Äitini kuoli syöpään ollessani aivan pieni. Sen verran olin kuitenkin "iso", että ymmärsin kyseessä olevan sairauden, jota ei sen aikaisella lääketieteellä kyetty parantamaan (eikä taideta sitä tyyppiä pystytä vieläkään parantamaan). Katselin vuosia kun äitini riutui saadessaan lääkkeitä, jotka eivät parantaneet sairautta (mutta hidastivat kyllä sen etenemistä). Lääkkeillä oli hirveitä sivuvaikutuksia. Äitini tuskat olivat kovat ja kipulääkitys oli puutteellista. Loppuvaiheessa hän sentään sai jotain morfiinipohjaista lääkettä. Viimeaikoina tutkiessani hamppua olen saanut huomata että hampun on raportoitu pienentävän syöpäkasvaimia ja salpaavan muiden lääkkeiden aiheuttamaa pahoinvointia. Olen lähes varma, että jos äitini olisi saanut muun lääkityksen ohessa hamppua, niin hän olisi elänyt pitempään tai ainakin hänen viimeiset vuodet olisivat olleet onnellisempia ja arvokkaampia. Yhteiskunta syyllistyi mielestäni kyseisessä tapauksessa hoitovirheeseen. Voi olla, että valtio saa minusta vielä joskus todellisen piikin perseeseensä. Vaikka tapauksesta on 20 vuotta aikaa, niin olen erittäin vihainen. Vihani todennäköisesti ei tule vähenemään seuraavan 20:n tai 40:n vuoden aikana.
Ukkini on 80:n vanha äijä, joka popsii lääkkeitä masennukseen, joka seurasi mummun kuolemasta. Unilääkkeitä kuluu myös paljon. Olen aivan vakuuttunut, että kannabis olisi hyvä lisä lääkityksessä, lähinnä peittämään muiden lääkkeiden sivuvaikutuksia. Saattaisi se pelkästäänkin olla aika hyvä lääke. Ukilla itse asiassa on kokemusta ruohosta. Kun sota-aikana oli pulaa tupakasta, niin ne oli jostain haalineet korviketta tarkemmin tietämättä mitä se oli. Kuulemma siitä oli tullut aina hassu olo. Mutta kannabis olisi ilmeisesti peräti hyvä lääke seniiliyteen. Keneltähän olisi pois, jos vanhukset popsisivat THC nappeja ja kenties eläisivät paremman loppuelämän?
Olenkohan väärässä tulkitessani, että tässä narkofobisessa maassa on vallalla käsite, ettei lääke saa tuottaa hyvää oloa? Ilmeisesti ajatellaan, että ihmiset lipsahtavat välittömästi lääkkeiden väärinkäytöksiin jos lääkkeestä ei tule huono olo. Herätkää päättäjät.
Mikäli kannabikselle saataisiin lääkestatus, sen vaikutuksia pitkäaikaiskäytössä olisi erittäin helppo arvioida. Voiko syy olla todella niin raadollinen, että kannabiksen laillistamisen kiihkeimmät vastustajat vastustavat kannabiksen lääkekäyttöä juuri siksi, että lääkestatuksen omaavasta aineesta olisi liian helppo tehdä tutkimusta, ja kaikki tutkimus halutaan vaientaa? Hävetkää, vihaan teitä. Tajuatteko te s*tana miten paljon aiheutatte ihmisille kärsimystä? Inhimillisyys oli missä?
Mikäli kannabikselle saataisiin lääkestatus, niin sen testaajia taitaisi löytyä yliopistolta vähintään "riittävästi". Lääkkeethän testataan aina ihmisillä ja juuri opiskelijat ovat usein niitä testaajia. Testeissä kun ei tarvitse tehdä oikein mitään (voi vaikka lukea tenttiin) ja rahaa saa ihan kohtuullisesti.
J.A.V
Ukkini on 80:n vanha äijä, joka popsii lääkkeitä masennukseen, joka seurasi mummun kuolemasta. Unilääkkeitä kuluu myös paljon. Olen aivan vakuuttunut, että kannabis olisi hyvä lisä lääkityksessä, lähinnä peittämään muiden lääkkeiden sivuvaikutuksia. Saattaisi se pelkästäänkin olla aika hyvä lääke. Ukilla itse asiassa on kokemusta ruohosta. Kun sota-aikana oli pulaa tupakasta, niin ne oli jostain haalineet korviketta tarkemmin tietämättä mitä se oli. Kuulemma siitä oli tullut aina hassu olo. Mutta kannabis olisi ilmeisesti peräti hyvä lääke seniiliyteen. Keneltähän olisi pois, jos vanhukset popsisivat THC nappeja ja kenties eläisivät paremman loppuelämän?
