Elikkä siis jos joku joka on jo synnyttänyt tai joku joka tietää ja osaa kertoa voisi vähän valaista minua asioista.
Olen lueskellut kaikkia synnytystarinoita netistä ja lehdistä,mutta haluaisin tietää että mitä siellä sairaalassa oikeen "tapahtuu".
Niin kuin esimerkiksi,että miksi joissakin kertomuksissa lukee että on laitettu peräruiske ihan automaattisesti kun synnyttämään menee? Miksi? Ja jos paikat repeää pahasti synnytyksessä niin miten vessassa käyminen sitten onnistuu? Normaalistikko? Ja voiko avautumisvaiheessa käydä vessassa? Olen lukenut että kätiö kysyy usein että onko kakkahätä(onko silloin yleensä hätä?) ja jos on niin voiko sen toimittaa ihan vessassa omassa rauhassa?
Ja kun menee sairaalaan niin eikö avautumisvaiheessakaan saa syödä tai juoda?
Kaikkia tuollasia hölmöjä juttuja mietiskelen,niin olis kiva jos joku kertois miten ne asiat menee ja saa tietty kertoa muutaki mitä mieleen vaan tulee,kun en tällä hetkellä muita kysymyksiä muista.
Kiitos paljon:)
Olen lueskellut kaikkia synnytystarinoita netistä ja lehdistä,mutta haluaisin tietää että mitä siellä sairaalassa oikeen "tapahtuu".
Niin kuin esimerkiksi,että miksi joissakin kertomuksissa lukee että on laitettu peräruiske ihan automaattisesti kun synnyttämään menee? Miksi? Ja jos paikat repeää pahasti synnytyksessä niin miten vessassa käyminen sitten onnistuu? Normaalistikko? Ja voiko avautumisvaiheessa käydä vessassa? Olen lukenut että kätiö kysyy usein että onko kakkahätä(onko silloin yleensä hätä?) ja jos on niin voiko sen toimittaa ihan vessassa omassa rauhassa?
Ja kun menee sairaalaan niin eikö avautumisvaiheessakaan saa syödä tai juoda?
Kaikkia tuollasia hölmöjä juttuja mietiskelen,niin olis kiva jos joku kertois miten ne asiat menee ja saa tietty kertoa muutaki mitä mieleen vaan tulee,kun en tällä hetkellä muita kysymyksiä muista.
Kiitos paljon:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei sinuun väkisin mitään pistetä ja ihan tavallisesti saat siellä olla, jos mitään poikkeavaa ei ole. Sitten tilanne tietty muuttuu jos vaikka haluat ottaa epiduraalin, olet kiinni tipassa ja mahdollisesti enemmän muitten armoilla (jos jaloista menee tunto). Näistä syistä en itse halunnut epiduraaleja tms. Vaikea sitä peräruiskettakaan on automaattisesti laittaa, ilman että ehtisit huomata.. :D
Ei minulta kukaan syömistä ja juomista kieltänyt, aluksi menin ammeeseen ja sen jälkeen ihan kahdestaan miehen kanssa hengailtiin salissa ja välillä kätilö piipahteli paikalla. Sitten kun vauva alkoi tulla ulos eli ruvettiin ponnistamaan niin oli tietysti läsnä vauvaa vastaanottamassa (toisen kätilön kanssa) :)
Peräruiske kannattaa ottaa ennen synnytystä kahdesta syystä: siksi ettei tule kakat synnytyspöydälle tai muualle ponnistaessa (joillakin tulee) ja siksi, että kakkaaminen voi tehdä kipeää synnytyksen jälkeen, joten tyhjä suoli antaa sinulle edes jonkin verran aikaa toipua ennen seuraavaa hätää. Suosittelen peräruisketta, varsinkin, jos sinulla on maha kovana ennen synnytystä.
Vessassahan on käytävä, repesi paikat tai ei. Asiaa helpottavat esim. luumumehu, levolac tai muut vatsaa pehmentävät tuotteet. Itselleni vessassakäyminen ei tuottanut kipua eppiksestä huolimatta.
