Kärsin jonkinsortin masennuksesta, mutta se mistä eniten kärsin on ahdistus joka on perua koulukiusaamisesta. Oikeasti en tunne olevani masentunut vaikka masentaakin, ahdistus on pahinta ja siihen liittyvät fyysiset oireet. Esimerkiksi vatsakipu, lihasten nykiminen, rauhattomuus, verenpainetta jne. Kierrettä pahentaa se ettei kavereita ole juurikaan. Ei semmoisia joiden kanssa voisi lähteä iltaa viettämään tai muutakaan. Työni jota olen tehnyt 3 vuotta on lisäksi yksinäistä toimistossa istumista päivästä toiseen. Kotona sitten istun jälleen netin ääressä vaikka yritän vähentää sitä. Alko- tai huumeongelmia ei ole yhtään. En vain tiedä miten yksin pääsee tämmöisestä kierteestä irti kun en masislääkkeitä halua käyttää.
Mahdoton kierre
Jamisami
1278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisko sitä ajatella harrastusta, jossa joutuisi väkisinkin ihmisten kanssa tekemisiin? En meinaa kapakassa istumista vaan jotain kerran tai pari kertaa viikossa harrastusta.
Mä olen ajoittain paljonkin yksin. Välillä miettii meneekö elämäni hukkaan yksinollessa. Haaveilen jostain yhteisöllisestä kaveri ja sukulaisporukasta.Mutta niitä kokee vaan tv-sarjoissa, ei oikeassa elämässä. Omaa perhettä ei ole.
Mä käyn elämässäni läpi isoja asioita ja olen vasta alussa koko prosessia. Miten kauan vai meneekö koko loppuelämä, en tiedä.
Olen käynyt nyt puolivuotta liikuntatunneilla 2-3 kertaa viikossa.Vähitellen tullut tutuiksi joitain naamoja joittenka kanssa vaihtaa lyhyitä kommentteja.
En mä osaa oikein vielä itteenikään auttaa tässä asiassa. Lääkkeitä en kyllä mäkään halua syödä.
Olen ruvennut miettimään koiran hommaamista. Sellasen aika pienen, esim.terrierirotu, jonka kanssa voisi harrastaa vaikka mitä. Olisi ainakin ulkoilukaveri.Olen aina tykänyt koirista ja lapsena perheelläni oli koiria.