se on elämäntapa. Niin h...tin vaikea elämäntapa, että siitä haluaa eroon.
Mutta kun olet siihen elämäntapaan "koukussa" henkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti jopa ehkä fyysisesti. Silloin onkin jo vaikea irtautua.
Koetapa siinä lähteä vaikka toiselle paikkakunnalle, unohtaa ystäväsi eli "ryyppykaverisi" etc...
Tulee vakavampi ongelma helposti yksinäisyys. No vielä kun olet tullut alkoholismin myötä araksi selvinpäin tutustumaan ihmisiin, niin liemessä olet. Sitten kun joku leimaa vielä, että olet sairas, niin aika syvään koukkuun yhteiskuntakin sut vetää.
Mietit siinä uudella paikkakunnalla, uusissa kuvioissasi ja sosiaalisissa ympyröissäsi, että huomaako nuo ihmiset, että olen alkoholisti eli sairas. Siinä on kivitalon kokoinenkin itsetunto kovilla.
Et paljoa uskalla puhua, kun pelkäät, että ajatusrakenteesi paljastaa alkoholistiset ajatusmallisi. Ja ihmiset alkavat sinua vieroksua.
No rohkaisuksi vain sanoa omalta kohdalta, että alku näyttää hyvältä.
Olen vain rohkeasti ollut oma itseni. Se herkkä ja tunteellinen "renttu" toki siistiytyneenä.
Sanonut avoimesti mitä ajattelen asioista ja tunnen sisälläni. "en tietenkään puhu juomisesta tai alkoholismista"
Ajattelin sen niin, että jos en tällä uudella paikkakunnalla sitten kelpaa näihin kuvioihinn niin toisaalle sitten kokeilemaan hotain muuta.
Olenpa vain huomannut sen totuuden, että naiset aina vain "rakastuvat" meihin renttuihin.
Naiset pitävät tunteellisista miehistä, se totuus on tiedetty maailman sivu.
No nyt minä olen neljän vuoden alkoholismin aikana tullut alkoholin vaikutuksesta tunteelliseksi. Sen allekirjoitan alkoholi muuttaa ihmisen tunteellisemmaksi.
No pidän vain tämän ominaisuuden yllä, en tiedä muutunko takaisin kylmemmäksi, kun en enää juo.
Ei minusta ennen naiset olleet näin kiinnostuneita.
Tämä on hiukan yllättävää itsellenikin.
Muutin tosiaan toiselle paikkakunnalle, aloitin uudet harrastukset. Kuntosali, lenkkeily, uinti.
Terveellinen ruokavalio.
Muutin itseni täysin ulkoisestikin. Eli leikkasin hiukset pois hapsottamasta, ne alkoholin haurastuttamat, hiuksia muistuttavat "luihut".
Nyt alkaa sänkeä puskea, vahvemmista jo hiuksia muistuttavasta tukasta.
Samaten ostin uusia vaatteita. Laatuverkkarit salille ja lenkille.
Erähenkisiä ulkoilu ja vapaa-ajan vaatteita.
Alkoholismi ei tosiaan ole sairaus, se on elämän asenne. Joko siitä eroat tais siihen jäät.
Voi erota siitä niinkin, että jäät yksiöösi yksin netin ääreen surkuttelemaan ja pelkäämäänm juomaan sortumista.
Joka päivä heräät ja päätät ettet juo.
Paskapuhetta. Itsellä oli tuota joka päivä heräämistä ja itteni kurissa pitämistä niin kauan, kunnes tajusin muuttaa ja hankkia elämääni muuta.
Nyt en paljoa koko juomista ajattele.
Olen juonutkin hiukan sosiaalisissa tilaisuuksissa hyvässä seurassa. Eikä homma ole revennyt mihinkään, seura tekee näköjään kaltaisekseen.
Lasi viiniä ruuan kanssa etc... Ei sen enempää ota muutkaan joten en minäkään.