Avautumisvaiheessa saat toki käydä vessassa, itsekin kävin moneen kertaan pissillä ja kerran kakalla peräruiskeen ottamisen jälkeen (avautuminen kesti yli 14 tuntia). Avautuminen saattaa olla niin kivuliasta, ettei pöntöllä meinaa pysyä eli kannattaa hoitaa vessa-asiat supistusten välillä ;)
Avautumisvaiheessa saat ja toisaalta pitääkin syödä ja juoda, että jaksaa. Jos synnytys ei jostain syystä etene tai muuten tulee sektion tarve esiin ajoissa, tulee sinulle syömäkielto mahdollisen nukuttamisen takia. Kannattaa varata jotain naposteltavaa ja esim. hedelmämehua mukaan synnytykseen, ettei verensokerit ja voimat lopu kesken.
(Normaalin) synnytyksen jälkeen sinut, miehesi ja vauvanne jätetään synnytyssaliin kolmistaan tutustumaan toisiinne pariksi tunniksi ja teille nähtävästi tuodaan ainakin kahvit ja voileivät. Tämän jälkeen sinut käsketään suihkuun ja siitä se sitten alkaa se vauvaperhe-elämä :)
Onnea synnytykseen ja saa kysyä lisää, jos jäi vaivaamaan :)
Toinen persoonani pääsi esille xD
Eli tämä oli siis minun vastaukseni, vahingossa vain kirjauduin vanhalla koirapuolen nikilläni.
Voi miten mieleeni tulee, tuo epävarmuus ennen ekaa synnytystä!!! Mietti liikaa kaikkea (näin jälkiviisaana.)Mutta kerrottakoon, etten ole pervo, vaikkakin jutut on tällä kertaa hieman pissa ja kakka voittoset!!!!
Itsellä oli niin nopeat synnytykset, ettei siinä keritty antamaan kipulääkkeitä, saati peräruiskeita.Ja ponnistusvaihe pitkittyi juurikin tuon "kamalan" tunteen takia, että sieltä ei tule ulos kuin paskat!!!Tämän kun olin saanut kerrottua kätilölle, hän nauroi ja sanoi kaikkien ensikertalaisten luulevan samaa!!! Ja todellisuudessa siinä vaiheessa se on aivan sama mitä sieltä tulee, kunhan yrität saada lapsen ulos!!! Kätilöt on nähnyt jo niin monta synnytystä ja asiaa, ettet todellakaan jää hänen mieleensä kyseisen asian vuoksi!!!! Tietysti jos aikaa jää ruiskeelle niin miksei sitä voisi ottaa! Itse olen turvautunut kyseiseen aineeseen vasta synnytyksen jälkeisinä päivinä.Sekin ikävä kyllä vaihtelee, itsellä on ollut vaikeuksia vatsan toiminnassa synnytyksen jälkeen. Mutta Microlax on pelastanut pulasta!(otin jo viimeisellä kerralla sen itse kotoo mukaan.)
Itse voin kertoo synnytyksen jälkeisen olotilan ehkä välillä tukalaksi, mutta kyllä ne on pieniä vaivoja loppupeleissä. Tämä on siis kokemukseni n.s normaalisynnyttäjänä ilman jälkitulehduksia sunmuita.
Itse muistan miettineeni loputtomasti, että onko se verinen vauva pakko ottaa rinnalle??? Hassua kun ei tiennyt, että se todella pyyhitään ensin!!!! Ja nyt jälkiviisaana; eipä se olo ole niin puhdas itselläkään!!!Ja eihän sitä tarvitse tehdä mitään mikä itseltä tuntuu pahalta. Tästä tuli mieleeni, kun kokeiltiin synnytysasentoja. Kätilö olisi halunnut minut yrittävän seisoaltaan. Ja kun minä en moiseen pystynyt.
