Tässä pätkä kirjastani jota olen kirjoittanut...
”Kuinka uskallatte astua jalallanne Draqulovin ruhtinaskuntaan. Keitä te olette?” Sotilas sanoi vihaisella äänellä.
”Katsos kun minun nimeni on Deliana, ja minulle kerrottiin että saisin täältä tietoa menneisyydestäni, sekä tästä merkistä.” Deliana näytti kädessään olevaa kuviota. Sotilaan ilme muuttui, hän tuijotti Delianaa säikähtänyt ilme kasvoillaan, kunnes lankesi polvilleen maahan Delianan jalkojen juureen.
”Anteeksi teidän korkeutenne, anteeksi hirveän paljon. En tunnistanut teitä. Vien teidät palatsiin.” Hän sanoi värisevällä äänellä.
Sakkeus Katsoi Delianaa joka näytti epämukavalta. He kulkivat leveää käytävää pitkin joka johti kohti palatsia. Käytävä oli tehty hienosta tiilestä, ja sen reunat kivestä joka loisti auringon osuessa siihen niin, ettei Deliana voinut katsoa sitä. Kaikki näytti uskomattoman hienolta ja arvokkaalta. Kaukana pellolla näkyi tavallista kansaa työssään. Lähellä palatsia oli joukko lapsia jotka olivat polvistuneet naista esittävän patsaan eteen. Lapsia ympäröi miekoin varustetut sotilaat. Deliana ei kuullut lasten naurua, ei nähnyt iloisia kasvoja. Jollain tavalla tämä kansa oli erilainen kuin kaikki muut kansat joita Deliana oli nähnyt. Kun he tulivat lähemmäs palatsia huomasi Deliana että patsaan naisella oli vauva sylissään. Eikä se ollut ihan tavallinen vauva, vaan kultainen vauva jolla oli kruunu päässään.
”Kuka tuo vauva on” Deliana kysyi sotilaalta.
”Teidän ylhäisyytenne, se olette te” Sanoi sotilas hieman hämmästyneenä.
”Tämä on suuri päivä. Teidän paluutanne on odotettu pitkään.”
Deliana näytti siltä kuin hän menisi shokkiin.
”Teidän ylhäisyytenne. Voitteko odottaa tässä hetken?” Sanoi sotilas, ja juoksi sitten palatsin portille, jossa oli vartijoita vartiossa. Hän puhui heidän kanssaan hetken, ja juoksi sitten takaisin. Vartijat ovella polvistuivat maahan. Palatsin ovelle tuotiin punainen matto.
”Viemme teidät nyt kuningattaren luo, olkaa hyvä ja astukaa palatsiin.”
Samassa pieni tyttö juoksi Delianaa kohti. Hölmistyneet vartijat pysäyttivät tytön.
”Oletko sinä Deliana” Kysyi tyttö kun vartija nappasi tämän otteeseensa.
”kyllä minun nimeni Deliana on, mutta..”
”Haluan Delianan luokse” Kiljaisi tyttö vartijalle joka piti häntä otteessaan.
”Miksi ette päästä tyttöä? Antakaa hänen tulla” Sanoi Deliana. Suuret pyöreät silmät tuijottivat Delianaa, kun tyttö polvistui Delianan eteen, ja halasi tämän jalkoja. Tyttö ei sanonut mitään katsoi vain suurilla silmillään ja halasi Delianan jalkoja.
”Mikä sinun nimesi on?” Kysyi Deliana.
”Laura” Vastasi tyttö. ”Tiesin että sinä tulisit.” Hän jatkoi.
Tyttö hellitti viimein otteensa Delianan jaloista, ja katsoi vielä hetken Delianaa, kunnes kääntyi ja juoksi vartijoiden välistä sinne mistä oli tullutkin.
”Kuinka uskallatte astua jalallanne Draqulovin ruhtinaskuntaan. Keitä te olette?” Sotilas sanoi vihaisella äänellä.
”Katsos kun minun nimeni on Deliana, ja minulle kerrottiin että saisin täältä tietoa menneisyydestäni, sekä tästä merkistä.” Deliana näytti kädessään olevaa kuviota. Sotilaan ilme muuttui, hän tuijotti Delianaa säikähtänyt ilme kasvoillaan, kunnes lankesi polvilleen maahan Delianan jalkojen juureen.
