Satuin viime viikolla (?) katsomaan pätkän ohjelmasta, jossa keskusteltiin näistä aboptio-asioista.
Ohjelmassa mainittiin, että miten vähän kotimaisia adoptioita on tarjolla.
Mainittiin, että 80% näistä tapauksista, joissa odottava äiti harkitsee ensin adoptiota, muuttaakin mielensä raskauden aikana ja päättääkin pitää lapsen.
Se jäi arvoitukseksi ainakin minulle, että kuinkahan paljon näitä adoptioon antamista harkitsevia siis on, jotka käyvät näissä neuvoinnoissa tai joissain keskusteluissa mitä yhteiskunta tarjoaa.
Sehän kyllä varmaan pitää paikkansa, että sen raskauden aikana muutos siellä omassa mielessä varmasti monesti tapahtuu juuri tähän suuntaan, että se alunperin ei-toivottu lapsi muuttuukin toivotuksi.
Onkohan näistä olemassa tutkimuksia, että miten sitten jälkeenpäin on mennyt vauvan kanssa ja miten äiti on asiat kokenut ja miten on elämä tästä eteenpäin mennyt.
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat ensin harkinneet adoptioon antamista ja vaikka käyneet jo keskusteluissa ja sitten mieli on muuttunut raskauden edetessä?
Ohjelmassa mainittiin, että miten vähän kotimaisia adoptioita on tarjolla.
Mainittiin, että 80% näistä tapauksista, joissa odottava äiti harkitsee ensin adoptiota, muuttaakin mielensä raskauden aikana ja päättääkin pitää lapsen.
Se jäi arvoitukseksi ainakin minulle, että kuinkahan paljon näitä adoptioon antamista harkitsevia siis on, jotka käyvät näissä neuvoinnoissa tai joissain keskusteluissa mitä yhteiskunta tarjoaa.
Sehän kyllä varmaan pitää paikkansa, että sen raskauden aikana muutos siellä omassa mielessä varmasti monesti tapahtuu juuri tähän suuntaan, että se alunperin ei-toivottu lapsi muuttuukin toivotuksi.
Onkohan näistä olemassa tutkimuksia, että miten sitten jälkeenpäin on mennyt vauvan kanssa ja miten äiti on asiat kokenut ja miten on elämä tästä eteenpäin mennyt.
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat ensin harkinneet adoptioon antamista ja vaikka käyneet jo keskusteluissa ja sitten mieli on muuttunut raskauden edetessä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Muutos varmasti tapahtuu juuri mainitsemaasi suuntaan, en jaksa uskoa että monikaan joka lapsen ensin haluaa, lakkaakin haluamasta sitä raskauden edetessä.
Kun ajatellaan adoptioneuvonnan alkuasetelmaa, siinä kyseinen nainen on jo päättänyt jatkaa raskautta, tuli mikä tuli. Hänelle alkiollakin on jo arvo ja sitä täytyy kunnioittaa, keskeytys ei ole hänelle vaihtoehto. En suoraan sanottuna yhtään ihmettele että raskauden edetessä mieli muuttuu noin monella, se sisällä kasvava ihmisenalku alkaa tilan edistyessä tuntua aina vain enemmän... pesoonalta. Kun se alkaa liikkua, reagoida, kun siihen niisanotusti tutustuu. Tietää milloin se aamulla herää, miten reagoi eri ruokiin joita äiti syö, miten usein sille tulee hikka. Mihin tahansa sellaiseen kiintyy kun sen kanssa elää :D tämä tapahtuu useimmille, miettivät he lapsen poisantamista tai ei. Ja kun se sitte syntyy, oelt jo miettinyt 9kk ajan miltä se näyttää, nähnyt unia ja viettänyt sen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa koko ajan, tunnet sen jo. Tunnet sen tavat ja hormonisi saavat sinut tuntemaan järjetöntä hellyyttä sitä kohtaan. (poikkeuksia on aina) En itse voisi kuvitella pystyväni antamaan pois jotain sellaista. Enkä ihmettele lainkaan että vain 20% adoptiota harkitsevista sitten pystyykin siihen.