Ja lopetellaan todella noloon tilanteeseen: juuri tullut vessasta kun käytävällä minut yllätti taas vessahätä!!! Märkä vana perässä hyppäsin sängyn laidalle istumaan. Yritin lopettaa, mutten yksinkertaisesti pystynyt. Tokaisin kätilölle, että nyt mä sit pissasin tän sängynkin märäx!!!Ihmettelin kun kätilö hymyili ja laittoi vaan paperia selän alle ja lähti käymään jossain. Itsekseni kirosin kohtalooni, maata nyt tässä omissa eritteissään!!! Mutta NÄIN JÄLKIVIISAANA; kätilö saapui pian takaisin ja ilmoitti lapsiveden tulleen!!!
TURHA ON ON SANOA, ETTÄ ÄLÄ MIETI MOISIA ASIOITA, KUN SITÄHÄN MIETTII KAIKKEA JÄRKEVÄÄ JA VÄHEMMÄN JÄRKEVÄÄ. MUTTA MITÄÄN UUTTA SIELLÄ ET VARMAAN PYSTY NÄILLE KÄTILÖILLE ESITTÄÄN. JA SYNNYTTÄESSÄ NAINENKIN SAA KERRANKIN OLLA KUIN MIES HÄPEILEMÄTTÄ!!!
-haista hielle
-huutaa ja kiroilla(jos siltä tuntuu)
-piereskellä...
Eli odotan nyt neljättä lastani. Kaikki aiemmat synnytykset ovat alkaneet yöllä kotona voimakkailla supiustuksilla. sairaalaan olen lähtenyt siinä vaiheessa kun niiden väli on ollut noin 8minuuttia. Sairaalassa sinut otetaan vastaan, pyydetään neuvola kortti, tämän jälkeen tutkitaan minkä verran paikat ovat auki ja laitetaan vatsan ympärille laitteet millä seurataan supistusten voimakkuutta ja vauvan sydämmen toimintaa. Peräruiske kannattaa ottaa juuri siksi et vatsa voi olla aika kovalla synnytyksen jälkeen. Mitä siihen Wc-käyntiin tulee synnytyksen jälkeen niin pissaaminen kirveli ainakin mulla tosi paljon. Mut siihen auttaa kun laskee käsisuihkulla haleaa vettä samalla. No sit kun sairaalavaatteet on vaihdettu pääset synnytyssaliin, missä kaikki on valmiina. Ruokaa saa ja mehua jos vain pyytää. Hyvin se menee usko pois...Vaikka minuakin jännittää vaikka neljäs synnytys edessä.
Peräruiske ei ole ollut automaatti enää liki kahteenkymmeneen vuoteen useimmissa sairaaloissa, mutta ainakaan kymmeneen vuoteen ei missään, toki saa jos pyytää. Eri asia on jos on jokin syy miksi suoli pitää tyhjentää, mutta en kyllä nyt keksi mitään muuta kuin tukalan olon jos massaa on siellä paljon tai äiti on ollut ummella.
Repeämien laatu ei ratkaise ongelmia vessassa käynnissä vaan oikeastaan niiden paikka ja kuink ane on saatu ommeltua. Pahakin repeämä syvällä on pienempi paha veskin kannalta kuin pieni pintarepeämä ulkosynnyttimissä jolloin sitä ei voi tikata ja se avonaisena kirvelee aina jne. Muutenkin tuo tikkaaminen on sellainen että joku osaa sen hyvin ja toinen ei sitten juurikaan ja ompeleet kiristää ja kutittaa, toisen tikkejä ei huomaakkaan. Hyvä ompelija osaa neuvoa rennon asennon ompelun ajaksi jolloin ne tikit saa sinne hyvin ja ne ei tunnu todellakaan ollenkaan.
Jos repeämissä on kirvelyä pissatessa niin kannattaa suihkuttaa hilja alämmintä vettä sinne kun pissaa niin se vie kirvelyä pois. Pesuhan on joka tapauksessa tehtävä ainakin jälkeenpäin.
