psykologin luona käydessäni, ja joskus muissakin sosiaalisissa tilanteissa, jotka on jotenkin hermostuttavia, ahdistun. Jännitän jokaista lihastani, olen valmis pakenemaan hetkenä minä hyvänsä. Tiedän ettei tilanteessa ole mitään pelättävää, mutta silti. (itseasiassa nytkin minulla on sellainen olo. jos joku olisi vierelläni, hän ihmettelisi käsieni tärinää ja levottomuuttani) Psykologi minulta kerran kysyi, että pelottaako minua jokin, kun olin niin levoton, sanoin vain että "ei. mulla on vaan vähän..levoton olo." Jännitän niskojani niin, että pää tärisee, ja muutenkin tulee äkkinäisiä lihasnykäisyjä, silleen että jos istun jalat ristittynä, niin ilmassa oleva jalkaterä saattaa nykäistä, räplään kynsiäni ja vaatteitani koko käynnin todella, Todella hermostuneena, ja välillä minun on pakko heiluttaa sormiani ja keskittyä rauhassa hengittämiseen rauhoittuakseni. Tämä häiritsee minua todella paljon.
Vieraille ihmisille en pysty enää puhumaan, kuin silloin jos on todella hyvä päivä. Kavereiden ja perheen kesken ei tällaista hermostuneisuutta ilmene, mutta muiden sukulaisten kanssa kyllä vähän, koska en ole niiden kanssa niin hyvä tuttu. Mutta en ymmärrä miksi niin hermostun psykologilla, koska hän on todella mukava mies, asiantunteva, mutta rento, ja voin kertoa hänelle kaiken. (vaikka en kyllä kaikkea uskallakaan kertoa.) tästäkin varmaan pitäisi mainita, mutta en tiedä kuinka. tuntuu tyhmältä mennä sanomaan että "tunnen oloni erittäin ahdistuneeksi ja hermostuneeksi seurassasi..."
Vieraille ihmisille en pysty enää puhumaan, kuin silloin jos on todella hyvä päivä. Kavereiden ja perheen kesken ei tällaista hermostuneisuutta ilmene, mutta muiden sukulaisten kanssa kyllä vähän, koska en ole niiden kanssa niin hyvä tuttu. Mutta en ymmärrä miksi niin hermostun psykologilla, koska hän on todella mukava mies, asiantunteva, mutta rento, ja voin kertoa hänelle kaiken. (vaikka en kyllä kaikkea uskallakaan kertoa.) tästäkin varmaan pitäisi mainita, mutta en tiedä kuinka. tuntuu tyhmältä mennä sanomaan että "tunnen oloni erittäin ahdistuneeksi ja hermostuneeksi seurassasi..."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisi kiinnostava tietää, mitä uskoisit tapahtuvaksi jos sanoisit psykologille pelkääväsi ja ahdistuvasi hänen seurassaan? Näyttäisikö hän ovea, tukistaisi, lähtisi niskat nakellen huoneesta ulos, suuttuisi vallan vietävästi vai ryhtyisikö hän puhumaan asiasta kanssasi enemmänkin? Minä veikkaisin ihan viimeistä vaihtoehtoa, joten siinä ei varmaankaan ole mitään sellaista mitä kannattaisi ihan käytännössä hirveästi pelätä. Vai mitä?
Jos olisin sinä kirjoittaisin tajunnanvirtana paperille miltä tuntuu ja antaisin sen psykologille tai jos tahdot voit toki valita ne kohdat, joista haluat hänen kanssaan puhua. Kun valmistelet asian etukäteen se ei välttämättä ole enää niin hankalaa ojentaa paperi psykologille sekä päättää mielessäsi haluatko jättää asian vain siihen lukemisen asteelle vai puhutko lisää.
Älä tee psykolgilla mitään mitä et tahdo, mutta pelostasi puhuminen olisi tärkeää oman hyvinvointisi kannalta. Joskus asiat näyttävät isommilta lohikäärmeiltä kuin ne todellisuudessa ovat ja voit vaikka itseksesi sanoa ääneen saman minkä tännekin kirjoitit. Kyllä keinoja lohikäärmeen kaatamiseksi aina löytyy :)
wi paykolokikaan ajatusten lukija ola-
Minun mielestäni voisit kertoa psykologille aivan avoimesti, että olet siinä tilanteessa ahdistunut, kuten varmaankin muutenkin olet sosiaalisissa tilanteissa. Psykologille kertominen on mielestäni erittäin suositeltavaa. Ei hän sinulle ovea näytä ja pois aja :) voin lyödä siitä vaikka vetoa - kuten oma terapeuttini sanoo.
Olipas jännä lukea toisen kirjoittamana sama mitä itse olisi voinut kirjoittaa:)Mullekin tulee samankaltasia "oireita" sosiaalisissa tilanteissa ja myös psykologilla käydessäni. Multa se aina kyseli joskus että oonko mä hermostunu.. Taisin sanoa vain hissukseen jotain ympäripyöreetä:) Yks kerta sitten paukasin sanoa että "no olen kyllä joo hermostunut kun täällä pitää olla huomion keskipisteenä ja analysoida kaikki niin tarkasti :)" se taisi vähän helpottaa.. mut kyllä mä silti siellä vielä vähän levoton oon. Tosin olen aloittanut pari kuukautta sitten lääkityksen, joka helpottaa masennusta ja paniikkia, joten kai mä siksikin olen vähän rauhallisemmin..