Millainen pitäisi olla??

kärsivällisyyttä....olin n: 10..eli vanhempani hoitivat kanin tuolloin....Vastuu mielestäni on vanhemmilla tuonne.. murrosiän yli..
osoita vastuuta (pienillä arkipäiväisillä asioilla)... !

No ei vaan... vanhempia on vaikea suostutella kaikkeen mukaan. Luulenpa että moni vanhempi pelkää vastuun jäämistä kokonaan itselleen.

Itse olen pienestä pitäen ollut eläinrakas, ja sain ensimmäisen oman lemmikkin 9 vuotiaana. JA kaniha se tietysti oli. Muistan vielä selkeesti kun isä sanoi, että jos en hoida sitä itse, niin siitä tehdään rukkaset. Yksin sen kyllä sitten hoidinkin koko sen elämän ajan.

Nyt omalle tyttärelle hommasimme ensimmäisen oman lemmikin 6 vuotiaana. Sai ekaksi hamsterin, ja kun hän sitä hoiti (tietysti minä autoin) sai hän nyt sitten tänä keväänä oman kanin, vaikka meillä noita kaneja jo on muutenkin.

Vanhemmille voi vakuutella hoitavansa lemmikin, mutta liian monet lapset/nuoret jättävät lemmikin hoitamatta pian ensihuuman jälkeen. Näinhän se juttu lähtee kiertämään, ettei lapsista ole eläinten hoitajiksi. Siitä sitten jokainen vanhempi tekee johtopäätöksensä ja ne hyvätkin ja tunnoliset joutuvat kärsimään. No, tämä on oma mielipiteeni. itsekkun olen niin eläinhöperö äiti, että meille hommataan niitä eläimiä mitä halutaa:)

Sun täytyy nyt vain osoittaa jollain tapaa kykeneväisyytesi lemmikin hoitoon, ja siihen että todella aiot sen kanssa touhuta. Vaikeaahan se on keksiä keinoja, mutta eiköhän se äidinkin sydän pikkuhiljaa helly.

Olin suunnilleen saman ikäinen kun sain kaksi ensimmäistä kaniani. Täytin silloin juuri 12-vuotta. Nyt onkin sitten jo kymmenisen vuotta takana kanien kanssa. Vaikka samat vanhat kanit eivät enää eläkään, meillä pomppivat jo niiden lapsenlapset.

Ensimmäisten kanieni kanssa muistan kyllä joskus miettineeni että niiden hoitaminen joka päivä oli rankkaakin. Mutta koska olin ne itse ottanut ja luvannut hoitaa, hoisin ne. Tärkeää on että jos lupaa hoitaa, todella hoitaa eläimensä hyvin, eikä jätä niitä vanhemmille. Niin vanhemmat voivat uskoa enemmänkin vastuuta. Kuten itse sain kanille ottaa kaverin kun ensimmäisen kanssa sujui hyvin.

Monet sanoivat tuolloin kun sain ensimmäisen kanini että pian se ohi menee. Vaan eipä ole mennyt. :-)
Eli tärkeää on pysyä lupaustensa takana.

Vanhemmillesi voi ainakin suositella kania siitä syystä, että eläimen pito opettaa nuorelle vastuuta, sekä ainakin itse opin myös rahan käyttöä kun vanhempieni kanssa sovittiin kuinka paljon sain rahaa käyttööni ja sillä sain hankkia kanille tavaroita.

Kannattaa tosiaan hankkia mahdollisimman paljon ajantasalla olevaa tietoa kaneista sekä jos jollain tuttavallasi on kani, vaikka tutustua siihen.

Kanin kanssa kannattaa varautua siihen että se on tietyllä tavalla villimpi kuin esimerkiksi kissa ja sen kesyyntyminen saattaa ottaa aikaa. kani ei myös välttämättä viihdy sylissä. Ensimmäinen oma kanini oli aika tampperamenttinen ja oikeastaan oppi luottamaan ainoastaan minuun kunnolla. Mutta yksilöllisiä ja rotukohtaisiakin eroja luonteissa on paljon.

Minulla ei ollut oikeastaan kovin hankalaa saada lupaa ensimmäiseen kaniin. Kuitenkin vanhempasi ovat täysin vastuussa laillisesti kanistasi, joten heitä täytyy kuunnella. Tarvit ehdottomasti heiltä suostumuksen kanin ottoon, sekä heidän tukensa asiaan. Ja se on ehdottoman tärkeää myös silloin jos jotain äkillistä tapahtuu kanin kanssa, että he voivat osallistua esimerkiksi eläinlääkärimaksujen maksamiseen tai muuhun. Olisi myös hyvä jos hekin innostuisivat hankkimaan tietoa kanista.

