta! Toki sinun on surtava tämä asia nyt kunnolla loppuun ja toivottavasti sinulla on ystäviä ja miehesi tukena. Paljon voimia sinulle vielä ja toivotaan, että leikkauksesi sujuu hyvin ja yritä kaiken surun keskeltä nyt löytää niitä asioita joista saat olla kiitollinen, koska niitä asioita löytyy paljon vaikka sitä ei aina huomaakkaan.
kun olet joutunut kokea kovia. Ja vielä on suuri surutyö edessä. Otan osaa.
En osaa oikein mitään sanoa, kun on kyse noin isosta asiasta, niin ei varmaan mikään paljoa lohduta. Toivotan sinulle oikein paljon voimia ja toivottavasti leikkaus ja siitä toipuminen menee hyvin.
Joskus on pakko ajatella, että ehkä kaikella on kuitenkin jokin tarkoitus? Tätini menetti lapsensa, kun raskaus oli jo pitkällä. Tämä oli hänelle kauhea suru ja menetys, mutta toinen ilmoitti kuitenkin tulostaan jonkin ajan kuluttua. Tätini sanoi tämän jälkeen, että jos hän ei olisi menettänyt yhtä lastaan, niin hänellä ei olisikaan juuri tätä toista lasta ollenkaan. Ehkä tuo oli huono esimerkki, mutta ymmärsit ehkä tarkoitukseni.
Eli biologista lasta et ehkä voi saada, mutta oman kyllä voit! Ehkä se lapsi, jonka toivottavasti joku päivä saat, onkin se, jonka sinun olikin tarkoitus saada? Tietysti tässä vaiheessa on varmaankin liian aikaista ajatella tulevaa, ehkä kannattaakin keskittyä ensin surutyöhön.
Eli vielä kerran toivotan sinulle paljon voimia suuressa surussasi!
Surusi on niin suuri,ettei sille ole sanoja...Jos vain jotenkin voisi lohduttaa.Täältä jostain kaukaa lähetän sulle halauksen ja toivon,että siellä on vierelläsi ihmisiä jotka pitävät sinua pystyssä.Minä kannan sinut rukouksessa Herran eteen,ystävärakas.
Kun olet tuon ensisäikähdyksen selvittänyt, niin kyseleppä lääkäreiltä uudelleen.
Olin/olen melko samalaisessa tilanteessa kanssasi, minullakin meni kesken, ja sitten löydettiin kohdusta kasveja. Ja reaktioni oli ihan sama kuin Sinulla, -paitsi että halusin että kohtuni vielä säästetään, hetken aikaa. Kävin hirtätyttämässä kasvit kohdunseinän tasoon, poishan niitä ei saanut, ja sain luvan yrittää raskautta, heti tärppäsi, ja nyt rv 23, ja onhan tässä ongelmiakin ollut, en sitä sano, mutta kohtalaisesti on kuitenkin edetty, ja ultrassa ei ainakaan näkynyt että kasvit olisi riehaantuneet, päinvastoin kun niiden kasvualusta on venynyt, eivät hyvin voi.
Enpä suoranaisesti voi suositella tätä kellekkään, kun en lopputulosta tiedä, sanonpa vaan että vaihtoehtoja usein on, jos pelaa eikä pelkää.
Voihan tässä toki minullekkin hassusti käydä, mutta henk.koht. tahdon riskin ottaa.
Joka tapauksessa, kun raskaus on ohi (toivottavasti onnellisesti) minultakin leikataan kaikki rensselit pois, ja toivottavasti elämä jatkuu.
vaikka mulla ittelle kohtu on paikkala, mutta silti varauttunut siihen että oma lasta en saa,aloittanut tutkia adoptointi asiat, näin muutaman vauvan valokuvia ja sen jälkeen tajusiin että vaikka jos lapsista ei tulisi oleva mun biologinen silti minusta kyllä tulee "hänen" äiti.
Koittaa etsiä forumia jossain on aihena adoptio. Keskustellu auttaa henkisesti tosi paljon ja saat uudessa muodossa toivoa! Peli ei ole pelattu loppuun!