Ongelma on lähinnä silloin siinä että ne olosuhteet joissa lapsen tulo oli ei-toivottua, ovat silti vielä olemassa. Se painostava mies, paheksuva perhe, huono rahatilanne... mikä nyt ikinä. Oletan kyllä automaattisesti että adoptioon päätyvä ei pitänyt aborttia vaihtoehtona, jos abortin kokee mielekkääksi vaihtoehdoksi eikä halua raskautta kärsiä, ei kukaan vapaaehtoisesti ihan silkasta hyvästä tahdosta kanna sitä lasta pois antaakseen :D tai hitto, toimiihan sitä joku vuokrakohtunakin. Kai sellainenkin löytyy joka omasta puolestaan tekisi abortin mutta hyvää hyvyyttään tahtookin antaa lapsensa jollekin toiselle.
Suomessa jossa ei-toivottua raskautta ei tarvitse jatkaa, ei vertailukohtaa oikein ole jotta nähtäisiin miten ei-toivotun raskauden jatkaminen pakolla toimii, mitä se ihmiselle tekee. Kun usein kuulee tuosta mielen muuttumisesta raskauden edetessä, täytyy muistaa että nämä ovat niitä jotka alunperinkään eivät aborttia halunneet.
Itse kysymykseen en voi kommentoida koska en koskaan edes harkinnut adoptiota, abortti tai lapsen pitäminen itsellä olivat ainoat vaihtoehdot.
***
"Satuin viime viikolla (?) katsomaan pätkän ohjelmasta, jossa keskusteltiin näistä aboptio-asioista. "
Mikä on aboptio?
Onko noin tyhymiä ihmisiä olemassa, että kun yksi b muuttuu vahingossa p:ksi, niin ei ymmärrä mitä tekstissä kirjoitetaan? Öh öh...
Pienet on ihmisellä murheet...
Ehhehe.. katsos kun jos käydään aliti niitä virheitä tekeen, niin siinähän muuttuu koko tekstin sisältö..
Aboptiosta apottiin..
Siinähän luette siansaksaa, käykää ne koulut loppuun ennenkuin edes käytte sukupuolisuhteisiin niin ei tarvitse miettiä kaikenmaailman aboptioita..
Jeah!
Tulipa luettua liian kiireellä ja sitä ennen kirjoitettua liian kiireellä.
Siis abortti ja adoptio. Mutta mitä ihmettä tämä tarkoittaa:
"Ehhehe.. katsos kun jos käydään aliti niitä virheitä tekeen, niin siinähän muuttuu koko tekstin sisältö.. "
Aliti, mitä se tarkoittaa? Onkohan ne koulut jääneet joltain muultakin vähän kesken? ;-)
Ehhehe.. tarkoituksen mukainen virhe Niinkuin edellä olevaSSAKIN :D
Nuoret eivät aina ajattele kovin loogisesti. Ovathan he vielä tavallaan lapsia itse.
Tunnen yhden joka vain uskoi että ei hänelle noin käy ja niin se hänen mieskin häntä vakuutteli. Tuli sitten paksuksi ja vain lapsellisesti uskoi että se menee ajan mukaan pois ja oli jo yli 4kk raskaana ennenkuin hänen äiti sai asiasta tietää.
Niinpä se tavallinen tarina. Mies joka tarvitsi naisen todistaa miehuutensa ei ollutkaan mies kun miehuutta olisi tarvittu.
Hän lopulta piti lapsen vaikka hänen äiti oli ihan kauhuissaan ja paljon painostettiin adoptioon.
Minua kiinnostaisi tietää kuinka moni katuu adoptioon antamista. Minitsit ne jotka muuttavat mielensä ennen adoptioon antamista, entäs ne jotka muuttavat mielensä sen jälkeen?
