Mietin tuossa yhtenä päivänä näitä uskontojuttuja ja tuli mieleeni kysymys: Minkä takia kaikki Jumalaan uskominen on sitten niin kerrassaan pyhää ja hienoa?
Vaikka Jumala olisikin olemassa, ja häneen (oikealla tavalla) uskovat pääsisivätkin taivaaseen, niin miksi siitä on tehty niin pyhää. Uskoohan täällä kaikki johonkin. Toiset uskoo ufoihinkin, mutteivat pidä itseään ufoihin uskomattomia ihmisiä parempana.
Sehän on vain itsekästä mukavuudenhalua elää ja uskoa tietyllä tavalla, että pääsisi taivaan ihanuuksista kuoltuaan nauttimaan. Varsinkin veeällien tapauksessa minua ihmetyttää tuo asia. Eli se, että tuota taivaspaikkaa pidetään niin tärkeänä. Hyljeksitään (ainakin ajatuksin) niitä, jotka jättävät uskonsa.
En tiedä osaanko oikein selittää mitä tarkoitan, mutta otetaan esimerkiksi vaikka tämä: Kartutan rahastosäästämällä itselleni rahaa eläkepäiviksi, jotta voin elää leveää elämää kun pääsen eläkkeelle. Jos poikani ei halua tehdä samoin, vaan haluaa käyttää kaikki tienaamansa rahat nyt, en vaahtoa siitä hänelle, enkä rukoile hänen puolestaan (Että tajuaisi nyt hyvä ihminen alkaa säästämään).
Pääpointtini oli kuitenkin tässä se, että loiko Jumala maapallon vain siksi, että siellä asuvat ihmiset saisivat uskoa hänen olemassaoloonsa ja palvoisivat häntä, jotta pääsisivät sitten taivaaseen kun hän päättää heidän päivänsä? EI MITÄÄN JÄRKEÄ! (Lestadiolaisilta tuo Jumala ei vaadi taivaspaikan vastineeksi edes hyviä tekoja. Riittää että uskoo oikealla tavalla. Typerää eikö?)
Usko ei TOSIAANKAAN ole järjen asia.
T: Vanhoillislestadiolainen nuori
Vaikka Jumala olisikin olemassa, ja häneen (oikealla tavalla) uskovat pääsisivätkin taivaaseen, niin miksi siitä on tehty niin pyhää. Uskoohan täällä kaikki johonkin. Toiset uskoo ufoihinkin, mutteivat pidä itseään ufoihin uskomattomia ihmisiä parempana.
Sehän on vain itsekästä mukavuudenhalua elää ja uskoa tietyllä tavalla, että pääsisi taivaan ihanuuksista kuoltuaan nauttimaan. Varsinkin veeällien tapauksessa minua ihmetyttää tuo asia. Eli se, että tuota taivaspaikkaa pidetään niin tärkeänä. Hyljeksitään (ainakin ajatuksin) niitä, jotka jättävät uskonsa.
En tiedä osaanko oikein selittää mitä tarkoitan, mutta otetaan esimerkiksi vaikka tämä: Kartutan rahastosäästämällä itselleni rahaa eläkepäiviksi, jotta voin elää leveää elämää kun pääsen eläkkeelle. Jos poikani ei halua tehdä samoin, vaan haluaa käyttää kaikki tienaamansa rahat nyt, en vaahtoa siitä hänelle, enkä rukoile hänen puolestaan (Että tajuaisi nyt hyvä ihminen alkaa säästämään).
Pääpointtini oli kuitenkin tässä se, että loiko Jumala maapallon vain siksi, että siellä asuvat ihmiset saisivat uskoa hänen olemassaoloonsa ja palvoisivat häntä, jotta pääsisivät sitten taivaaseen kun hän päättää heidän päivänsä? EI MITÄÄN JÄRKEÄ! (Lestadiolaisilta tuo Jumala ei vaadi taivaspaikan vastineeksi edes hyviä tekoja. Riittää että uskoo oikealla tavalla. Typerää eikö?)
Usko ei TOSIAANKAAN ole järjen asia.
T: Vanhoillislestadiolainen nuori
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyviä kysymyksiä!
Olen miettinyt ihan samaa. Miksi Jumala haluaa että Häneen hänen luomansa ihmiset "uskovat". Miksi ei Hän anna syntejä anteeksi noin vain - miksi se tarpeeton verinen näytelmä?
Jumalahan uhrasi oman poikansa itselleen. Selitys kuuluu, että jotta hän sen uhrinkautta voi antaa ihmislapsille niiden synnit anteeksi. Pimeää...