Onnea kani asian kanssa!

Mikäli vanhempasi eivät ole kiinnostuneita kanista ja tulevat opinnot eivät ole vielä kovin hyvin selvillä, ei 12-vuotta ole minun mielestäni paras ikä kanin hankintaan, vaan kannattaa mieluummin odottaa omaan asuntoon muuttamista. 12-vuotias voi kyllä hyvinkin selvitä ja usein selviääkin kanin perushoidosta täysin omin voimin (ruokinnat, häkin siivoukset, kynsienleikkuut yms.), mutta muissa asioissa voi olla hankalaa, jos vanhemmat eivät halua/jaksa perahtyä kanin tarpeisiin.

Etenkin jos vanhemmat eivät ole innoissaan, on entistä tärkeämpää varmistaa (jos sinulla ei ole tarpeeksi omia säästöjä), ovatko he valmiita kustantamaan kanille laadukasta ruokaa (ruokakauppojen siemensekoitukset ja puristeheinät eivät tätä ole), eläinlääkärireissut (ja uskovatko he sinua, kun sanot, että eläin on sinne vietävä, sen sijaan että haluavat katsoa vielä pari päivää, vaikka kani ihan selvästi tarvitsee eläinlääkäriä) ja tarvikkeet (vaikka joku alle metrinen häkki olisikin tarjouksessa, se ei kuitenkaan ole kovin hyvä hankinta)? Entä lomahoito? Ovatko vanhempasi valmiita hoitamaan kanisi jos lähdet esimerkiksi rippileirille tms. ja jos eivät, saatko kanin tarvikkeineen kuskattua muuale hoitoon (minne?) ilman heidän apuaan jos he eivät ole valmiita auttamaan? Entä jos sinulla tulee myöhemmin olemaan paljon kiireitä tai kanisi ei muutenkaan viihdy yksin, suostuvatko vanhempasi kanikaverin hankintaan? Entä miten käy, jos pääset opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, muttet saa heti eläimet hyväksyvää asuntoa (monilla paikkakunnilla esim. soluasuntoihin ei saa viedä eläimiä)?

Alaikäisen vanhemmilla on periaatteessa aina vastuu lastensa lemmikeistä, mutta vuosien varrella on kyllä tullut huomattua, ettei se niin aina mene. Ja jos se vastuu jää täysin 12-vuotiaan kontolle, on se joskus melko rankkaa, etenkin jos kani sattuu sairastumaan tmv. Toki monesti käy niinkin, että vanhemmatkin uuteen tulokkaaseen ihastuvat sen saavuttua, mutta ei aina.

Nykyisistä kaneistani ensimmäisen sain ottamalla meille välillä hoitoon kaneja ja sitä kautta ottaen aina välillä esille sen, että omankin sellaisen taas haluaisin. Äiti oli sitä mieltä, ettei meille enää kaneja tule muutoin kuin hoitoon. Yhden hoitokanin sitten lähdettyä tein taikakuutioista häkin huoneeni nurkkaan ja laitoin sinne yhden lelupupun (minulla ikää tuolloin n. 16-vuotta). Samaan aikaan kyselin tutulta kasvattajalta, oliko hänellä sillä hetkellä poikasia. Kun hän sitten kertoi keltapunaisesta pääsiäispupusta Heklasta ja laittoi myöhemmin viestiä siihen liittyen, näytin viestin äidille ja kysyin voiko se tulla kotiin. Äiti sitten vähän ajan kuluttua suostui ja ei mennyt edes viikkoa kuin Hekla tuli. Kanikaverin saaminen Heklalle olikin sitten vaikeampaa, äitistä kun yksi oli tarpeeksi, vaikka Hekla selvästi kaipasi enemmän seuraa. Kolmas kani tuli enemmän ilmoitusluontoisena asiana, mutta ikää oli silloin jo yhdeksäntoista ja kotikotiin on tarkoitus mennä enää ensikesäksi (tällähetkellä sitä majailee koulun asuntolassa). Neljäs kanikin on tulossa tuolle kolmannelle kaveriksi, kun tuo kaksikko ei sitä hyväksynyt.

Itselläni on kani eli Pipsa.Pipsa on koko ajan vapaana huoneessaan.Seinät voi suojata pahvilla tai vanerilevyllä tai muuten tapetti lähtee!Sähköjohdot suojataan laastarilla.Sain Pipsan,kun isäni katsoi keltaistapörssiä(lehteä) siinä oli kani ilmoitus aluksi äiti oli,että eieiei meille ei kania tule,mutta kuitenkin meillä on ihana pallero leijonaharjas-hermeliini kani.Voisitko alkaa kirjoittelemaan minulle sähköpostitse niin kerron kaneista!Ilnoittelepian!T:Mari