välillä kaipaus muuttuu tosi kipeeks, ja toisinaan se helpottaa hieman. silti ei mene päivää ettet olis mielessä. Kenties jonain päivänä saan sut mut luultavasti en. Parempi se niin kai onkin. Kipee kohta susta kuitenkin jää loppuun asti. Välillä koitan vihatakkin mut se ei oikein onnistu, ainakaan pitkään. Kaikki ympärillä muistuttaa susta, maiseman vaihdos saattais auttaa, mut ei ole mahdollista. Joten tää vaan jatkuu ja jatkuu. miehelle.
minä olen
muistanut sinut
132127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
iissoo kiitos siitä :)
kipuna kiivaana, suruna sielussain. ole hyvä.
kiitos.oliskos vielä jotain muuta?
You fill up my senses
like anight in the forest
like the mountains in spring time
like a walk in the rain
like a storm in the desert
like a sleepy blue ocean
you fill up my senses
come fill me again
jatkuuko se jotenkin näin (sori, ulkoo muistelen):
come let me love you
let me give my life to you
let me drown in your laughter
let me die in your arms
let me lay down beside you
let me always be with you
come let me love you
come love me again
Just tota levyä etsin yks päivä, olisin halunnu soittaa se yhelle siellä tupareissa... Soitin sit jotain ihan tyhmää tilalle, eikä yhtään sama fiilis...
kaunista oli, vaikken tunnista kappaletta. Oliskin noin asiat.
asiat nyt vaan tuppaa ennemmin tai myöhemmin kääntyy oikeille raiteille,sovitaanko näin:)
Asiat menee omalla painollaan päin seiniä, jollei niille ole valmis tekemään mitään. Joskus täytyy nöyrtyä ja tehdä uhrauksia, laittaa itsensä likoon jotta pääsee tavoitteisiinsa. Joten ei nyt sovita ihan niin...
aitoudesta ei tingitä. Eikä tämä ylpeä pää nöyrry.
Ylpeys on hyväks, tiettyyn pisteeseen asti. Sen rajan jälkeen se on taakka.
Mä olen kulkuripoika ja tietäni kuljen
kunnes joskus kuolen pois
Kauniita tyttöjä syliini suljen
elää en toisin mä vois
Se joka mammonaa kerää, ostaa ja lainaa
pärjää, toiset opettaa
Heille mä laulelen : kun sä oot vainaa
mitään et mukaan sä saa
Poika kulkee vaan
rivi reikiä farkuissaan
Viheltelee mennessään ja juo
Särkee sydäntään tuhat tyttöä nyyhkivää
Poika lähtee uuden kullan luo
On mulla tasku ja taskussa ei ole mitään
huolta vailla laulan vaan
Rennosti retkeillen länteen ja itään
siitä mä riemuni saan
Poika kulkee vaan...
mutta miksi viha,suru...eikö muuta ole,toivoisin et ois.
valona yössä vain. Jotenkin noin se menee.