Pitkään jännitin sosiaalisia tilanteita, en oikein tiedä miksi ja vatsani alkoi reagoimaan jännitykseen, murisee, paukkuu ja ilma kiertää. En ymmärrä mistä tämä jännittäminen on saanut alkunsa, kun ennen olin niin reipas, iloinen ja sosiaalinen tyttö. Sain kuitenkin tahdonvoimalla rauhoitettua itseni näissä tilanteissa jolloin vatsakin hiljeni. Mutta nyt olen kohdannut uusia tilanteita ja uusia ihmisiä joissa vatsa taas stressaa entistä pahemmin ja tämä vatsantoiminta aiheuttaa jännittämistä ja paniikkia, eikä siinä enää tahdonvoima auta. Ajattelen vain kokoajan vatsaani ja se saa minut jännittymään ja pakenemaan paikalta ja välttämään sosiaalisia tilanteita. Lääkityksen saaminen vaivaani on kai pakollista että pysyn mukana normaalin ihmisen elämässä. Mutta millaista hoitoa tällaiseen saa? Onko sellaista lääkettä jonka ottaa esim. töihin mennessä ja sitten pysyy rauhallisena eikä vatsa stressaa ja pystyy keskittymään muihin asioihin? Vaiko terapia? En ymmärrä miten terapia voi minua auttaa kun en tiedä mistä tämä kaikki johtuu? Vuosia sitte kävin muutamia kertoja psykologilla masennuksen vuoksi, ja sekin lopetettiin kun todettiin että minulle tapahtui liian paljon, liian nopeasti. Mutta tuo ei selitä ollenkaan sitä että se reipas sosiaalinen tyttö muuttui sellaiseksi että uudet asiat tuntui vaikeilta enkä pystynyt käsittelemään niitä niinkuin ennen. Kokemuksia? Vastauksia? Apua?!
Tahdonvoimaa
Voimatonta tahtoa
3421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oireisiin LIBRAX, lisät. lääkkeestä löydät vaikkapa Yliopiston Apteekin nettisivuilta.
hetkeksi pohtimaan asioita, äläkä kokoajan ryntää vain eteenpäin. mielesi ei ole ehtinyt käsittelemään kaikkea mitä olet kokenut, vaan asiat ovat jääneet maton alle. mieti, miltä pelkosi sinua suojelee?
pystytkö kohtaamaan pelkosi silmästä silmään niin, ettet yritä voittaa tai paeta sitä, vaan ainoastaan tarkkailet sitä, etkä siis hae siihen mitään ratkaisua, koska se ratkaisun etsiminen juuri on sitä,e ttet kohtaa koko asiaa, vaan katsot ohi.
kohtaa se asia ja se katoaa.
Olen pyöritellyt asioita, uusia ja vanhoja mielessäni. Miettinyt missä kohti meni vikaan, tai mikä aiheutti muutoksen minussa ja mitä pelkään ja pakenen. Mutta en osaa vastata. Mutta asioita joista tulee yleisesti paha mieli, niin suurin on ehkä se jos ei tunne yhteenkuuluvuutta, harmittaa kun kukaan ei taida oikeasti tietää miltä minusta tuntuu milloinkin vaan kaikki paha mieli pienistä, normaaleista asioista on nieltävä yksikseen. Paljon olisi asioita joita tahtosin tehdä, haaveita jotka voisin toteuttaa jos tätä sisäistä kamppailua ei olisi, jos ei ahdistaisi. No mikä sitten ahdistaa? Ihmiset, heidän arvostelemisen kohteeksi joutuminen... Mutta se taas on normaalia elämää, enhän mitenkään voi estää toisia muodostamasta mielipiteitä minusta, niin hyvässä kuin pahassakaan. Mutta miksi välitän siitä mitä muut minusta ajattelevat? Koska toivoisin saavani ystäviä, sellaisia jotka tuntisivat minut oikeasti, näkisivät minut heikkouteni ja vahvuuteni ja tahtoisivat silti olla minun ystäviäni. Tätä voisi jatkaa, mutta tuosta voi jo todeta että kärsin yksinäisyydestä, pelkään arvostelua ja tahdon hyväksyntää omana itsenäni, minulla on huono itsetunto jne. Mutta mikä parantaa? Ei se niin mene, että sanon joka aamu itselleni että olen hieno ihminen heikkouksista ja puutteista huolimatta, minulla on oikeus nauttia elämästäni etc. valitettavasti. Ja suurimpana pelkona tällä hetkellä on täysi romahdus, paniikki- ja itkukohtaus muiden ihmisten nähden. Tähän asti olen päässyt pakenemaan tilanteista niin että kohtaus on tullut viereisessä tilassa yksin, mutta ennemmin tai myöhemmin joudun tilanteisiin joista en voi paeta mikäli aion jatkaa työelämässä.