Olen käynyt nyt 12 kertaa säteissä (rintasyöpä) ja on paha olo. Semmonen kuvottava ja etova. Semmosta tietoo oli etukäteen, että säteet ei esim. ruokahaluun vaikuta. Mites teillä muilla?
Vai johtuukohan se pahan olon tunne korvien välistä? Kaikki menee päin p...!
Vai johtuukohan se pahan olon tunne korvien välistä? Kaikki menee päin p...!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarpeeksi kauhea olo sytostaateistakin tullut,mutta eiköhän ne säteetkin mene jatkona ?
Normaalisti säteiden ei pitäisi tuolla tavoin vaikuttaa, minullakin oli 30 kerran jälkeen pelkkää ihon palamista ja loppuvaiheessa väsymystä.
Syynä saattaa tosiaan olla alkava/lievä masennus: itse laihduin 8 kiloa kahdessa kuukaudessa kun masennukseni alkoi, kaikki maistui etovalta eikä mitään tehnyt mieli syödä. Onhan sinullakin elämäntilanne nyt syövän takia sellainen, että se ei voi olla vaikuttamatta myös psyykkisesti.
hoidoista,väsyttääkö vielä ?
iltaa kaikille! L.Polku,kerroit edellisessä viestissäsi,että laihduit kovin masennuksen alussa.Minulle on samoin käynyt,alkuvuodesta laihduin minäkin 5-6kg,vaikka olen normaalistikin alipainoinen. Miten sinun kävi,palautuiko ruokahalu masennuksen helpottaessa,jouduitko "pakkosyöttämään" itseäsi? Kuinka kauan sinulla meni siihen,kun aloit taas uskoa huomiseen? toivottavasti kukaan ei pahastu,kun tähän ketjuun taas tuon tämän masennukseni.
Työt alkaa vapun jälkeen plääh.... Sanoin juuri äidilleni että hitsi kun sairasloma loppuu juuri kun siitä alkaa nauttia.
Aika paljon kyllä väsyttää - se saattaa kyllä johtua lääkkeistäkin. Syön nyt seitsemää eri reseptilääkettä päivittäin, kun viimeisen syövän yhteydessä paljastui verenpainetautikin ja astma oli jo ennestään.
Tai ehkä tää on pelkkää vetelyyttä vaan - pitää tovoa että töihin mentyä piristyy, kun alkaa taas olla säännölliset aikataulut.
Yllättävän hyvin kyllä voin - ei olis vielä talvella uskonut!
Kyllä normaali ruokahalu palautui sitä myöten kun lääkkeet alkoi vaikuttaa. Aluksi söin Cipramil 20 mg/vrk ja kuukauden päästä annosta nostettiin sitten 40 mg/vrk. Semmoinen pari kuukautta siihen meni, että alkoi tuntea taas olevansa oma itsensä. Siinä vaiheessa tuntui että terapiakin alkoi vaikuttaa, kun ei mennyt joka istunto pelkäksi parkumiseksi.
Terapiasta vielä.... en usko että sen voimalla pelkästään kukaan parantuu, mutta kun alkaa tajuta msennuksensa syyt, oireet ja yleensä lähtökohdat, sitä on paljon helpompi kestää ja hallita. Oppii itse myös aika hyvin huomaamaan, milloin lääkitystä on syytä lisätä ja milloin voi ehkä olla kokonaan ilman, esim. kesän yli.
sinulle L.Polku,vastauksestasi,kerro sitten kuulumiset,miten töihin paluu sujuu! jospa minäkin jossain vaiheessa uskallan uudelleen yrittää töihin paluuta,tämä syövänjälkeinen masennus yllätti minut täysin.hyvää viikon jatkoa!
Mun ystäväkin (masennuksen sairastanut) ehdotti, että masennuksen oireita. Pala kurkussa ja mitään ruokaa ei tee mieli. Väkisin oon syönyt minkä on saanut alas. Olen laihtunut vasta 3-4 kg parissa kolmessa kk:ssa.
Ja olen aina ollut sitä mieltä, että olen vahva!! Kävipä mitä vaan!
Olen kovan koulun , siis elämän koulun käynyt tähänkin saakka ja kaikesta selvinnyt.
Liekö tässä nyt syynä avoero, joka selkeni viikonlopun aikana. Sitähän mä oon tavallaan toivonutkin, kun on ollut paha olla jo ennen sairastumista. Mutta siitä huolimatta! Koville ottaa.
Että pitipä sattua sekin just tähän ajankohtaan.
Tiedän, että elämä korjaantuu, kunhan pääsen joskus omaan asuntoon ja saan kerättyä itsetuntoni rippeitä vähän kasaan.
Sori ruikutus.
Nukkuminenkin on ollut vähän kehnoa. Heräilen tunin-parin välein. Ja olo muutenkin levoton. Ihan kuin en "sijojani" sais missään tai mitenkään.
Että semmosta.
Kyllä nuo nukkumisongelmatkin ovat yleinen masennusoire.... mutta ei hätää, kerrot asiasta lääkärille ja kun saat jo varhain oikean lääkityksen, saattaa masennus mennä ohi ihan kokonaan.
Jos ei masennusta hoida ajoissa, se pahenee ja saattaa jäädä elinikäiseksi seuralaiseksi. Sellaista ei kyllä toivo kenellekään.