Tarkoitan meidän tavallisen ihmisen tavanomaista havainnointia, mikä on ajankohtaista ja mahdollista aina näin keväällä.
Mä seurasin telkkä pariskuntia. Valmistin niille uudenpöntön ja kiinnitin sen tuohon rannan lähellä olevaan haapaan. On tuossa lähellä, sadan metrin päässä yksi vanhempikin telkänpönttö.
Ensin lensi rannalle jäiden lähdössä syntyneeseen sulaan urospuolinen telkkä. Se uiskenteli siinä pöntön edessä edestakaisin, keikäutteli päätään ja äänteli vaimeasti. Sitten tuli siivet viheltäen naaras. Naaras näytti olevan urostelkän tuttu ja se alkoi kosiskella selvästi naarasta. Välillä ne katselivat pönttöä ja uiskentelivat taas edestakaisin. Sitten lensi paikalle toinen uros ja heti syntyi kamppailu urosten välille. Ne myllersivät vedessä siivet läiskyen kunnes viimeksi tullut pakeni paikalta. Urostelkkä röyhisti rintaansa ja läpsytteli siipiään ja uiskenteli naaraan seuraksi. Pariskunta jatkoi uiskenteluaan kunnes ne hämärän tullessa panivat päänsä siiven alle ja nukahtivat. Tuuli kuljetti ne aivan rannan lähelle mihinkä ne jäivät nukkumaan..
Mä seurasin telkkä pariskuntia. Valmistin niille uudenpöntön ja kiinnitin sen tuohon rannan lähellä olevaan haapaan. On tuossa lähellä, sadan metrin päässä yksi vanhempikin telkänpönttö.
Ensin lensi rannalle jäiden lähdössä syntyneeseen sulaan urospuolinen telkkä. Se uiskenteli siinä pöntön edessä edestakaisin, keikäutteli päätään ja äänteli vaimeasti. Sitten tuli siivet viheltäen naaras. Naaras näytti olevan urostelkän tuttu ja se alkoi kosiskella selvästi naarasta. Välillä ne katselivat pönttöä ja uiskentelivat taas edestakaisin. Sitten lensi paikalle toinen uros ja heti syntyi kamppailu urosten välille. Ne myllersivät vedessä siivet läiskyen kunnes viimeksi tullut pakeni paikalta. Urostelkkä röyhisti rintaansa ja läpsytteli siipiään ja uiskenteli naaraan seuraksi. Pariskunta jatkoi uiskenteluaan kunnes ne hämärän tullessa panivat päänsä siiven alle ja nukahtivat. Tuuli kuljetti ne aivan rannan lähelle mihinkä ne jäivät nukkumaan..
Vastaukset 12
Vanhimmat
nautin keväisistä konserteista. Tarkkailen mielelläni lintuja ja olen ehtinyt kulkea monenlaisilla linturetkillä. Harmittavan moni lintu jää vieläkin tunnistamatta, vaikka monia on esitelty ihan henkilökohtaisesti. Vaan voihan niistä iloita, vaikkei nimeltä tunnetakaan. ;))
Kiitos koskettavasta tarinastasi, nautin sen lukemisesta.
lintuja ja pihassa on useita lintupönttöjä joista on kova kilpailu tirppojen kesken joka kevät, kiva seurata kun pikkuiset lähtevät pesistään.
Nuo paikkalinnut ovat niin tottuneet meihin että onpa joskus tintti istunut olkapäälle kun istuin kesällä kuistilla:)
Muuttolinnut ovat hieman arempia mutta ainakin kirjosieppoja ja västäräkkejä on piha täynnä kesäisin...niin ja tietty rakkaat varikseni, harakkani ja räkättini on seurana koko kesän:))
Läheisellä järvellä on kiva seurata mitä kaikkia vesilintulajeja milloinkin siellä levähtää tai pesii.
Alkuelämäni asuin maalla ja kevään- ja syksyn lintumuutot olivat aina tärkeitä seurattavia. Kotini oli pienen metsikön keskellä ja siellä pesi useita lintulajeja.
Ei kuulu aloitukseen, mutta joka vuosi lähdin aamuyöstä suon reunaan ja siellä seurasin metsojen soidinmenoa, se oli "pakko" nähdä joka vuosi.
Täällä kaupungin hälyssä ei paljon lintujen laulua kuulu. Joskus hyvin aikaisin aamulla kun teen kävelylenkkini kauemmas, ihastelen joka vuosi kun mustarastaat ovat saapuneet, se huilumainen ääni on maailman kauneinta musiikkia minulle.
näin tänään västäräkin eka-kerran tälle keväälle, mieheni oli nähnyt jo viikko sitte.
