Miten voi olla mahdollista, että yksi ammattikunta saa periaatteessa huseerata täysin mielensä mukaan, vailla minkäänlaista vastuuseen joutumisen pelkoa.
Eikö laki koske
äimistynyt
4439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen paljon pohtinut ja ihmetellyt tätä.
Mutta ei voi olla kyse mistään muusta kuin siitä, että psykiatria on abstraktia, "henkistä tiedettä". On paljon helpompi mallikon arvioida ortopedin ammattitaitoa polvileikkauksen jälkeen, kuin pystyä osoittamaan psykiatrin toimineen väärin. Mikään oikeuslaitos ei yleensä edes ota arvioidakseen psykiatrien kirjoittamia lausuntoja, että niitä asetettaisiin kyseenalaiseksi. Ne ovat yksinkertaisesti jumalan sanaa, jota vastaan oikeuslaitoksen tai maallikon on mahdoton kapinoida, koska kaikki perustellaan huu-haa -tieteen nimissä.
En tiedä, mikä olisi TEO:n rooli tässä asiassa?
Mutta kun Suomessa on joukkokanteen nostaminen laissa kielletty... Entä jos kymmenet vanhemmat yhtä aikaa tekisivät kanteluita TEO:oon tuon tieteen uhriksi joutuneista lapsipotilaista?
mielinmäärin.Eivät joudu mistään vastuuseen,ja kyseessä lapsen elämä.
esim. murhan tehnyt toimitetaan mielentilatutkimukseen, jossa tämän voidaan todeta olleen tekohetkellä joko täydessä ymmärryksessä, vailla täyttä ymmärrystä tai kokonaan vailla ymmärrystä... Suomeksi sanottuna syyntakeettomia.
Lapsiin kohdistuneet rikokset (vapaudenriisto ym.) pitäisi Suomessa kriminalisoida niin, että niistä joutuu vastuuseen sillä vapauden riisto on jo sinällään lapselle traumatisoiva kokemus. Etenkin jos lapsen saama hoito sijoituspaikassaan on huostaanoton perusteet komeasti täyttäviä mutta mitään ei -yllätys yllätys- tehdäkään koska tietyillä tahoilla on oikeus kohdella pohjasakkana pitämäänsä lasta miten tahtoo (siis huostaanotettua).
Jos tavallinen ihminen (etenkin ihminen) päättäisi ottaa jonkun lapsen hoiviinsa kun olettaa tämän olevan kotonaan kaltoinkohdeltu, saisi kyseinen ihminen raskaamman puoleisen tuomion laittomasta vangitsemisesta.
Mikäli laittoman vangitsemisen tekisi joku muu, kuten ohikulkija, joka veisi lapsen tutulleen, saisivat tietenkin molemmat tuomion.
Noin olisi myös niissä tapauksissa, jossa lasta olisi oikeasti kohdeltu karmeasti.
Sosiaalityön puolella moisesta ei kuitenkaan tuomioita saa, ei edes silloin kun kyseessä on törkeä perättömän väitteen esittäminen jonka seurauksena lapsi on laittomasti vangittu.
Lapsi ei myöskään saa korvausta henkisistä kärsimyksistään eikä tällä ole mahdollisuutta rikoslain mukaan nostattaa syytettä joko suoraan syyttäjälle tai rikostutkinnan kautta sen vuoksi, että lopun iäksi traumatisoinut tapahtuma on vanhentunut...
ettei rikoksen kohteeksi joutunut lapsi tule aikuisiässäkään saamaan oikeutta kohtelulleen.
Mitä muuta nuo omien lastensa hakkaajat ovat kuin syyntakeettomia?
Kuinka sellaisia voi ja saa työskennellä tuollaisissa ammateissa?