Toki yksinäisyydessä se peikko hiukan koettaa sieltä nousta, että otanko sitten illalla yömyssyn, kun noista tilaisuuksista palaan.
Vaan empä ole sortunut, koska tiedän, sen tien vievän taas alas.
Ajan kuluessa tuo tunne poistuu kyllä, kunhan tässä tottuu uusiin kuvioihin.
Mutta kun olet siihen elämäntapaan "koukussa" henkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti jopa ehkä fyysisesti. Silloin onkin jo vaikea irtautua.
Koetapa siinä lähteä vaikka toiselle paikkakunnalle, unohtaa ystäväsi eli "ryyppykaverisi" etc...
Tulee vakavampi ongelma helposti yksinäisyys. No vielä kun olet tullut alkoholismin myötä araksi selvinpäin tutustumaan ihmisiin, niin liemessä olet. Sitten kun joku leimaa vielä, että olet sairas, niin aika syvään koukkuun yhteiskuntakin sut vetää.
Mietit siinä uudella paikkakunnalla, uusissa kuvioissasi ja sosiaalisissa ympyröissäsi, että huomaako nuo ihmiset, että olen alkoholisti eli sairas. Siinä on kivitalon kokoinenkin itsetunto kovilla.
Et paljoa uskalla puhua, kun pelkäät, että ajatusrakenteesi paljastaa alkoholistiset ajatusmallisi. Ja ihmiset alkavat sinua vieroksua.
No rohkaisuksi vain sanoa omalta kohdalta, että alku näyttää hyvältä.
Olen vain rohkeasti ollut oma itseni. Se herkkä ja tunteellinen "renttu" toki siistiytyneenä.
Sanonut avoimesti mitä ajattelen asioista ja tunnen sisälläni. "en tietenkään puhu juomisesta tai alkoholismista"
Ajattelin sen niin, että jos en tällä uudella paikkakunnalla sitten kelpaa näihin kuvioihinn niin toisaalle sitten kokeilemaan hotain muuta.
Olenpa vain huomannut sen totuuden, että naiset aina vain "rakastuvat" meihin renttuihin.
Naiset pitävät tunteellisista miehistä, se totuus on tiedetty maailman sivu.
No nyt minä olen neljän vuoden alkoholismin aikana tullut alkoholin vaikutuksesta tunteelliseksi. Sen allekirjoitan alkoholi muuttaa ihmisen tunteellisemmaksi.
No pidän vain tämän ominaisuuden yllä, en tiedä muutunko takaisin kylmemmäksi, kun en enää juo.
Ei minusta ennen naiset olleet näin kiinnostuneita.
Tämä on hiukan yllättävää itsellenikin.
Muutin tosiaan toiselle paikkakunnalle, aloitin uudet harrastukset. Kuntosali, lenkkeily, uinti.
Terveellinen ruokavalio.
Muutin itseni täysin ulkoisestikin. Eli leikkasin hiukset pois hapsottamasta, ne alkoholin haurastuttamat, hiuksia muistuttavat "luihut".
Nyt alkaa sänkeä puskea, vahvemmista jo hiuksia muistuttavasta tukasta.
Samaten ostin uusia vaatteita. Laatuverkkarit salille ja lenkille.
Erähenkisiä ulkoilu ja vapaa-ajan vaatteita.
Alkoholismi ei tosiaan ole sairaus, se on elämän asenne. Joko siitä eroat tais siihen jäät.
Voi erota siitä niinkin, että jäät yksiöösi yksin netin ääreen surkuttelemaan ja pelkäämäänm juomaan sortumista.
Joka päivä heräät ja päätät ettet juo.
Paskapuhetta. Itsellä oli tuota joka päivä heräämistä ja itteni kurissa pitämistä niin kauan, kunnes tajusin muuttaa ja hankkia elämääni muuta.
Nyt en paljoa koko juomista ajattele.
