Auttaako teidän lapset ?

En kyllä kovin usein viitsi apua pyytää, kun eivät asu samalla paikkakunnalla. Muutossa ovat auttaneet, tietokoneen kanssa auttaneet. Kylään ovat hakeneet yli sadan kilometrin päähän, ja tietysti tuoneet takaisin. En oikein osaa sanoa, kuuluuko se heille. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen asiaan.

Mutta en paljoa ajattelisi pyytää,
ei minun vanhempanikaan vielä ole apua pyytäneet.

Kyllä kaikki kannattaa itse tehdä.
muten tulee vioeläkin avuttommmaksi.

eihän auttaminen mitenkään lapsille kuulu,
usein heillä on myös niin kiirettä, tai ainakin tärkeää olla lastensa kanssa.

lastenhoito on nykyään paljon vaativampaa kuin meidän aikanamme.

Ja jos liikaa pyytää, sitä nopeammin vanhenee
eikä missään pärjää,
itte kannataa kaikki tehdä.

Ja seuraavaksi pyytää kunnalta.
Maailma on muuttunut.

On itsestään selvä asia että lapset ja lastenlapset auttavat meitä, jos apua tarvitsemme. Ei ole meidänkään käsi "koukussa", jos ja kun lapset tarvitsevat apuamme.Auttaminen puolin ja toisin on itsestään selvyys.Kenenkään ei tarvitse, eikä saa,tuntea jääneensä kiitollissuuden velkaan kenellekään. Apua annetaan resussien mukaan.En ymmärrä kuinka jonkun täytyy moisen asian kanssa edes pähkäillä.

auttavat tilanteen mukaan. Juuri nyt ovat muuttoapuna. Asuvat eri paikkakunnilla ja heillä on omat kiireensä. Olen sanonut, että järjestän oman elämäni. Toivoisin, että käyvät useammin tervehtimässä kuin naapurini tytär äitiään. Ei ole käynyt kahteen vuoteen, matkaa 50 km. On vielä mahdollista, että lapseni asuvat muualla kuin Suomessa, silloin ei paljon voi auttaa. Periaatteena pidän, että heillä on oma elämänsä.

puolin ja toisin, se on ihan selvä.

Pojan perhe asuu kiven heiton päässä, joten se on luonnollista.
Tuo kuuluuko sana kuullostaa vähän pakon omaiselta, en itse käyttäisi sitä, vapaaehtoista ovat auttamiset, jos ei sovi niin sitten keksitään jotain muuta.

apua, mutta en ole kovin usein tarvinnut. Tietokoneen kanssa ovat auttaneet.

Tarjoavat kyllä apuansa esim. ikkunoiden pesussa ja tarjoavat autokyytiä ym. Olen selvinnyt vielä ilman heidän apuaan, mutta olen kyllä heitä auttanut lasten hoidossa.

Varmasti auttavat sitten, kun olen avun tarpeessa.

eikä tarvitse edes pyytää. Sangen usein kysyvät voivatko auttaa. Käyvät auttamassa myös isovanhempiaan mm. siivoamassa perusteellisemmin parin viikon välein.
Ovat muutenkin olleet erittäin omatoimisia ja omillaan toimeentulevia. Opiskelutkin (yliopistossa) ovat hoituneet opinto- ja asuntotuella ja tietenkin kesätienesteillä. Hyvin ne tuet ovat riittäneet. Joskus kyselin tarvitsevatko rahaa. Aina oli vastaus ei tarvita. Kyllä opintotuki riittää. Ilmeisesti eivät ainakaan kovin ahkerati ole opiskeluaikoinaan kanniskelleet mäyrakoiria.
Toki joskus joudumme auttamaan heitä. Yleensä sellaisissa asioissa, missä elämänkokemuksesta on hyötyä. Joskus myös katsomme lasten perään jne. Toisaalta autamme tarvittaessa mm. myös naapureita ja he vuorostaan meitä.
Mielestäni auttaminen kuuluu ihmisen ominaisuuksiin ja mitä onnellisempi ihminen sen helpommin haluaa muita auttaa.

Tulipas tarkasteltua asiaa vähän laveammin.

asioissa. Esim. viime syksynä muutin pienempään asuntoon, niin tuli muuttoapua ja verhotankojen asennusta. En kylläkään pyytänyt.
Miksi ihmeessä ne kiskot pitääkin olla katossa kiinni? No, asennettiin minun vanhat verhotangot nätisti siihen ikkunoitten yläpuolelle. Näin pystyn itse vaihtamaan verhot ilman suurempaa kiipelyä. Ikkunoitten pesua on järjestynyt ja sen sellaista. Tapetointikin järjestyi.

Rahaa eivät huoli näistä palveluksista, vaikka sitä tarjoankin. Juu ja välimatkaa meillä on yli 150 km, niin eipä näy olevan esteenä sekään.
Kyllä minäkin sitten autan kyläilyreissuilla käydessäni lapsenhoidossa ja muissa kotihommissa.

ole olemassakaan.
Omien vanhempiemme auttamiseen meillä meni yli kymmenen vuotta, mutta nyt ei tarvitse miettiä, tuliko ainoina lapsina autettua tarpeeksi.