Olenkohan väärässä tulkitessani, että tässä narkofobisessa maassa on vallalla käsite, ettei lääke saa tuottaa hyvää oloa? Ilmeisesti ajatellaan, että ihmiset lipsahtavat välittömästi lääkkeiden väärinkäytöksiin jos lääkkeestä ei tule huono olo. Herätkää päättäjät.
Mikäli kannabikselle saataisiin lääkestatus, sen vaikutuksia pitkäaikaiskäytössä olisi erittäin helppo arvioida. Voiko syy olla todella niin raadollinen, että kannabiksen laillistamisen kiihkeimmät vastustajat vastustavat kannabiksen lääkekäyttöä juuri siksi, että lääkestatuksen omaavasta aineesta olisi liian helppo tehdä tutkimusta, ja kaikki tutkimus halutaan vaientaa? Hävetkää, vihaan teitä. Tajuatteko te s*tana miten paljon aiheutatte ihmisille kärsimystä? Inhimillisyys oli missä?
Mikäli kannabikselle saataisiin lääkestatus, niin sen testaajia taitaisi löytyä yliopistolta vähintään "riittävästi". Lääkkeethän testataan aina ihmisillä ja juuri opiskelijat ovat usein niitä testaajia. Testeissä kun ei tarvitse tehdä oikein mitään (voi vaikka lukea tenttiin) ja rahaa saa ihan kohtuullisesti.
J.A.V
Vastaukset 3
Vanhimmat
vanhoille,kuoleville ihmisille on aina rajoitettu sillä tekosyyllä että heistä saattaa tulla riippuvaisia.
Tuollainen tekopyhyys naurattaisi jos asia ei olisi niin vakava.
Samaan aikaan suositellaan nuorille ihmisille,jopa murrosikäisille, mielialalääkkeitä.
Puhumattakaan siitä,miten paljon myrkkyjä psyykkisesti sairaille tuputetaan.
Muutama vuosi sitten kohdalleni osui erittäin vaikea avioero.Minun kohdallani se puhkaisi vaikean masennuksen ja kuten muutkin samassa tilanteessa olevat, minäkin hain apua.
Jo terveyskeskuslääkäri määräsi minulle ensimmäisellä käynnillä lääkkeet ahdistukseen ja univaikeuksiin.Psykiatri lisäsi myöhemmin vielä arsenaaliin psyykelääkkeet, ja kun huomattiin että kohtaukset, joita sain -täyttivät paniikkikohtausten merkit pantiin paniikkihäiriölääkkeet mukaan.
Siinä oli kaveri aika huumattuna.Huomattiin että olen hyvin herkkä sivuvaikutuksille, ja lääkkeitä vaihdeltiin kuin leipää.
Muutamia lääkkeitä jotka tulivat tutuksi:
Seromex
Remeron
Cipramil
Zoloft
Opamox
Tenox
Temesta
Diapam
Xanor
Xanor -depot
Imovane
Sonata
Stilnoct
Neulactil
Tolvon
Sparine
Takana kaksi VAIKEATA lääkekoukkua, lukuisia sairaalareissuja, kaksi itsariyritystä ->vieroittautumisen yhteydessä tapahtunut onnettomuus, ja sitä seurannut pitkä toipuminen, irtisanoutuminen työpaikasta.
Jokainen varmasti ymmärtää, että noita lääkkeitä syötiin kaikkia (ei yhtäaikaa huom!) tarpeeseen, lääkärin määrääminä.Tästä huolimatta ne ajoivat minut kuoleman rajamaille, ja voin pitää suoranaisena ihmeenä että olen edelleen täällä.
Vieroituttuani kunnolla, elämän tasaannuttua aloin tutkimaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja ongelmiini.Ymmärsin että minun kohdallani ei lääkkeillä tehdä kuin ruumiita. Pitkän tutkimisen ja selvittelyjen jälkeen olin valmis aloittamaan kannabiksen kasvattamisen, tarkoituksena löytää siitä apua ongelmiini.
Minun ei ole tarvinnut syödä yhtäkään lääkekuuria tämän jälkeen.Kaikki oireet, joita minulla esiintyi, ovat hävinneet.Käytän marijuanaa kohtuudella, pieni annos iltaisin 3-6krt viikossa. Pystyn osallistumaan normaaliin elämään, ja nauttimaan siitä ilman mitään oireita.
Lisäksi pääsin eroon migreenistä joka minua vaivasi parhaimmillaan viikottain.
ps. ja mitään vieroitusoireita ei minulla ole ollut.Vaikka parhaimmillaan olen ollut kuukaudenkin täysin ilman mitään.
Mulla on suorastaan hämmästyttävän samanlaiset taustat.
Viha on joissain tapauksissa hyvä ajava voima. Käytä sitä, mutta muista, ettei kannata käyttää sitä mihinkään laittomaan. (Heh, polta vaikka vähän ganjaa silloin kun oikein vihoittaa...) Muista kuitenkin, että älä anna vihan ajaa Sinua katkeruuteen.