huoliiko kukaan...

Kuinka voisi kun et voi huolia itseäsikään?

Tämä tulee vähän aiheen vierestä, tai vähän enemmänkin...

Ehkäpä sinun pitäisi ensimmäisenä huolia itsesi. Koska minusta tuollainen huoliiko kukaan asenne vaikuttaa alistuvalta ja silloin se poika joka sinut "huolisi" olisi jotenkin parempi tai "ylempänä".

Eikös sen pitäisi olla niin, että sinä ihastut johonkin poikaan ja sekin suhun. Eikä se ole sitä, että kelpaako toisella, vaan enemmänkin molemmin puolista arvostusta toista kohtaan. Silloinhan voisi olla niin, että tapaisit ihan kivan pojan ja se oikeasti tykkäisi susta niin haluaisit olla sen kanssa siitä syystä, että se sattuu pitämään susta. Eikä siitä syystä, että sinä pitäisit siitä niin hirveästi.

Etkö melkein käyttäisi silloin hyväksi sen pojan rakkautta, pönkittääksesi itsetuntoa, että jes tuo tahtoo olla minun kanssa, eikä se nyt hirveä tyyppi ole. Mutta varmaan sille pojalle selviäsi, että miksi pidät siitä, eikä se valitettavasti johtuisikan pojan luonteesta vaan sinun omista syistä... ja tuskin sitä poikaa silloin kovin kauaa kiinnostaisi. Tietenkin sinun ihalailusi voisi hetken tuntua mairittelevalta, muttaei varmaan pitemmän päälle.

Mutta sellasiahan pareja yläasteilta löytyy paljon.

Mutta yritä oppia ensin pitämään itsestäsi, ei se ihan hetkessä käy.

Sellaisia epätoivoisia kun ei tule edes ajateltua sopivina poikakavereina, koska tietää, että ne haluaisivat vain jonkun, joka suostuisi seurustelemaan heidän kanssaan. Eikä sillä minun luonteellani edes olisi heille niin paljoa väliä, kuhan olisin sellainen ihan kiva. Siis eiväthän he pitäisi ja rakastaisi minua, koska olen juuri tällainen, vaan sitä, että pitäisin heitä. Eikä siinä sitten mitkään kukkapuskatkaan auta ja vaikka he selitettelisivät rakastavn.

Tuli mieleen karvinen ja Esko. Kukapa haluaisikaan eskon tyttöaveriksi... eihän sillä tyttökaverilla olisi niin väliä, kunhan se olisi kiva ja nätti. Ja ehkä vielä enemmän mukava, kuin se eläinlääkäri nainen. Ketä kiinnostaisikaan olla Eskolle sellainen sopiva ihminen, jotta Esko voisi tuntea olevansa rakastettu. Ja miksiköhän ihmeessä Esko ei saa sitä tyttökaveria, vaikka kuinka mielistelee ja nostaa samalla toisen jalustalle päättämään, etkö sinä haluaisi olla minun kanssani...

Olisiko kiva nähdä joku poika anelemassa että ole kiltti, rakasta mua minä kyllä lupaan tykätä sinusta aina, jos vain niin teet. Ja voin kyllä käyttäytyäkin sillä tavalla niin kuin sinä tykkäät, etkös pidä Elviksestä? Voi, kyllä minäkin alan laulajaksi. Eli kuinka sinä et muka rakastaisi minua, vaikka olisinhan sinulle juuri sellainen kuin haluaisit. Miksei kukaan voi rakastaa minua? Tuo nyt oli kyllä aika liioiteltu...

mutta oikeasti olen tavannut ihmisiä, jotka haluaisivat saada jonkun rakastamaan heitä ja olisivat jopa valmiit muuttamaan omaa luonnettakin, että se toinen ihastuisi...

No, tämä kyllä meni ihan aiheesta ohi. Teki vain mieli kirjoitella kaikenlaista. Mitä mieltä olette sellaisesta, että halutaan seurustella jonkun kanssa siksi, että se rakastaisi sua. Millasia kokemuksia siitä?

: Ei huoli.

Hyi että miten itsekäitä ihmiset on, huoliiko kukaan minua aknen takia, haloo herää...
Sitten voitaisiin antaa vertaistukea jos olisit esim cp vammainen ja istuisit pyörätuolissa. Aknen arvet saa laaserilla korjattua, mutta monia juttuja ei voi leikauksilla tai korjauksilla muuttaa

no tottapa totisesti huolii (: luotat vaan itseesi!