Itse en kyennyt aborttiin vaan päädyin adoptioon.. Tai siis sen harkitsemiseen, koska olen raskaana edelleen, nyt vain mieli muuttunut sillein että ei sittenkään adoptio, vain joku sijoitus muualle (kuitenkin niin etten kokonaan menetä yhteyttä tähän lapseen ja veljetkin voivat tavata, kenties)
Kohta alkaisi olemaan aika ihan tosissaan tavata näitä ihmisiä jotka asioita hoitavat. Ja olen edelleen pyytänyt saada tavata heitä.
Sitä en tiedä kuinka selviän, mutta sen tiedän että tämä on ainut oikea ratkaisu.
Tappaa en tätä pientä ihmistä kyennyt, mutta voin antaa hänelle mahdollisuuden hyvään elämään joidenkin muiden rakastavassa kodissa.
..entä ne jotka aikoo antaa lapsen adoptioon ja sitten päätyvätkin ptiämään lapsen.
Ja myöhemmin katuvat että pitivät lapsen, koska elämä ei olekaan sellaista kuin oli kuvitellut, vaan se lapsi on tosiaankin 24h vuorokaudessa kiinni äidissään ja vastuu lapsesta jatkuu ainakin tämän täysi-ikäisyyteen asti?
Millaista lapsen elämän laatu on silloin?
.mikä on paras ratkaisu sinun lapsellesi.
Olisiko kuitenkin lapselle parempi että hän saisi oman kodin adoption kautta? Perhe ei silloin vaihdu vaan pysyy aina. Ja voit kertoa että haluaisit pitää yhteyttä lapseen adoptiosta huolimatta.
Kannatttaa selvittää asiat kunnolla, sillä sijaisperhe on kuitenkin (vain) sijaisperhe ja perhe saa rahallisenkorvauksen sinun lapsesi hoidosta.
(Lapsesi asema on siis ihan eri kuin sinun muiden lasten, sillä häntä ei hoideta ainoastaan omana perheenjäsenenä, vaan sijaislpasena josta saadaa rahallinen korvaus. En tiedä sinusta, mutta minä toivoisin että minun lastani hoidettaisiin rakkaudesta ei rahasta.)
Vakavia pohdintoja sinulle ja toivottavasti löydät sen oikean ratkaisun!
---Olisiko kuitenkin lapselle parempi että hän saisi oman kodin adoption kautta? Perhe ei silloin vaihdu vaan pysyy aina
hassu lause
Tunnen pari adoptoituja joiden adoptio vanhemmat erosivat.
Ei heidän elämä mitään ruusuilla tanssimista ollut
Adoptio vanhemmat ovat myoskin ihmisiä.
Siis joku katuisi sitä että ei antanut lastaan pois?
Tuollaisesta en ole koskaan kuullut.
Kyllä sen voi vanhempanakin pois antaa, joten tuskin kenenkään sitä tarvitsee pelätä että ei tullut annettua kuin oli mahdollisuus.
..biologiset tai sijaisperheeethän ei KOSKAAN eroa!
KAIKKI ihmiset ovat ihmisiä!
"Mainittiin, että 80% näistä tapauksista, joissa odottava äiti harkitsee ensin adoptiota, muuttaakin mielensä raskauden aikana ja päättääkin pitää lapsen.
Se jäi arvoitukseksi ainakin minulle, että kuinkahan paljon näitä adoptioon antamista harkitsevia siis on, jotka käyvät näissä neuvoinnoissa tai joissain keskusteluissa mitä yhteiskunta tarjoaa."
...kun kerron sinulle, että Pelan kautta (jonka edustaja tuon 80% kertoi) lapsia adoptoidaan vuodessa 20-30. Tämä on siis se 20% joka päätyy adoptioon. "Perujat" saat siis selville pienen laskutoimituksen kautta ;)
...Ja lisäksi on tietysti ne, jotka adoptoivat kuntien ja kaupunkien kautta.