Perheneuvolasta

Omaa kokemusta ei ole perheneuvolasta mutta takuulla saat avun. Pelkkä puhuminen voi tehdä joskus ihmeitä ja etenkin kun saat ammatti-ihmisen peilaamaan niitä asioitasi, huomaat ettei kyse välttämättä ollutkaan >mistään sen kummemmasta>
Onnea vaan, olet tosi rohkea ihminen.

Hei!

Riippuu tietysti paljon siitä, mistä kiikastaa (oma identiteettikriisi, parisuhdekriisi, tolkuton väsymys vai mitä), ja omista tottumuksistasi selvittää asioita. Ja kaikki perhetyöntekijätkin ovat erilaisia, joku saattaa osua napakymppiin ja sanoa juuri oikeat asiat, toinen ei ehkä tajua ollenkaan, mitä tahdot sanoa.. Mutta kannattaa kokeilla, ei siinä mitään häviä!

Meillä neuvolassa suositellaan esikoisen vanhemmille perheneuvolassa käyntiä. Käytiin siis miehen kanssa. Ehkä suurin apu oli siinä, että vihdoin oli tilanne, jossa molempien oli "pakko" keskittyä puhumaan ja kuuntelemaan. Kotona kun se ei tahdo onnistua, meillä ainakaan, kun mies niin herkästi karkaa telkan, tietokoneen tai lehden pariin, kun jotain ikävämpää puheenaihetta tulee esille. Hänellä on sellainen välttelytaktiikka noiden ristiriitojen suhteen.. =) Minä taas tykkään keskustella ja vaikka riidelläkin. Eli minusta siitä oli apua, että sain purkaa mieltäni ja sanottua asioita, jotka olivat hampaankolossa. Mies oli pikemminkin hiljaa, ei oikein uskalla sanoa, varsinkaan vieraan ihmisen läsnäollessa. Onko tuosta käynnistä seurannut mitään muutosta meidän arkeemme? Jaa, eipä mitään suurempia. Meillä on edelleen omat täysin erilaiset tapamme suhtautua hiertäviin asioihin, joten niiden yhdessä setviminen on edelleen jossain määrin vaikeaa. Mutta olen itse saanut ajateltua asioita taas vähän pidemmälle oman pääni sisällä, kun sai noita patoja ensin purettua.