Ollaan kuitenki pohjoispohjanmaalla, kyl se kesä tulee,,,,västäräkistä vähäsen.
Aika vähänlaiseksi tuo seuraaminen, mitä nyt sorsia tuossa lammikolla
ja tietysti lenkillä tuolla metsässä ja sitten kun kerkiää lähtemään
pidemmälle kävelylenkille. Mökillä tulee kyllä seurattua. Siellä voi seurata
pidempiäkin aikoja, kun ei ole kiirettä mihinkään. Viimeksi mökillä tuli seurattua
sorsien puuhastelua ja joutsenia. Joutsenetkin alkoi jo loppuaikoina tottumaan
vaikka rannassa liikuin, alkuun olivat hyvinkin arkoja.
Mökillä näin senkin ihmeen että sorsa lensi puuhun. Oli siellä puolisen tuntia,
seuraten ympäristöä. En ole ennen sitä kyllä nähnyt.
ne linnut löytävät ne pöntöt, joita niille on rakennettu? Rakensin kerran pöntön, oli jo kesä ja sinne tuli muutamassa päivässä asukkaat. Nyt olen rakentanut useamman pöntön, eikä vielä ole näkynyt ainuttakaan asukasta.
Olisi hauska tietää, millä vainulla ne löytävät niille tarkoitetut pöntöt? Katselen mielelläni lintuja minä vuodenaikana tahansa.
pöntöt löytää:))
Useat linnut käyttää samaa pönttöä joka pesimisvuosi. Kun laittaa uuden pöntön niin saa uudetkin tirpat oman pesän.
Ilmeiseti talitiaset on jo asettuneet omiin pönttöihinsä ja seuraavaksi alkavat kesälinnut hakea pesintäpönttöjä..ehkäpä sitten sunkin pönttös saa asukkaat.
Meillä ainakin kuuluu kova siritys ja ahkera talitiaispariskunta kantaa ruokaa pönttöön senkun kerkiää..
Ei aina huomaa että pönttö on asuttu, vasta kun kova siritys kuuluu niin huomaa että siellähän onkin jo poikaset.
Usein emolinnut lentää pesään niin salaa että ei niitä huomaa ellei koko aikaa seuraa pöntön tapahtumia.
eli voin surutta rakentaa vielä muutaman pöntön lisääkin. Eräs ongelma vielä, minulla on pihapuussani niin korkealla yksi linnunpönttö, jonka entiset asukkaat ovat vissiin sinne asti saaneet ja nyt olen huomannut tikan hakanneen sen koko kyljen rikki. Siinä on siis kyljessä iso reikä. Mietin vain että kun en itse sitä sieltä alas saa, niin onko se pahasta jättää sinne puuhun noin rikkinäisenä?
pikkulinnut ei tee pesää sihen, muuten ne joutuvat tikan, variksien tai oravan lounaaksi:(
Paras olis jos sais pöntön jollain konstilla alas puusta..uskoisin kuitenkin että linnut hakevat turvallisempia pesäpönttöjä, mutta joku eka kertaa pesivä nuori pari voi tietenkin hairahtua huonoonkin pönttöön.
Uamuvirttä. Pitkin piha-aetan kattohirttä västäräkki juoksentelloo jo.
Sille, ruuvan eistä ruatavalle, sulle, uniselle istujalle paestaa sama, kirkas aurinko.:)))
kummemmin katsele, mutta silloin kun jousenlautat laskeutuvat talomme yli järvelle.
Huvitti, ja suututti tässä yksi päivä kun olin lenkillä ja kuulin joutsenlautan tulevan puiden latvojen yläpuolella, kaivoin kiireellä kännykkäni että otan siitä ryhmästä kuvan siitä alapuolelta, - mutta TIETENKIN kännykän valmius oli poistu poisti poistu -takana - ja niin laivue oli jo mennyt kun kamera olisi ollut valmis :/ - aina sama juttu!
Meillä on tässä mäntykangasta ja tässä ei ole niin paljoa lintuja kuin jossain lehtomaisemmassa metsässä olisi.
En katsele, kuuntelen kyllä. Juuri eilen puolenpäivän aikoihin nukutin pientä vaunuihin. Istuin päiväkodin kuistilla hiljalleen vaunuja heijaten. Ilmassa oli kuultavana valtava lintujen viserryskonsertti. Kaikkein suurinpana kuului peipposen laulelu. Voi että, sitä rakastan, se tuo mieleen menneen, lapsuuden ja nuoruuden.