”Anteeksi teidän korkeutenne, anteeksi hirveän paljon. En tunnistanut teitä. Vien teidät palatsiin.” Hän sanoi värisevällä äänellä.
Sakkeus Katsoi Delianaa joka näytti epämukavalta. He kulkivat leveää käytävää pitkin joka johti kohti palatsia. Käytävä oli tehty hienosta tiilestä, ja sen reunat kivestä joka loisti auringon osuessa siihen niin, ettei Deliana voinut katsoa sitä. Kaikki näytti uskomattoman hienolta ja arvokkaalta. Kaukana pellolla näkyi tavallista kansaa työssään. Lähellä palatsia oli joukko lapsia jotka olivat polvistuneet naista esittävän patsaan eteen. Lapsia ympäröi miekoin varustetut sotilaat. Deliana ei kuullut lasten naurua, ei nähnyt iloisia kasvoja. Jollain tavalla tämä kansa oli erilainen kuin kaikki muut kansat joita Deliana oli nähnyt. Kun he tulivat lähemmäs palatsia huomasi Deliana että patsaan naisella oli vauva sylissään. Eikä se ollut ihan tavallinen vauva, vaan kultainen vauva jolla oli kruunu päässään.
”Kuka tuo vauva on” Deliana kysyi sotilaalta.
”Teidän ylhäisyytenne, se olette te” Sanoi sotilas hieman hämmästyneenä.
”Tämä on suuri päivä. Teidän paluutanne on odotettu pitkään.”
Deliana näytti siltä kuin hän menisi shokkiin.
”Teidän ylhäisyytenne. Voitteko odottaa tässä hetken?” Sanoi sotilas, ja juoksi sitten palatsin portille, jossa oli vartijoita vartiossa. Hän puhui heidän kanssaan hetken, ja juoksi sitten takaisin. Vartijat ovella polvistuivat maahan. Palatsin ovelle tuotiin punainen matto.
”Viemme teidät nyt kuningattaren luo, olkaa hyvä ja astukaa palatsiin.”
Samassa pieni tyttö juoksi Delianaa kohti. Hölmistyneet vartijat pysäyttivät tytön.
”Oletko sinä Deliana” Kysyi tyttö kun vartija nappasi tämän otteeseensa.
”kyllä minun nimeni Deliana on, mutta..”
”Haluan Delianan luokse” Kiljaisi tyttö vartijalle joka piti häntä otteessaan.
”Miksi ette päästä tyttöä? Antakaa hänen tulla” Sanoi Deliana. Suuret pyöreät silmät tuijottivat Delianaa, kun tyttö polvistui Delianan eteen, ja halasi tämän jalkoja. Tyttö ei sanonut mitään katsoi vain suurilla silmillään ja halasi Delianan jalkoja.
”Mikä sinun nimesi on?” Kysyi Deliana.
”Laura” Vastasi tyttö. ”Tiesin että sinä tulisit.” Hän jatkoi.
Tyttö hellitti viimein otteensa Delianan jaloista, ja katsoi vielä hetken Delianaa, kunnes kääntyi ja juoksi vartijoiden välistä sinne mistä oli tullutkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletkohan kirjoittanut pitkästikin? Jos saat tämän tarinan kantamaan hamaan loppuunsa asti, niin se voi olla jollekin seikkailukertomuksien ystävälle mukavaa luettavaa.
Kielenkäyttösi on vähän erikoista. Minua häiritsi erikoisesti dialogin tekninen toteutus. (Olikohan tuo nyt oikein sanottu?) Katso jostakin kirjasta, miten niissä keskustelut on toteutettu, ja ota mallia. Saat niihin välimerkit oikeille paikoille. Itse pidän lainausmerkkien käytöstä dialogissa, sillä se ei jätä epäselväksi, milloin joku puhuu ja milloin taas kuvataan toimintaa.
Kevät alkaa näköjään pehmittämään minua, koska en osaa enää haukkua ketään!
Kaipasit siis arvostelua?
Tarina sisällöltään vaikuttaa kiinnostavalta, mutta yhtyäkseni veliveikkoseen dialogisi on hiukan töksähtelevää..Suosittelisin lukemaan ääneen =): yllättävän tehokas keino (kuten myös kaikenkaikkiaan koko tekstiä koskien)...
