Osaan hyvin teeskennellä ja piilottaa tunteet. Kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta ja saan paniikkikohtauksia about 3-5 kertaa viikossa. Aloin juuri opiskella uutta alaa peruskoulun jälkeen siinä toivossa että lääkkeet helpottaisivat oireitani ja että pärjäisin tämän kanssa sosiaalisella alalla(hain kyllä toisellekin alalle mutta allergian vuoksi en päässyt ja vitutti). Toisin kävi. >Huomasin rakentaneeni hyvät kulissit ja osasin hyvin näytellä olevani sosiaalinen ja positiivinen, tietenkin hauska ja aina iloinen persoona. Todellisuudessa olen aika perusnegatiivinen luonne ja sanon asiat suoraan ja pidän rehellisistä ihmisistä.
Tuosta päätellen olen usein yksin ja minulla on vain muutama ystävä. Osaan kuitenkin näytellä positiivistä ja iloista ja olla hyvää seuraa ja joskus ehkä itsekkin nautin siitä. Riippuen tietenkin onko hyvä vai huono päivä. Kuitenkin olen nyt kyllästynyt tähän teeskentelyyn ja en kestä tätä kilpailuhenkisyyttä, muuta paskaa ja epäinhimillisyyttä mitä tulee vastaan opiskellessa tätä alaa. Kukaan muu tässä tilanteessa? Olen vasta 16 joten ehkä tästä on joku ulospääsy. Terapia kenties? Aloin kärsimään peloista 6:lla luokalla ja ihan normaali ja rakas lapsuus takana.
Tulipa pitkä juttu, toivottavasti joku sai jotain tekstistä irti.
Tuosta päätellen olen usein yksin ja minulla on vain muutama ystävä. Osaan kuitenkin näytellä positiivistä ja iloista ja olla hyvää seuraa ja joskus ehkä itsekkin nautin siitä. Riippuen tietenkin onko hyvä vai huono päivä. Kuitenkin olen nyt kyllästynyt tähän teeskentelyyn ja en kestä tätä kilpailuhenkisyyttä, muuta paskaa ja epäinhimillisyyttä mitä tulee vastaan opiskellessa tätä alaa. Kukaan muu tässä tilanteessa? Olen vasta 16 joten ehkä tästä on joku ulospääsy. Terapia kenties? Aloin kärsimään peloista 6:lla luokalla ja ihan normaali ja rakas lapsuus takana.
Tulipa pitkä juttu, toivottavasti joku sai jotain tekstistä irti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen myös 16, ja jännitän helposti. Suosittelisin terapiaa, jos tuntuu siltä ettet jaksa. Itsekin käyn yleensä joka viikko keskustelemassa asioista. Ja lääkitys löytyy. Onko sinulla vielä lääkkeet? Onko niistä ollut apua?
Ja jollekin läheiselle ihmiselle puhuminen voi myös helpottaa.
Tsemppiä sinulle! =)
Juu käytän aina esiintymistilanteissa propralia ja xanoria tai jompaa kumpaa. Xanor auttaa ja sitähän on kritisoitu mutta tosi hyvä lääke, propral poistaa käsien tärinän josta en edes kärsi enää oikeastaan ollenkaan. "kiva" kuulla ettei ole ainoa.. Voimillehan tämä ottaa mutta jaksettava on.
Tsemppiä sulle kans! :)
Niin, meitä jännittäjiä on aika paljon, vaikka joskus ehkä ajattelee että "miksi juuri minä jännitän näin paljon", jne. Tällainen jännitysongelma voisi tulla oikeastaan kenelle tahansa! Aivan kuten paniikkihäiriö, diabetes, ym. Ongelmissa on se hyvä puoli, että ne voi ratkaista. =)
Olen lukenut, että sosiaalista peloista kärsivillä kestää keskimäärin 17 vuotta, ennen kuin he hakevat ongelmaansa apua. Voit siis valita tämän keskimääräisen tien. Eli sinnitellä tuon 17 vuotta. Ja sitten 33-vuotiaana, kun olet täysin rikki, niin sitten voit hakea apua.
Toinen vaihtoehto on hakea apua heti. Käytännössä tämä tarkoittaa terapiaa, jossa opettelet vähitellen hylkäämään kulissisi ja opit olemaan rennolla tavalla oma itsesi. Olet niin nuori, että terapialla on hyvät onnistumismahdollisuudet. Jos menet terapiaan vasta kolmekymppisenä, olet tuolloin jo niin jumissa niiden kulissien takana, että et ehkä enää pysty löytämään omaa itseäsi...