Olen juonutkin hiukan sosiaalisissa tilaisuuksissa hyvässä seurassa. Eikä homma ole revennyt mihinkään, seura tekee näköjään kaltaisekseen.
Lasi viiniä ruuan kanssa etc... Ei sen enempää ota muutkaan joten en minäkään.
Toki yksinäisyydessä se peikko hiukan koettaa sieltä nousta, että otanko sitten illalla yömyssyn, kun noista tilaisuuksista palaan.
Vaan empä ole sortunut, koska tiedän, sen tien vievän taas alas.
Ajan kuluessa tuo tunne poistuu kyllä, kunhan tässä tottuu uusiin kuvioihin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On ihan hyvä, että irrottaudut alkoholisti-identiteetistäsi. Ei kukaan todellakaan tule leimakirveen kanssa sinua alkoholistiksi määrittelemään.
On oma asiasi järjestää elämäsi niin kuin nyt teetkin.
Omalla kohdallani tuo prosessi onnistui hyvin sen jälkeen, kun ymmärsin, että alkoholi ei sovi minulle missään muodossa. Ensimmäisestä ryypystä erossa pysyminen on taannut mukavaa elämää jo vuosikausia eikä kukaan ole nimitellyt alkoholistiksi.
Se on muuten aika julma nimitys...
Hyvää jatkoa sinulle valitsemallasi tiellä.
Terveisin entinen Juoppo, joka on toipunut toivottomalta näyttäneestä mielen ja ruumiin tilasta. Jos se ei ole sairaus, niin helvetinmoinen tauti ainakin.
ainakin se on tautina. Psykosomaattinen sairaus, josta paranee asennemuutoksella, kun riittää voimaa ja kapasiteettia. Ulkomailla käynti, kulttuureissa, missä alkoholin käyttö tuomittavaa, tuo uskomattoman paljon näkemystä muusta elämäntyylistä.
alkoholi on huume turha sitä on ihmetellä jos siihen jää koukkuun, ei se ole sairautta vaan puhdasta riippuvuutta huumeesta.Alkoholin kielto ja hampun laillistaminen ovat ainut keino maailman rauhan saavuttamiseksi. jOS ollaan kerrankin hieman hypoteettisia... iloa
Olet malliesimerkki siitä, että alkoholismista eroon pääsyyn tarvitaan ns. omia aivoliikkeitä, eikä loitsujen ja mantrojen hokemista.
Toivon menestystä.
mieltä. Ei ainakaan sen sairauden taakse voi piiloutua. Itse myönnän olevani alkoholisti. En siliti tunne itseäni sairaaksi. Juomisesta tuli pakkomielle ja aine jolla turrutin pahanolon. Join ja join. Pahaolo jatkui. Aina olen liikkunnut ja tehnyt työtä. Viinalla sitten palkitsin. Moraali rupesi laittaan kampoihin. En enää nauttinut siitä. Monia kertoja join ja petyin itseeni. Sitten vaan yksi päivä lopetin kun vihdoin tajusin että olen tullut sille allergiseksi. Kaikki kokeiltiin. Antabukset ja terapiat. AA-ryhmissä käyn kerran kuukaudessa kuuntelemassa. Joskus sanonkin siellä jotain. Minä olin voimaton mutta en sairas. Nyt olen tässä elämäni kunnossa ja kaikki asiat on loistavasti!! Työ, perhe, kaverit, harrastukset. Nautin elämästä ja olen itselle rehellinen! Teen niitä asioita mistä en osannut kuvitellaakaan omassa entisessä elämssä.
Voin sanoa, että olen itsestä vähän helvetin ylpeä!
Tsemiä kaikille!
Pahaan oloon ei saa juoda, ja epätoivoaan ei saa menettää!!