Lisäksi teksti vaatii muutenkin hiomista, mutta mielestäni tärkeintä kuitenkin on, että sinulla on omalaatuinen tarina mielessäsi...kyllä kirjoitustaidot hioontuvat kunhan kirjoittaa!
huomioi siis, että olen harrastajakirjoittaja en kriitikko!
¤
Minun piti lukea kaksi kertaa.
Ensimmäisen kerran lukiessani loppuun ajattelin, että ”no tämä nyt on näitä mitä riittää...” mutta sitten luin toisen kerran, koska teksti ei kuitenkaan ole lainkaan mitäänsanomatonta. Itse asiassa näinkin pieni osa tekstiä sai minutkin todella kiinnostumaan, että millainen kokonaisuus Sinulla mahtaakaan jo olla kirjoitettuna.
Ihan kuin tuossa toiset ovat jo huomioineet, niin minunkin mielestäni tämä pieni tekstipätkä kaipaa kyllä ulkoasultaan korjausta, koska näin kirjoitettuna on melkoisen sekava. Kannattaa tosiaan katsoa kirjoista mallia.
Tarinassa sinänsä on kyllä ulottuvuuksia vaikka mihin.
Tuo dialogi... ja riviväliksi voisit panna 1½.
Itse muuttaisin näin:
sinun:
”Kuka tuo vauva on” Deliana kysyi sotilaalta.
”Teidän ylhäisyytenne, se olette te” Sanoi sotilas hieman hämmästyneenä.
”Tämä on suuri päivä. Teidän paluutanne on odotettu pitkään.”
Deliana näytti siltä kuin hän menisi shokkiin.
minun:
- Kuka tuo vauva on? Deliana kysyi sotilaalta.
- Teidän ylhäisyytenne, se olette te, sanoi sotilas hieman hämmästyneenä.
- Tämä on suuri päivä. Teidän paluutanne on odotettu pitkään.
Deliana näytti siltä kuin hän menisi shokkiin.
jne.
Näkyy olevan vaikeaa saada tuota harvennettua riviväliä toteutumaan tässä keskusteluketjussa.
Mutta itse toteuttaisin vuoropuhelun noin, enkä ajatusviivoilla.
Kertomushan vaikuttaa sinänsä ihan mielenkiintoiselta. Vaikka aivan uusi idea 'merkki kädessä' ei olekaan. Mikä täällä nyt uutta olisi. Kaikki musiikkibiisitkin on kuulemma jo sävelletty aikaisemmin ;)
Toivottavasti saat hyvän tarinan aikaiseksi. Kiinnitä vielä huomiota välimerkkien ja isojen ja pienien kirjaimien käyttöön.
Alusta on hyvä aloittaa, joten otetaan alusta.
Sotilas sanoi vihaisella äänellä.
Miksi sotilas ei karjaissut, mylväissyt, räjähtänyt, karjunut, ärjynyt, huutanut? Sanoja vihaista ääntä kuvaamaan on kymmeniä, se että sanot sotilaan sanovan jotain vihaisesti tekee tarinasta kerrotun oloisen, lukija ei pääse mukaan, sisään, huomaamatta, vaan katsoo juttua kuin näyttämöä ja lavasteita joissa henkilöt liikkuvat.
Replikoinnissa kannattaa aina käyttää kuvaavia sanoja, jos saa lauseeseen sopimaan kaikki aistit aina parempi.
- Keitä te olette? Sotilas karjaisi, äänen jäädessä kaikumaan kolkkoon tilaan.
- Nimeni on Deliana, minulle kerrottiin että saisin täältä tietoa menneisyydestäni, Deliana nosti kätensä sotilaan kasvojen eteen.
Miehen kasvot muuttuivat liki elottomiksi, tämän tuijottaessa iholle piirtyvää kuvaa.
- Anteeksi teidän korkeutenne, Sotilas polvistui ja laski päänsä.
Jotenki noin... no taas sorrun siihen että kerron miten minä jutun tekisin... mutta ja kun, itse opin helpoiten esimerkkien kautta. Nähdessäni useamman vaihtoehdon voin valita mikä niistä eniten itseäni miellyttää ja tuon jälkeen kokeilla jatkaa samalla tyylillä.