Olen ollut nyt vuoden työtön, ja suoraan sanottuna työnhakuintoni on kadonnut. En saa töitä, minussa on siis jotain vikaa. Olen käynyt yli 50 haastattelussa!!!!!!
Nyt vain itkettää ja masentaa ja tiedän että on enää turha haastatteluihin pyrkiäkään, kun kaikki aika menee itkun pidättelemiseen.
Olen opiskeluni opiskellut ja työkokemustakin on karttunut. Minua vain ei tarvita. On hirveätä kun huomaa miettivänsä tosi masentavia ajatuksia. Onko muita samassa fiiliksessä? Voimia teille.
Nyt vain itkettää ja masentaa ja tiedän että on enää turha haastatteluihin pyrkiäkään, kun kaikki aika menee itkun pidättelemiseen.
Olen opiskeluni opiskellut ja työkokemustakin on karttunut. Minua vain ei tarvita. On hirveätä kun huomaa miettivänsä tosi masentavia ajatuksia. Onko muita samassa fiiliksessä? Voimia teille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ks. palsta "työpaikat"
sanomaan yhtään mitään...
Itselläsi kai on työpaikka?
Ilmeisesti, koska et ymmärrä miten työttömyys voi vaikuttaa mielenterveyteen...
Kyllä se vaikuttaa, ja sitä kautta koko elämään, perheenjäseniin, elämäniloon ja haluun, perhana!!!