Oletko muuten lukenut Erik Wahlströmin kirjan "Jumala". Sivistyneellä tavalla ironinen ja tosi HAUSKA! Ei se ole mitenkään pilkkaa vaan siitä oppii tois paljon esim. Vanhan Testamentin hulluista jutuista!
Jumala voisi vaikka näyttäytyä kaikille, niin tuo uskominen olisi helpompaa. Sittenhän kaikki pääsisivät taivaaseen.
Miksi ylipäänsä on tällainen välivaihe (elämä maanpäällä). Helpompi olisi ollut luoda ihmiset suoraan taivaaseen.
Jumalahan kuitenkin määrää kaikesta, mitä teemme. Miksi uskovaiset syyttävät ihmisiä, jotka juovat, käyttävät huumeita, harrastavat aviotonta seksiä ym.? Jumalahan se panee heidät tekemään niin.
Hieno avaus. Tosi hieno ja myös pohdita.
Kun olet uskossa, kuten minäkin, emme me mitään myöskään häviä. Ei mikään muuttuisi paremmaksi, jos jätämme Jeesuksen.
Päinvastoin, nyt meillä on Idoli, Jeesus..
Mutta kun kirjoita, että uskoa oikealla tavalla? Se ihmetyttää.
Jos tunnustat Jeesuksen Herraksi, kuten Jeesus itse kertoo >> Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. >> Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
Jos sinä tunnistat, että Jeesus on Herra ja uudestisynnyt ylhäältä, olet pelastettu. Miten tämän eri tavalla voi uskoa, ja jos voi niin se on tämä asian kieltäminen. Silloin ei Jeesus ole Herra ja et näe taivasten valtakuntaa.
Eli usko joko on tai ei. Meillä se on, Rauhaa.
Pascalin vaa'an avulla saa helposti selville, ettei uskomisessa ole mitään järkeä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pascalin_vaaka
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2001-3/pascal.htm
"Jos jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin hän ei ole kaikkivaltias. Jos hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, hän on pahansuopa. Jos hän sekä kykenee estämään pahan että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä jumalaksi?" - Epikuros
http://godisimaginary.com/index.htm
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
"Jos jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin hän ei ole kaikkivaltias. Jos hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, hän on pahansuopa. Jos hän sekä kykenee estämään pahan että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä jumalaksi?" - Epikuros
Joskus on kieltämättä itsekin tullut mietittyä, onko Jumala mahdollisesti sadisti.
Ja vielä tuo oman poikansa tappaminenkin. Vaikka nyt sitten kaikki saisivatkin syntinsä anteeksi. Eihän siinä todellakaan ole mitään järkeä, kuten joku ylempänä kirjoittikin. Sitäpaitsi syntinsä saa anteeksi kuitenkin, kun vain älyää pyytää.
En ole oikein sisäistänyt tätä asiaa. Otetaanpa alusta: Siis Jeesus kuoli että me saamme syntimme anteeksi. Emmekö muuten saisi? Ja jos olemme jo saaneet ne anteeksi, miksi meidän täytyy edelleen pyytää niitä anteeksi? En ole varsinaisesti uskovainen, joten jos joku osaa kertoa miten tämä toimii, niin tieto otetaan kiitollisena vastaan.
Muutenkin tuo Jumalaan uskominen. Jos ei usko, ei pääse taivaaseen (..vai? Eivätkös lapset esim. pääse joka tapauksessa?). Ja onko se todellakin lopulta niin suuri asia? Helvettiin en usko ollenkaan. Jos taivasta eikä helvettiä ole olemassa, on uskominen ollut periaatteessa turhaa. Varsinkin, jos kyseessä on tapauskonto. Tietty jos uskominen ja taivaaseen pääseminen edellyttää (ei kuitenkaan ilmeisesti lestadiolaisuudessa?) hyviä töitä, uskominen ei sitä kautta ole ollut turhaa vaan positiivinen asia. Nimenomaan sitä kautta että maailmaa on saatu vähän paremmaksi paikaksi ja itselle ja muille on saatu hyvä mieli.
Noh, vaikeita asioita nämä ovat ja todellakin uskonasioita.
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2005/181005_d.htm
Jotkin vaivat ovat sellaisia, että niiden hoitamisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Sellaisten hoitaminen ei ole medikalisaatiota.
Eräänlaista medikalisaatiota edustavat kaikki vanhoillislestadiolaisten syntikästitykset, jotka vaativat enemmän kuin yleiset käytöstavat ja Suomen laki.