Juurienkaiveluoppi?

Juurienkaiveluoppi on nahdakseni synonyymi ohitusleikkaukselle. Joskus 1960- tai 1970-luvulla joissakin saarnoissa parta julistettiin synniksi ja sanottiin, etta partakarvojen juuret ovat sydamessa asti. Tama synonyymius juolahti nyt mieleeni, koska eras palstoilla aktiivisestikin esiintynyt lahimmaisemme lienee paraikaa ohitusleikkauksessa. Kun sydan on leikkauspoydalla, siinahan samalla on katevaa saksia poikki kaikki ylimaaraiset juuret.

Ainakin nimimerkit Pakkula ja Taavetti ovat palstoilla selvittaneet, etta parta oikeasti ei koskaan ole ollut synti, koska Jeesuksella ja hanen opetuslapsillaankin oli parta samoin kuin monilla viime ja edellisen vuosisadan puhujaveljilla. Juttu parran synnillisyydesta on lahtenyt liikkeelle 1960-luvun ns. partaradikalismista.

--- --- ---

Mutta sitten vakavammin:

Raamatussa varoitetaan, etta kun asioista keskustellaan ja asioita sovitaan, pitaisi varoa, ettei naista tapahtumista kenellekaan jaisi 'mitaan karvasta juurta'. Palstoillakinhan on selvasti nahty, etta ei ole kyse pelkastaan yksittaisista juurenkappaleista, vaan pikemminkin voitaisiin puhua kokonaisista karvasjuuriviljelmista ja naiden viljelmien teholannoittamisesta. Asioiden kaiveluhan on loputonta ja sitapaitsi toivotontakin, mutta sita eivat kaivelijat ainakaan itse huomaa. Jumalan eteenkin lienee mukava kuoleman hetkella astua karvasjuurisiemenpussi taskussa ja juurien kaivelemiseen sopivat tyokalut ynna mieli mukana. Sellainen karvaiden juurien kaivelemisen into saattaa tarttua paimeniinkin, niin kuin tapahtui mm. 1970-luvulla, jolloin ainakin jokunen paimen vain kaiveli ja kaiveli eika muistanut kaitsea laumaa Kristuksen mielella. Osa taman historian yksityiskohdista on sailotty arkistoon, joka toistaiseksi pidetaan suljettuna, koska mitapa niita karvaita juuria kaivelemaan.

Meidan jokaisen rukous voisi olla, etta Isa varjelisi meita, ettei sydameemme jaisi mitaan karvasta juurta kun tahimme tata maista matkaamme yhdessa lahimmaistemme kanssa ja kohtaamme lahes paivittain harhapalstoillakin tilanteita, joita emme ymmarra.

Se liittyy henkioppiin.
Vl-liikkeessä oli hoitokokousten yhteydessä 70-luvulla havaitavissa oppi, jonka mukaan tekosynnit versoavat jostan väärästä hengestä. Tekosynnit ovat siis väärän hengen seurausta. Tämä väärä henki, olkoon se mikä tahansa, tuli ensin kaivaa pois juurineen. Erityisesti Heikki Saari edusti tätä näkemystä. (=juurien kaiveluoppi) Niinpä ihmisten tuli mennä ajassa vuosia, jopa vuosikymmeniä taaksepäin, ja pohtia, mistä on väärän hengen tartunnan saanut. Päivämiehessä tämä näkyi 70-luvulla esimerkiksi siten, että saattoi olla monen palstan kokoisia ilmoituksia, joissa jokin rauhanyhdistys pyysi omalla paikkakunalla asuvia tai joskus siellä asuneita vl-liikkeen jäseniä hoitokokoukseen. Tämä oli vilkkainta hoitohysterian aikaa.
Käytännössä henkipppi johti ihmisten hätääntymiseen ja joukkoparannuksiin. Jopa yli puolet vl-liikkeen jäsenistä kävi "kotisiioninsa" edessä tekemässä parannusta jostain hengestä.
Pahimmillaan henkioppi johti mielenterveyden järkkymiseen ja jopa itsemurhiin.
Kun Heikki Saari oli syrjäytetty SRK:n johdosta, Erkki Reinikainenkin uskalsi viheltää pelin poikki ja hoitokokoushysteria pikkuhijlaa vaimeni.
Vl-liikeessä sisällä 70-luvulla olleena vakuutan edellä kerrotun olevan totta, mutta uskon "ämmän" tai joidenkin muiden kiistävän koko tämän selonteon paikkansa pitävyyden.