Joskus repeämät on takaosassa tai välilihan haava haittaa ulostamista. Mitä pikemmin sen ekan paskon sa väkättyä sitä helpommalla pääsee. Joskus ennen ei edes päässyt sairaalasta ennen kuin vatsa oli toiminut..
Synnytyksen aikana voi liikkua ihan vapaasti ellei puudutukset rajoita liikkumista jostain syystä vaikka esim menemällä pieleen. Veskissä voi käydä ihan tarpeensa mukaan. Loppuvaiheessa vautumista alkaa monelle tulla tunne ponnistamispakosta ja silloin vessaan ei enää kannata mennä sillä ponnistamalla liian aikaisin voi hidastaa synnytystään,, mutta kätilö on siellä silloin opastajana paikalla.
Kun vauva tulee alaspäin niin peräsuolihan jää lyttyyn pään ja selkäsi väliin jolloin siellä suoless aoleva uloste tulee pään edellä ulos. Tämän takia ennen annettiin se peräruiske, mutta nykyisin siis alusastia jos tarvetta on. Tuossa tilanteessa kun on viimeiset minuutit kyseessä niin sulle on ihan sama kuka sitä ulosteen tuloa katselee ja kaikki jotka katselee on nähneet sen satoja kertoja ennenkin sillä isä häädetään kyllä lempeästi sinne yläpäähän hoitamaan äitiä pois tieltä. Tai jos tahdot kuvia tuosta autuaasta hetkestä niin voihans e siellä kuvata jalkovälissäki.. Se on kyllä todella outoa sanon minä!
Syöminen ja juominen on pois laskuista koska jos joudutaan leikkaamaan niin se kaikki tulee ylös ja aiheuttaa pahoinvointia yms. Vähän vettä useimmiten kyllä saa suun kostukkeeksi jos tahtoo eikä siitä ole haittaa. Tosin ei ole tuo ruoka käynyt ainakaan omassa mielessäni synnytyksen aikana vaikka sen jälkeen on kyllä jumalaton nälkä. Kotona olen kyllä aina tankannut vaikka sekään ei kovin fiksua ole, mutta kun silloin oletettavasti menee siihen mahdolliseen laikkauskeen useita tunteja jos kaikki menee pieleen tai ei sujukkaan..
Tohon syömishommaan, et minulle tuotiin vadelmasoppaa ja mehua kun synnytin poikaani, avautumisvaihe kesti niin kauan et pojulta alkoi energia loppua. Kyl se pakkosyöntiä lähinnä oli.
nyt odottelen kolmatta.
Eka syntyi alakautta, yritän muistella, jotta voin vastailla kysymyksiisi.
Ensinnäkin se peräruiske annetaan siksi, että muuten lapsen pää työntää syntyessään kaiken ulosteen suolesta ulos.
Eli mun mielestä on kivampi kyllä ottaa se ruiske...
Repesin aika pahasti, ompelun ajaksi laitettiin katedri (ei sattunut laittaminen), jottei ommeltu virtsaputken suuta umpeen.
Muistaakseni pissalla käyminen onnistui aika hyvin. Samalla voi suihkuttaa vettä käsisuihkulla, niin ei kirvele. Pyyhkimisen sijaan kannattaa alapää kuivata hiustenkuivaajalla.
Se mulle oli yllätys, ettei pissaa pystynyt juurikaan pidättämään ekoina päivinä synnytyksen jälkeen. Eli pitää siis ennakoida pissahätä, jottei tule housuun. Sairaalassa kylläkin käytettiin lastenvaippoja, eli ei haitannut vaikka vähän lirahtikin.
Avautumisvaiheessa saa käydä vessassa.
Sain vain juoda vähän mehua (synnytys kesti 18 tuntia, ja oksensin moneen kertaan), ruokaa ei saa, koska pitää olla nukutuskunnossa, jos joudutaan kuitenkin hätäsektioon lopuksi.