Entisestä elämästä tulee välillä välähdyksiä, joskus vieläkin näen unia että juon...se peloittaa välillä, muuten ok
on pakko pitää realismiä yllä. Kuulostaa tyhmältä mutta ajatuksilla on pakko leikkiä kun tekee mieli, että mitä voisi tapahtua ja mitä tapahtui viimeksi.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Meitä on paljon enemmän kuin jotkut haluavat itselleen myöntää...
Tiedätkö agentti-oranssi (etc.), että kaipuusi kalifiksi kalifin paikalle on sairaalloisen voimakas. Se on silkkaa narsismia.
Voisin älykkäänä ihmisenä helposti hakea sinulle tilastoja ja varsinkin tutkimuksia, joilla kumota esille jatkuvasti tuomiasi nolla-tutkimuksia.
Olet valmis mihin tahansa, että saisit oman nimesi pyörän-keksijöiden listaan.
Tiedätkö, että noissa "itse raitistuneissa" on mukana oma äitinikin.
Hän tosin on juonut vain kerran elämässään - poikansa häissä ja silloinkin vain yhden lasillisen.
"Voisin älykkäänä ihmisenä helposti hakea sinulle tilastoja ja varsinkin tutkimuksia, joilla kumota esille jatkuvasti tuomiasi nolla-tutkimuksia"
Olisin hyvin kiinnostunut noista tutkimuksista. Ja myös siitä, millä perusteella minun esille tuomani tutkimukset ovat ns. nollatutkimuksia. Kiitos jo etukäteen.
Miten muuten päädyit kohdallani narsismidiagnoosiin? Mitä sinusta itsestäsi kertoo se, että vakuuttelet älykkyyttäsi julkisesti?
"Olet valmis mihin tahansa, että saisit oman nimesi pyörän-keksijöiden listaan"
En ole. Minä en ole tehnyt yhtään noista tutkimuksista.
liiallinen alkoholinkäyttö sairastuttaa ihmisen henkisesti. Ja hänestä tulee tuosta aineesta riippuvainen.
Eipä alkoholismia tasavertaisena muiden sairauksien joukossa kohdellakaan. Tuskin työnantaja maksaa palkkaa, jos sanot että pitäisi olla pari päivää pois, kun tuo alkoholisairaus vaatii kunnon kännit.
Eikä Kela korvaa kai Antabustakaan? Vakuutusyhtiöt eivät ainakaan maksa ko. lääkettä, vaikka olisi sairauskuluvakuutus.
Mutta liikaa käytettetynynä alkoholi koukuttaa ihmisen pirullisesti ja tuosta koukusta on hyvin vaikea päästä omin voimin pois. Kaikki eivät pääse tuettunakaan. Toiset eivät edes halua.
Jossain viisaat ihmiset ovat antaneet alkoholismille tautiluokituksen. Olkoon sitten sairautta tai luonteenheikkoutta, kovat kustannukset vaatii yhteiskunnalta ja ihmishenkiä jatkuvasti.
Minusta aika turha saivarrella onko sairaus vai ei. Sitä tehdään tällä palstalla aina silloin tällöin. Paska asia joka tapauksessa. Nostaisi uusi hallitus viinaveroa oikein kunnolla, eikä mitään 20-30%. Ei tunnu missään.
Vai elämänasenteesta se raittius onkin kiinni?
Et kai tosissasi väitä,että uusilla harrastuksilla ja uusilla laatu verkkareilla raitistuu??
Lisäksi kysyn sinulta,mitä sinä raittiudella käsität?Onko se sinulle ns.ulkokuori kun on kunnossa niin se riittää.
Miten on mahdollista että niin rikkaat(lue ne joilla todella on rahaa) ja ns.tavalliset työntekijät molemmat ovat alkoholisteja.On asunnot,mökit etelässä,lapissa ym.Ei hekään paikkakuntaa vaihtamalla raitistu.
Lisäksi mitä käsität sanalla alkoholismi/alkoholisti?
Kirjoitan sinulle lisää kunhan taas kerkeen.
Ai niin,millainen asema uskolla on sinun elämässäsi tai uskonnolla????