Voi apua miten superherkkis minusta on tullut! :) Eka raskaus on ja en olisi uskonut millaisia tunteiden vuoristoratoja vauvanodotus mukanaan tuokaan! Miten muilla?:) En ole koskaan kokenut niin isoja tuntemuksia kuin nyt, siis iloa, raivoa, surua ja niin edelleen. Esimerkiksi tuo raivo... :) Joskus tuntuu kuin olisin yliviritetty jousi valmiina pingahtamaan. Miehen kanssa riidat ovat nousseet ihan uusiin ulottuvuuksiin. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen jo marssinut ylimielisesti makuuhuoneeseen ja lukinnut oven kun mies on mennyt vahingossa pamauttamaan jotain hassua josta olen loukkaantunut -arvatenkin- verisesti. :) Toisaalta vollotan kaikesta mahdollisesta... Luin pahoinvointiaallon lamauttamana vanhoja lastenkirjoja ja itkin kuin palosireeni kun Vihervaaran Annan ottoisukki Matthew kuoli. Voi luoja. :D
Superherkkis
Naani
3399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä raivoan kans jos mieheni sanoo jotaki aivan pientäki, mitä se ei tarkota esim; itestään et "mä alan lihoa" tai jotaki muuta siis aivan pientä...sit toisaalta tuntuu että nämä on elämäni onnellisimpia päiviä...
Luulin et oisin positiivisen testin jälkeen pelkkää iloa ja hymyä ja onnellisuutta mutta totuus olikin toinen. Epävarmuus raastaa, oireet piinaavat ja jos yksikin oireeton päivä niin kauhea huoli päällä.
Olen vasta rv 4 2 ja joudun odottamaan varhaisultraa vielä 4 vkoa, aika tuntuu kertakaikkiaan kestämättömältä!! Olen henkisesti valmistautunut jo pahimpaan pikkuhiljaa, kaiken varalta, jotta shokki ei olisi sitten niin kova jos ei elämää masussa olekaan.
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä miten iso asia tämä on minulle sekä henkisesti että fyysisesti, ja miten tämä vaikuttaa mielialoihini. Vähiten mieheni, vaikka yrittääkin tsempata että kyllä se siitä. Toivorikkaat puheet vaipanvaihdoista ym. jotenkin häiritsevät, kun ei voi olla varma kestääkö raskaus loppuun asti. Ja ihan turha toitottaa positiivisesta asenteesta, kun mielialat jylläävät täysin tahdostani riippumatta!!
Onhan tämä silti ihanaa aikaa, kun vihdoinkin melkein vuoden yritys on palkittu.
MInä itken kaikille vauvalehden isä-jutuille ja pienille runoille mitkä kertovat luonnosta tai sitten vauvadokumenteille missä uusi lapsi syntyy... " noin niitä maailman pikku ihmeitä syntyy " NYYH!!! :)))) Sellaista se, myös miehelläni!