Tuohon kakkahädän kyselyyn en osaa sanoa muuta, kuin että luulisin kätilön haluavan tietää, että tuleeko kohta ponnistamisen tarvetta.
Se tuntuu vähän samalta, kun lapsi alkaa olla "hollilla".
Suihkussakin saa käydä välillä.
Välilihan leikkaaminen ei muistaakseni sattunut yhtään, en edes huomannut sitä.
Epiduraalipuudutus oli ihana. Sen aikana kivut ei tuntuneet, sain jopa olla jalkeilla, koska jalat ei puutuneet.
Eikä sen laittaminen ollut kovin kivuliasta.
Kyllä minuakin mietityttää ja jännittää synnytys, vaikka kolmas onkin tulossa. Tuosta ekasta synnytysreissusta on jo yli 11v., toisesta (sektio) yli 10v. Eli melkein tuntuu, kuin olisi menossa ensimmäistä kertaa synnyttämään.
Mutta kyllä me pärjätään! Tsemppiä! :)
menin sairaalaan aamulla (8:00)yliaikaistarkastukseen ja pääsin saman tien sitten synnytyssaliin. Sormelle auki kohdunsuu. Supistuksia tuli ihan kivasti mutta ne oli aika laimeita. Syömässä kävin 11:00 ja yhden jälkeen laitettiin tippa lisäämään supistuksia. Söin siinä välillä suklaata ja jugurttiakin ja join mehua( siis pitkin iltapäivää) neljän jälkeen puhkaistiin kalvot ja sain jonkin aikaa sen jälkeen epiduraalin (n 18:00)
supparit alkoivat "laiskistumaan" ja kohdunsuun aukeaminen pysähtyi ja oli hilkulla että ei viety leikkaussaliin. Kuitenkin tarkastivat vielä kohdunsuun hetken kuluttua uudestaan ja paikat oli auki. Ponnistmaan siinä sitten päästiin ja tyttö syntyi 37min päästä.
Siis hieman ennen kymmentä illalla syntyi meidän oma kultamurunen :)
peräruisketta en saanut/ottanut. Synnytyksessä välilihaa ei tarvinut leikata ja sain vain pienen repeämän sisälle ja muutaman tikin. Synnytys oli helppo ja jakkaralla helppo ponnistaa. Kakkatunne tuli mutta ei sitä siinä vaiheessa jaksanut hävetä tai edes miettiä, punnasi vain pientä maailmaan.
Jos leikkaus tulossa niin ei saa syödä, muuten kyllä.
Normaalisti kävin vessassa paitsi kun oli ne tippalaitteet ja epiduraali niin oli aika hankalaa niiden letkujen kanssa. Apuja vessaan asti sain mutta vessassa sain olla yksin.
Aamulla kävin normaalisti kakalla ja suihkussa ja kaikki ok. Onhan alapää hiukan kipeänä sitten mutta särkylääkettä saa ja kannattaa ottaa.
Kuitenkin haluan sanoa sinulle että etukäteen ei kannata stressata synnytystä. Seon jokaisella niin erilainen. Oikein paljon voimia tulevaan synnytykseen! Toivottavasti sait jotain apuja mun synnytyskertomuksesta!
Sain siis esikoiseni tuona ns.epäonnenpäivänä, MUTTA meille se oli ilon päivä! Sairaalaan saavuttuamme(03->) meni lapsivesi ja hoitaja tiedusteli haluanko präruiskeen, että helpottaa omaa oloa.. toki halusin! Sain myös sitten epiduraalin, jonka laittaminen taisi hieman epäonnistua,koska lääkäri nyhräsi sitä kauan ja sattuikin!!! Jossain vaiheessa kävin kyllä ihan omin jaloin wc:ssä ja sitten epiduraalin teho väheni, ja viimeiset kunnon supistukset tunsin ilman mitään kivunlievitystä. Ponnistusvaihe kesti vaivaiset 7 min ja kas,poika rinnalla 8.07!! Toivottavasti tämä auttoi ja antoi voimia koitokseen!! Onnea!!